tiistai 17. joulukuuta 2013

Pimeän, mustan joulunalusajan ajatuksia!

Tekis mieli laulaa..."No onkos tullut kesä.."

   Olemme siirtyneet uudenlaiseen aikaan. Väliin jopa yli -20 asteisia pakkasia, väliin lämpimän puolella, väliin sataa vettä ja sitten lunta. Nyt näyttää siltä, jotta valkea joulu on kysymysmerkki. Joten voi todeta, jotta ilmoja on pidellyt. 
   Eilen illalla poistelin tietokoneeltani mojovan määrän kuvia - jotka katsoin tarpeettmaksi tavaraksi. Eihän sitä tiedä, joko huomenne, ylihuomenna tai jossakin tulevaisuuden päivänä etsitään taas kuvaa...joka oli??
   Kuvien plaraamisen aikana tutkailin omaa maalauselämääni tauluista, joita olen monien kymmenien vuosien aikana värkkäillyt. Useimmat vanhemmat tauluni ovat poissa kotoa.



Tämä on melkein ensimmäisiä asetelmiani.


Vanhimpia öljyväritöitä. Valitettavasti muutama kuva on vajavaisesti otettu.



Tämä kuva oli Laatokan lähialueilta otettu.


Väri-iloittelua.


Omenapuu, jossa on kukkaneliöt ja omenat samalla aikaa.


Elämänvirta! Nuorempaa tuotantoa.


Liharotusonni ja saman rodun lehmiä savolaisessa talvimaisemassa.


Iines-kissan olemus oli todella vaikea saada luontevasti kissamaiseksi.


Nämä joutsenet ovat Posion matkailuhotellin seinällä.


Pudasjärven Honkasenkoski eräänä tapaninpäivänä. Paikka on syntymäkotini lähellä.



Oli haastavaa tehdä kuvat vuonohevosäidistä varsansa kanssa.


Erään 70-vuotiaan syntymäpäivälahja: Elämänsä tärkeitä koiria.

Suomen talviväreissä on voimaa!

Metaanikäyttöinen auto - "Lanta-auto"

Lähden aamupäiväkahveille nyt. Hienoa, jos Teille avautuu näiden värien avulla upea, kaunis päivä - nauttikaa siitä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Laiskuus ei ole hyve - näissäkään kirjoitusasioissa!

Siirtyy ja siirtyy....???

Ilmoituksia olisi kyllä ollut joka ikinen päivä - mutta jos joku asia siiryy, niin se siirtyy.

Olen luontoihminen. Sateet, niin vesi- kuin räntä- kuin lumisadekin saa minun luomisvimmaani vireille. Uskoisi, jotta näin on monille muillekin "taiteisiin" hurahtaneille käynyt.



Lapinpöllö on upea lintu - viimeisimpiä taulujani.


Isovanhemmuus on upeaa!


Aada on hänen nimensä - näin oli myöskin äitini nimi.

Jotain syksyn aikana on tapahtunut. Joulutaulunkin tein ja se on Tyrnävän kirjastolla näytteillä - näyttelyn nimi: Joulunäyttely, ArsLimingan taiteilijoiden töitä.


Tässä tämän vuoden joulutaulu.

Syysajan tapahtumia on ollut todella paljon:
- kaste
- kokkikurssi Ranulla, sain olla siellä apuopena ja meillä oli todella hauskaa
- olen käynyt katsomassa Oulun taidemuseolla peräti kaksi kertaa Reidar Säreistöniemen taidenäyttelyä. Taulut ovat upeita
- olen saanut käydä kahdessa kansalaisopiston piirissä maalaamassa
- luetteloa voisi kyllä jatkaakin, mutta nyt toivottelen Teille kaikille

Hyvää Joulun alusaikaa!

torstai 19. syyskuuta 2013

Viipyilevää kesää jatkuu edelleen.. kurjet ovat aivan rauhattomia!

Katselimme lenkkikaverin kanssa kukkarunsauttamme!


Viimevuotinen dahlianjuurakko tuotti upeita, jopa 25 cm halkaisijaltaan olevia kukkasia.
 

Ylä- ja alapuolella on kelloköynnöksemme kauniita kukkia.
 

Olemme saaneet viettää aivan upean kesän. Se alkoi jo tuossa toukokuun alkupuolella ja jatkuu ja jatkuu edelleen. Olemme myöskin vaimoni kanssa reissanneet enemmän, kuin moniin kesiin. Jo keväällä päätimme, että emme ota kasvihuonetta käyttöön tänä kesänä - ettei tarvitse kysellä hoitajia matkojen ajaksi. Niin kuitenkin kävi, jotta kasvihuoneessamme on kasvanut viime vuoden kuolleiden tomaattien ja vähän muidenkin siemenien kasveja - mm. auringonkukka, joka jo kurkkii ulos yläluukusta.




Myöskin tomaatit ovat itsellisesti kasvaneet - tässä esim. pienikokoinen luumutomaatti.


Olemme olleet Ranun opistolla 3 kertaa tänä kesänä. Kesäkuun puolivälillä olimme 5 päivää - olin siellä taidekurssilla ja vaimoni oli "Hyvinvointia taiteesta" kurssilla. Sitten olimme heinäkuun lopulla opistoseuroissa (todella aurinkoisia ja lämpimiä päiviä). 

Kolmas kerta toden sanoo!

Minua pyydettiin miesten kokkikurssille elo-syyskuun vaiheessa. Sain olla apuopena. Minun kontolle jäi jälkiruokien ja salaattien tekeminen. Pelotti kyllä vähän lähteä - mutta turha pelko pois. Meillä oli 9 miesoppilasta ja meitä 2 opea. Ryhmä oli todella upea - kaikki tekivät, mitä pyydettiin. Välillä juteltiin vakaviakin, jopa avioliiton erilaisista mainingeista. Nauroimme näiden päivien aikana paljon, söimme ravitsevaa ruokaa riittävästi - käytimme kyllä aika reippaasti kermaa tuotteisiimme. Otin muutaman syksykuvan opistojärven rannalta aamutuimaan - sumua ja 2 joutsentakin...





Puolukkaretkemme Pudasjärven Kokkovaaraan sai aivan erikoisen tuntuista luonto-opetusta meille. Olimme vaimoni ja sisareni kanssa jo poimineet tunteroisen marjoja - kun minä kuuntelin lähirapionoita ja huomasin keväisen kettupoikasen seuraavan minua. Se oli erittäin hyvinvoivan näköinen, hyväkarvainen ja ravitun oloinen. Se seurasi minua jonkin aikaa, kun menin marjakavereiden lähelle. Pysähtyessäni poimimaan, se jäi noin 3 - 5 m päähän kiven päälle makoilemaan ja seuraamaan meidän askarointia. Sisareni joutui hätistelemään marjakassin luota sen pariin kertaan - ja sitten se hävisi. Otin kuvia puhelimella - harmittelin, jotta en ottanut kuvaa, kun siskoni hätisteli sitä pois pussukaltaan. Laitoin kuvat Iijokiseutuun ja Kalevaan. Edellinen julkaisi sen kuluvalla viikolla. 





Nyt on sitten syksyn kansalaisopistot alkaneet. Anneli käy nypläämässä, hopeapiirissä ja kirjonnassa. Itse käyn Tyrnävän ja Kempeleen kuvataidepiireissä. Intoa näyttäisi riittävän molemmilla. 

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ruhtinaallista satoa; aurinkoa, marjoja, omenia, kukkia - upea kesä !

 
Näistä saamme elinvoimaa pitkän talven varalle!
 
 
Heti aamutuimaan kiirehdimme poimimaan vadelmia. Kun olimme viikonvaihteessa (torstai - sunnuntai ) Ranuan opistoseuroissa, oli kertynyt poimittavaa hyvin. Kirjoittelen tätä 15:37 ja vadelmat ovat jo keitetyt hilloksi. Vaimoni takana on riippupihlaja ja sen marjat alkavat jo oranssilta näyttämään.

 
Meidän punakaneliomenapuumme on pian 30 vuotias ja erittäin satoisa. Nytkin siinä on todella runsaasti hedelmiä kypsymässä, vieläpä hyvälaatuisia. Parina edellisenä vuonna asetin oksille pari omenakääriäisansaa - jossa tämä naarashormooni kutsui lajinsa perhosia puoleensa ja tarttuivat kiinni siinä olevaan liima-ansaan.



Meidän toinen lähes samanikäinen omenapuumme (Malus ersta) on tuottanut soseomenia saaveittain joka syksy. Näistä tehdään sose mehumaijalla. Omenat kaadetaan siihen ja höyrytetään kypsiksi. Sitten ne jauhetaan sosemyllyllä ja saadaan kaunis, puhdas sose. Vähän sokeria sekaan ja pakkaseen. Lähes vuoden ympäri - joka aamu otamme jogurtin päälle tätä sosetta ja marjoja sekaan.

 
 
Takapihaltamme löytyy myöskin 5 vuotta sitten Kuusjoelta tuotu tammi. Ensimmäiset vuodet söivät rusakot siltä latvat - vaan sitkeästi se vaan yrittää kasvaa täällä kasvurajojensa ulkopuolella.

 
 
Pienen väriläikän kukkapenkin päähän on muodostanut väriminttu. Penkki on ollut heikolla hoidolla ja pitäisi uusia.

 
 
Monet vuodet on japanin kuunlilja ollut kukkimatta - paikkana sillä on talon itäinen sivu. 

 
 
Yllä on kuva saskatoon pehkosta. Kuvaan jäi pari mustanharmaata marjaa. Marjoja oli tuhottomasti - mutta niistä tykkää erittäin paljon rastaat. Näiden hyötykäyttö jää vähäiseksi. Tiedän, jotta Kanadan intiaanit ovat käyttäneet näitä monella tapaa ja ehkäpä mekin vielä keksimme jonkin ohjeen käytölle. Yritimme tehdä yhden kerran niistä hilloa - saimmekin sitä - mutta kun se jäähtyi, oli se kuin tiiliskivi, sitä ei pystynyt syömään. Saskatoonissa on erittäin runsaasti pektiiniä. Oliko se sitten syy!!



Keväällä jouduimme yhden hyvätuottoisen omenapuun kaatamaan - satoisat oksat eivät kestä rankkasateita. Yllä on pari vuotta sitten ostettu uusi omenapuu - Kultainen kitaika. Nyt siinä on 7 omenaa. Lajikkeen maku pitäisi olla kuulemma herkullisen makea!

 

 
Näitä tulee tänä vuonna runsaasti. Pari mehumaijallista tänään poimimme ja samaten mehustamme. Kypsyysaste on erittäin hyvä.
 
Patiomme itä- ja pohjoispuolella viihtyy näköjään hyvin himalajan kärhö. Kukka ei ole suuren suuri, mutta niitä näyttää tulevan erittäin runsaasti.

 
Kuten muutkin matkaajat - olemme tänä kesänä viettäneet lomapäiviä asuntovaunumme kanssa - ensin Pudasjärvellä 5 päivää ja nyt viikonlopun aikana Ranualla 4 päivää. Reissun jälkeen sitten on vähän aina pestävää.

 
Tyrninmarjatkin ovat kohta täysikokoisia. Niitä tulee tänä vuonna meille vähän.

 
 
Vähälle hoidolle jääneeseen kukkapenkkiimme on levinnyt ritarinkannusta runsaasti. Lähes 2-metrisenä se olisi ihan nättiä, kun sen saisi pysymään pystyssä. Vaikka meilläkin on siinä aitakehikko, silti se kaatua rontsahtaa johonkin päin. Olen lukenut sille jo "madonluvut".

 

Keväällä teimme vaimoni kanssa kukkalaatikon etupihalle. Siinä on orvokkeja ja kelloköynnöksiä. Ne ovat kasvaneet aivan tolokuttomasti nyt viime aikoina. Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen nuppu - se on erikoinen ja upea avautuessaan. Saa nähdä?

 
 
Hansaruusumme kärsi menneestä talvesta. Jouduin keväällä leikkaamaan siitä todella paljon pois oksia. Madalsin sen myöskin puoleen suunnilleen. Nyt se on kuitenkin kaunis katsella.


 
Omenapuiden paikka on talomme eteläpäädyssä ja ne ovat viihtyneet siinä hyvin.

 
Rauhanyhdistyksen seuratalon laajennusalueelta kaadettiin runsaasti puita - tässä niist tehtyjä halkoja autokatoksessamme kuivumassa.


Kotipitäjästä asti kävimme vaimoni kanssa vastat hakemassa. (Jotkut käyttää näistä nimeä vihta.)
 
Nykyinen saunamme on halkolämmitteinen - ja noin 30 minuutin kuluttua , kun puut on kiukaaseen laitettu, pääsee kylpemään ja hakkaamaan vastalla kaikki epäolennainen pois.