Asian tynkää olisi!
Kynäilijöiden kirjoittajapiirissä kirjoittelemme opettajamme antamia etätehtäviä kotosalla. Luemme näitä sitten kokouksissamme. Tämän syksyn piireissä on ollut mukavasti porukkaa. Totean vain, jotta erittäin hyviä kirjoittajia on seassamme.
Kopioin tähän muutamia etätehtäviä tältä talvelta:
Istun nuotiolla. Tuli hyväilee poskiani ja nokipannua
ajatuksistani herään kuukkelin tervehdykseen.
Taivaalla lähes liikkumattomat pilvenhattarat, kuin pensselinvedot
sääksi näyttää niille taitojaan
Pannu ryöpsäyttää kiehuvan veden nuotioon
sihinään sekoittuu etäältä joutsenten kaukolaulanta.
Odotus palkitaan, nokipannusta lehahtaa kahvi.
Rahkamättäälle heivattu kelo painuu suohon
Takamukseni kostuu, sanko on puolillaan hilloja
maukkaita, sopivan mehuisia!
Lisään niitä leivän päälle. suuntuntuma on hyvä
nuoriso sanoisi ”sairaan hyvä”. Tietovehje lurittelee?
Löytyykö? Täällä on hyvin! Kahvittelet, vai?
Arvasin, minulla on astia kohta täynnä.
Tule tänne, täytetään sinunkin. Nuotio sammuksiin.
Napakasti astelen kaverin luo. Kiire virittyy!
Iho kihisee hikeä, paita pois. Ystävät saapuvat?
Läimäyksiä sinne tänne. Veriset jäljet.
Happaman suon mättäillä kultaisia marjoja
Jaksan väsyneenä, hikisenä astiat täyteen.
Autolle, pois täältä. Paarmat seuraavat autoonkin!
Kumpparit pois jalasta ja menoksi. Uimapaikka kutsuu
Kesän lämpöä kutsuu uimaan ja jäätelökahville!
Mitkä nautinnot odottavat? Hikivaatteet pois, laiturille ja veteen!
Seison rintaan asti ulottuvassa vedessä!
Tunnen suonenvedot jaloissani – ne ovat tulessa, ei voi liikkua – kun pysyisi pystyssä.
Paluumatkalla voi jo relata, miettiä aamuista kiirettä suolle,
istua rahkamättäälle asetellulla kelolla katsellen nuotiota ja kuukkelia
ehkä sääkseäkin? Sammuuko aikakin, sammuu se.
Isä kävelee
harava olallaan, reppu selässä ja piimätonkka kädessään. Äiti ja lapset
askeltavat hänen perässään. Jokaisella on omat työvälineensä, harava tai jonkin
sortin pussukka. Aurinko on avannut palkeensa. Hiki kihoaa kulkijoiden iholle.
Saavumme metsän kaartaman suon reunaan.
Sammal tuoksuttelee happamuutta. Nauttijat
ovat paikalla. Sääsket, mäkäräiset ja paarmat tunnistavat hikiset vartalomme ja
ympäröivät meidät etsien paljasta ihoa, jonka alta saisi imeä verta.
Monipuolisia ääniä päästelevät kahlaajat ja sorsat. Heinäporukka pysähtyy
tukikohdalleen, kuivemmalle suovanpohjalle.
-
On
sitä täällä elämää! Nyt on suojattava paljaat ihoalueet pikiöljyllä, kun
lentäviä pörrää laumoittain, sanoo isä. – Aletaan töihin.
Laakean
suoniityn vähäiset heinämäärät ovat löytäneet, sodanjälkeisten, pääasiassa
pienten asutustilallisten väet keräämään ravintoa lehmilleen, lampailleen ja
hevosilleen. Heinän kerääjäryhmiä on tälläkin suolla useita. Niittäjät
viikatteineen etunenässä, haravoijat perässään keräämässä heinäluokoja
kertyneestä tavarasta kuivamaan suosammaleitten päälle. Kusipurojen vänkyrät
mutkat lirittelevät ylimääräiset vedet läheiseen lammikkoon. Sen väkevän
vihreät rantaheinikot ovat heinämiehistä haluttuja. Sukset jalassaan niittäjät
yrittävät saada sieltä koottua mahdollisimman paljon heinä- ja sarakasvustoja.
Kortteiden ja saraheinien piiloista pelmahtaa usein myös äänekkäästi
räpistelevä sorsaemo poikasineen.
Ruoka-
ja kahvitauot pysäyttävät hikisen heinäväen tukikohtiinsa, suovanpohjien
kehäpuille ja keskellään törröttäville pystypuille. Monilla soilla oli
vedenpurkupaikkoja eli hetteitä. Juomat, piimä- ja maitohinkit säilyivät
kylminä hetteessä. Piimä- tai maitohinkki haetaan juomaksi ja repusta etsitään
orsikuivaa ruisleipää. Se päälle levitellään peukalolla voita ja jotakin
suolaista, usein kuivalihaa. Ruokailun päälle etsitään nokospaikkaa.
Väsyneet itikoiden syömät heinäntekijät
lopettavat yksissä tuumin ahertamisen. Lehmät odottavat lypsäjiä. Saunat
lämpiävät. Näin iltapuhde on väsyneen kropan kaikinpuolista hoitoa. Saunomisen,
uinnin ja iltapalan yhteydessä sovitellaan seuraavan päivän töitä. Unta ei
tarvitse sovitella.
Talventörrykät
