Katselimme lenkkikaverin kanssa kukkarunsauttamme!
Viimevuotinen dahlianjuurakko tuotti upeita, jopa 25 cm halkaisijaltaan olevia kukkasia.
Ylä- ja alapuolella on kelloköynnöksemme kauniita kukkia.
Olemme saaneet viettää aivan upean kesän. Se alkoi jo tuossa toukokuun alkupuolella ja jatkuu ja jatkuu edelleen. Olemme myöskin vaimoni kanssa reissanneet enemmän, kuin moniin kesiin. Jo keväällä päätimme, että emme ota kasvihuonetta käyttöön tänä kesänä - ettei tarvitse kysellä hoitajia matkojen ajaksi. Niin kuitenkin kävi, jotta kasvihuoneessamme on kasvanut viime vuoden kuolleiden tomaattien ja vähän muidenkin siemenien kasveja - mm. auringonkukka, joka jo kurkkii ulos yläluukusta.
Myöskin tomaatit ovat itsellisesti kasvaneet - tässä esim. pienikokoinen luumutomaatti.
Olemme olleet Ranun opistolla 3 kertaa tänä kesänä. Kesäkuun puolivälillä olimme 5 päivää - olin siellä taidekurssilla ja vaimoni oli "Hyvinvointia taiteesta" kurssilla. Sitten olimme heinäkuun lopulla opistoseuroissa (todella aurinkoisia ja lämpimiä päiviä).
Kolmas kerta toden sanoo!
Minua pyydettiin miesten kokkikurssille elo-syyskuun vaiheessa. Sain olla apuopena. Minun kontolle jäi jälkiruokien ja salaattien tekeminen. Pelotti kyllä vähän lähteä - mutta turha pelko pois. Meillä oli 9 miesoppilasta ja meitä 2 opea. Ryhmä oli todella upea - kaikki tekivät, mitä pyydettiin. Välillä juteltiin vakaviakin, jopa avioliiton erilaisista mainingeista. Nauroimme näiden päivien aikana paljon, söimme ravitsevaa ruokaa riittävästi - käytimme kyllä aika reippaasti kermaa tuotteisiimme. Otin muutaman syksykuvan opistojärven rannalta aamutuimaan - sumua ja 2 joutsentakin...
Puolukkaretkemme Pudasjärven Kokkovaaraan sai aivan erikoisen tuntuista luonto-opetusta meille. Olimme vaimoni ja sisareni kanssa jo poimineet tunteroisen marjoja - kun minä kuuntelin lähirapionoita ja huomasin keväisen kettupoikasen seuraavan minua. Se oli erittäin hyvinvoivan näköinen, hyväkarvainen ja ravitun oloinen. Se seurasi minua jonkin aikaa, kun menin marjakavereiden lähelle. Pysähtyessäni poimimaan, se jäi noin 3 - 5 m päähän kiven päälle makoilemaan ja seuraamaan meidän askarointia. Sisareni joutui hätistelemään marjakassin luota sen pariin kertaan - ja sitten se hävisi. Otin kuvia puhelimella - harmittelin, jotta en ottanut kuvaa, kun siskoni hätisteli sitä pois pussukaltaan. Laitoin kuvat Iijokiseutuun ja Kalevaan. Edellinen julkaisi sen kuluvalla viikolla.
Nyt on sitten syksyn kansalaisopistot alkaneet. Anneli käy nypläämässä, hopeapiirissä ja kirjonnassa. Itse käyn Tyrnävän ja Kempeleen kuvataidepiireissä. Intoa näyttäisi riittävän molemmilla.
