perjantai 17. helmikuuta 2023


 Asian tynkää olisi!

 Kynäilijöiden kirjoittajapiirissä kirjoittelemme opettajamme antamia etätehtäviä kotosalla. Luemme näitä sitten kokouksissamme. Tämän syksyn piireissä on ollut mukavasti porukkaa. Totean vain, jotta erittäin hyviä kirjoittajia on seassamme.

Kopioin tähän muutamia etätehtäviä tältä talvelta:

16.1.2023 Into ja kiihko 

Istun nuotiolla. Tuli hyväilee poskiani ja nokipannua
ajatuksistani herään kuukkelin tervehdykseen.
Taivaalla lähes liikkumattomat pilvenhattarat, kuin pensselinvedot
sääksi näyttää niille taitojaan
 
Pannu ryöpsäyttää kiehuvan veden nuotioon
sihinään sekoittuu etäältä joutsenten kaukolaulanta.
Odotus palkitaan, nokipannusta lehahtaa kahvi.
Rahkamättäälle heivattu kelo painuu suohon
 
Takamukseni kostuu, sanko on puolillaan hilloja
maukkaita, sopivan mehuisia!
Lisään niitä leivän päälle. suuntuntuma on hyvä
nuoriso sanoisi ”sairaan hyvä”. Tietovehje lurittelee?
 
Löytyykö? Täällä on hyvin! Kahvittelet, vai?
Arvasin, minulla on astia kohta täynnä.
Tule tänne, täytetään sinunkin. Nuotio sammuksiin.
 
Napakasti astelen kaverin luo. Kiire virittyy!
Iho kihisee hikeä, paita pois. Ystävät saapuvat?
Läimäyksiä sinne tänne. Veriset jäljet.
Happaman suon mättäillä kultaisia marjoja
Jaksan väsyneenä, hikisenä astiat täyteen.
Autolle, pois täältä. Paarmat seuraavat autoonkin!
Kumpparit pois jalasta ja menoksi. Uimapaikka kutsuu
 
Kesän lämpöä kutsuu uimaan ja jäätelökahville!
Mitkä nautinnot odottavat? Hikivaatteet pois, laiturille ja veteen!
Seison rintaan asti ulottuvassa vedessä!
Tunnen suonenvedot jaloissani – ne ovat tulessa, ei voi liikkua – kun pysyisi pystyssä.
 
Paluumatkalla voi jo relata, miettiä aamuista kiirettä suolle,
istua rahkamättäälle asetellulla kelolla katsellen nuotiota ja kuukkelia
ehkä sääkseäkin? Sammuuko aikakin, sammuu se. 

13.2.2023: Tamppaa ja hikoile heinähommassa!

Isä kävelee harava olallaan, reppu selässä ja piimätonkka kädessään. Äiti ja lapset askeltavat hänen perässään. Jokaisella on omat työvälineensä, harava tai jonkin sortin pussukka. Aurinko on avannut palkeensa. Hiki kihoaa kulkijoiden iholle. Saavumme metsän kaartaman suon reunaan.

    Sammal tuoksuttelee happamuutta. Nauttijat ovat paikalla. Sääsket, mäkäräiset ja paarmat tunnistavat hikiset vartalomme ja ympäröivät meidät etsien paljasta ihoa, jonka alta saisi imeä verta. Monipuolisia ääniä päästelevät kahlaajat ja sorsat. Heinäporukka pysähtyy tukikohdalleen, kuivemmalle suovanpohjalle.

-         On sitä täällä elämää! Nyt on suojattava paljaat ihoalueet pikiöljyllä, kun lentäviä pörrää laumoittain, sanoo isä. – Aletaan töihin.

Laakean suoniityn vähäiset heinämäärät ovat löytäneet, sodanjälkeisten, pääasiassa pienten asutustilallisten väet keräämään ravintoa lehmilleen, lampailleen ja hevosilleen. Heinän kerääjäryhmiä on tälläkin suolla useita. Niittäjät viikatteineen etunenässä, haravoijat perässään keräämässä heinäluokoja kertyneestä tavarasta kuivamaan suosammaleitten päälle. Kusipurojen vänkyrät mutkat lirittelevät ylimääräiset vedet läheiseen lammikkoon. Sen väkevän vihreät rantaheinikot ovat heinämiehistä haluttuja. Sukset jalassaan niittäjät yrittävät saada sieltä koottua mahdollisimman paljon heinä- ja sarakasvustoja. Kortteiden ja saraheinien piiloista pelmahtaa usein myös äänekkäästi räpistelevä sorsaemo poikasineen.

     Ruoka- ja kahvitauot pysäyttävät hikisen heinäväen tukikohtiinsa, suovanpohjien kehäpuille ja keskellään törröttäville pystypuille. Monilla soilla oli vedenpurkupaikkoja eli hetteitä. Juomat, piimä- ja maitohinkit säilyivät kylminä hetteessä. Piimä- tai maitohinkki haetaan juomaksi ja repusta etsitään orsikuivaa ruisleipää. Se päälle levitellään peukalolla voita ja jotakin suolaista, usein kuivalihaa. Ruokailun päälle etsitään nokospaikkaa.

    Väsyneet itikoiden syömät heinäntekijät lopettavat yksissä tuumin ahertamisen. Lehmät odottavat lypsäjiä. Saunat lämpiävät. Näin iltapuhde on väsyneen kropan kaikinpuolista hoitoa. Saunomisen, uinnin ja iltapalan yhteydessä sovitellaan seuraavan päivän töitä. Unta ei tarvitse sovitella.

                                Talventörrykät