sunnuntai 25. elokuuta 2019










Kotiseudun maisemia!

Mustikoiden katsastelua!

Muistelumatka!







Kummoisen kuvan otin
rääseikköä!
Siinä on kuitenkin kaikki:
marjat
rosoiset kivet
puiden taimet
alla marjanvarret
tänä vuonna lähes tyhjät?

Miten usein siellä olenkaan ollut!
Koko perheen voimalla
äidin, isän, siskon, veljen.
Olimme silloin nuorempia
kauppaan poimimme marjoja
ei niistä paljonkaan rahaa saanut
kuitenkin pienen perheen leivälle lisän.

Se poiminta oli tärkeä!
Muistelen...
tärkeämpää oli olla siellä vaaralla
pyörillä sinne ajettiin
pullossa kahvia
repussa voilla sipaistu ruisleipä.
Siihen mustikoita siroteltiin
jo oli hyvää.

Pitkä päivä poimittiin,
repuun, konttiin, sankkoon.
Kotona ne lavalla puhdistettiin
kiireellä kauppaan vietiin.
Joskus ranttu kaupanhoitaja
katseli puhtauden perään!
Ei saanut olla puolukanraakoja
ei saanut olla mustikan lehtiä
vain marjoja tuli olla.

Punnitus aina kiinnosti
ja hinta
paljonko tänään tienattiin. 
Tarpeellista ostettiin
vähän sokeria, vehnäjauhoja
kahvia, ruisjauhoja
isälle Sikaarinleikkoa.
Muutamia kolikoita me lapset saimme!
Laatikon karkkeja
tikkukaramellin
lakritsapötkön.

Päivän päätteeksi potut syötiin
voikastikkeessa sipulin paloja.
Lehmät kujansuulta haettiin
jokainen omaan parteen meni
kaikilla edessään tuliaiset

 
niitettyä ruohoa, riivittyjä lehtiä.
Maidot lypsettiin.

Illan päätteksi saunottiin
koskessa uitiin
päivä yöksi hiljalleen vaihtui!
Hyvä päivä tänään.


keskiviikko 27. helmikuuta 2019



Neljäs taidenäyttely Tyrnävällä!

Lyhyt kuvaus taiteestani tänään.
Nyt 2019 Tyrnävän Myllykirjastolla järjestettävä taiteeni yhteenveto on neljäs, ensimmäinen oli 2007 ja muut vuosina 2009, 2014.
Yhteensä 620 nimeä vieraskirjassani
näissä kolmessa näyttelyssä!
Olen syntyisin Pudasjärveltä. Yli 30 vuotta toimin Lihakunnan konsulenttina, joitakin vuosia toimin Kuopion ja Kuusamon meijereiden palveluksessa. Perheeni asettui Tyrnävälle 1979. Maalaan nykyisin akryyliväreillä. Toinen vahva harrastukseni on kirjoittaminen. Olen julkaissut 3 satukirjaa.

Juuret! Niitä myötäillään ja etsitään. Fyysinen elinympäristö luo omat juurensa meihin. Aamulla herätessäni näet vettä, kuulet sen kohinan – ehkä et talvella. Vaarat, suot ja niiden linnusto tuo omat lisänsä juuriin.
   
Aikuisuuteen saakka olet elänyt kumpuilevan maaston, jokien ja järvien äärellä. Näihin asioihin kasvaa hurjasti kiinni.
   
Muutat Tyrnävän lakeudelle! Ei laaksoa ei kukkulaa, eikä juuri vettäkään. On opettelun paikka.
   Utelias ”taiteilija” tutkii, mitä täällä Tyrnävällä on? Talvella täällä on tasainen, lumen peittämä maa. Kuin luotiviivaimella vedetty. Poikkeuksiakin on, siellä täällä lumitönkyrä, juoksettunut nietos. Maaliskuun alun kevätkeli paljastaa mustanruskeat äestetyt pellot. Vain matalia puita kasvavien metsien reunoilla näkyy lunta. Nurmipeltojen ensivihreys ottaa vastaan iloisesti hyppelevät töyhtöhyypät, kevättorvia toitottavat valtavat hanhi- ja joutsenparvet. Kurjet tulevat vähän myöhemmin.
   Luontokuvaajat löytävät keväiset, upeat lintuparvet aiheikseen. Aika tuo pelloille niiden muokkaajat, kylvö- ja perunanistutuskoneet. Muutamassa viikossa pitää kaikki maahan laitettava saada kasvua odottamaan. Pohjoisen kesä on nopea. Puolivälissä kesää laakeat perunamaat aloittavat kukintansa – kaikki lähes yhtä aikaa, erivärisin kukkasin. Vilja kasvattaa vartensä täydeksi. Tähkissä jyvät turpoavat, täydeksi tultuaan heilimöivät, tuoksuvat ja jäävät odottamaan hyviä puintikelejä.
   Kevään vihreydessä on kukoistavan nuoruuden voimaa. Kesän aikuinen vihreä on voimiensa tunnossa ja yhteyttää luojan tarkoittamaa elinvoimaa ihmisille ja eläimille.
   Ensimmäiset keltaiset ja punertavat lehdet tuovat jälleen lakeudella etelään matkaavat suuret lintuparvet.
   Taidetta harjoittaville löytyy Lakeuden luonnosta aiheita runsauteen asti.
   Olen maalannut maisemia pääosin nuoruuden juurialueilta. Lakeus on antanut voimaa taiteiluuni.

Tähän Tyrnävän näyttelyyn olen koonnut vuosien varrelta erilaisia tauluja! 

Alla on kirjoittamin ja kuvittamani satukirjan:
  Jepulis, mummo ja robotikset
alkuperäisistä kuvista otetut kuvat!








Kaikkia kolmea satukirjaa: Värit villiintyvät, Jepulis pakertaa ja mummo ahertaa sekä viimeisintä Jepulis, mummo ja robotikset on saatavana avauspäivänä kirjastolla.

Tervetuloa


maanantai 24. joulukuuta 2018

Joulukalenteri

 Jouluaattona 24.12.2018





Heräsimme kaikki kolme lähes yhtä aikaa. Siskoni ja minä olimme saaneet hengähtää koulun joululomaa jo muutamia päiviä, ja velipoika oleili vielä kotosalla. Vanhempamme tulla kolistelivat navetoilta. Kylmän ilman läikähdys sai meidät piiloutumaan vielä peittojen alle.

   ̵ Onkohan minulla kuusenhakukaveria tänä aamuna? Isä kysyy.
   ̵ Minä, minä, minä! Huusimme kaikki yhteen ääneen.
   Kiireellä säntäsimme ehtimään vaatteitamme, housuja, villasukkia, kenkiä, henkseleitä, vanttuita, villatakkeja ja karvahattuja. Ennätysnopeasti puimme ne päällemme.
   ̵ Lähdetään katsomaan, mitä sieltä löytyy, isä sanoo ja jatkaa: ̵ Äiti keittää sillä aikaa maitokeittoa.
   ̵ Jäätkö sinä Maria tänne äidille kaveriksi, kun pitää viedä ne matrassit ulos tyhjennystä varten. Laitetaan sitten aamupäivällä jo niihin uudet oljet? Ehtivät vähän lämmetä ennen iltaa.
   ̵ Minulle patjaan pitää tunkea täyteen olkia. On mukavaa mennä nukkumaan, kun ne rapisevat siinä alusraanun alla, Veljeni neuvoo.
   ̵ Mennäänkö me nyt sitten hakemaan sitä kuusta? Isä tuumii.
   Pukeuduttuamme suuntasimme lähimetsään. Loka ̵ marraskuulla sataneen lumen päälle saatiin uusi hentoinen valkea kerros jouluksi. Nietoksen vahvuus oli puoli metriä, joten metsässä liikkuminen oli lähinnä taapertamista. Löytyihän se kuusi lopulta. Se, joka miellytti ja näytti sopivalta Riihirannan pirttiin. Isä kopisteli siitä pois enimmät lumet ja katkaisi sen sitten juuresta. Veljeni kanssa auttelimme sen kotiin tuomisessa. Pihalla varistelimme enimmät lumet pois. Sitten kuusi oli valmis sisälle pirttiin. Ullakolta haettiin puinen kuusenjalka ja jäinen kuusi soviteltiin siihen pienen vuolemisen jälkeen.
   ̵ Annetaan sen vähän aikaa sulaa, ennen kuin siihen ripustetaan koristeet, äiti sanoo.
   ̵ Aamiainen odottaa, tulkaa syömään! Äiti sanoi hellan viereltä ja jatkoi: ̵ Tänään on niin monenlaista hommaa. Isä joutuu hakemaan heiniä. Me leivomme nisua ja keitämme siskon lähettämistä luumuista ja rusinoista soppaa. Lisäämme mustikkaa sekaan. Maku paranee. Äidin Amerikan ̵ sisko lähetti meille usein jouluksi pienen paketin. Isä on hakenut aitasta jäistä mullin lapaa ja aikoo tehdä aattoillan ruuaksi käristystä perunamuusin kaveriksi.
   Päivä kului verkkaisesti, vaikka töitä oli paljon. Pirtti tuoksui sulavalta joulukuuselta, joulunisuilta, käristykseltä ja jouluiselta kiisseliltä. Tuoksut tekivät joulun.
   ̵ Joko saamme koristella kuusen, kyselee siskoni ja jatkaa: - Laitoin jo päivällä pienten pottujen ympärille tinapaperia ja kiersin rautalangasta niihin kynttilöiden pitimet.
   ̵ Minä tein lippurivin. Ne ovat kaikki Suomen lippuja, mutta hyvän näköinen siitä lippurivistä tulee, kun se kierretään kuusen ympäri, veljeni kertoilee.
  – On se sievä koriste mullakin. Sain monenvärisiä kreppipapereita vanhaäidiltä. Leikkelin ne suikaleiksi jotka me äidin kanssa letitimme.
   Näin aloitettiin kuusen koristelu. Latvaan kiinnitettiin oljista tehty tähti. Koko syksyn olimme säästäneet vähäiset karamellipaperit, joita olimme saaneet. Käärimme niihin paperia sisään ja rullalankaa ripustamista varten.
   Äiti ja isä lähtivät navetoille lehmiä hoitamaan ja lypsämään. Isä kävi välillä lämmittämässä saunaa. Kun se oli hänen mielestään riittävän lämmin, veimme vesikelkalla kaksi saavillista vettä saunalle, kylmää ja lämmintä. Uusi vasta oli hautumassa kiulussa. Lauteille oli nostettu manillasäkki. Siinä luki isoin kirjaimin COFFEE. Kun arjen askareet oli saatu tehtyä, lähdimme saunaan. Laitoimme flanelliset alusvaatteet seinillä oleviin koukkuihin ja nauloihin. Yritimme kovasti varoa etteivät ne nokeentuisi. Sauna oli sisäänlämpiävä. Valoksi otimme vähäisesti valaisevan myrskylyhdyn, joka nostettiin saunan sisäpuolella, ulko-oven vierelle. Pakkashuurua tuli saunaan joka kerta, kun oven avasi.
   ̵ Nyt löylyä, täällähän paleltuu, isä sanoi lauteilta. Hänellä oli vilttihattu päässä ja vasta kädessä. Kun löylyä sihahti, alkoi vastominen. Kuuma ilma levisi aivan löylyn lyöjän luo. Joulusauna oli aina kuuma. Sinne oli hyvä jättää syksyn maiset vaivat. Hirren pätkät istuimina pestiin iho tarkoin puhtaaksi pesuvateihin kaadetuista sopivan lämpimistä vesistä. 
    Herkästi olisi voinut ajatella tonttujen hipsimistä saunan ja ulkoilman hämyssä. Me kylpijät hipsimme paljain varpain pirttiin ja melkoisen nopeasti. Pirtissä jalkapohjia kyllä vähän aikaa kipristeli.
    Puhtaat vaatteet päällä, jouluntuoksuisessa pirtissä odotettiin, milloin joulupukki tulee. Pienen koputtelun jälkeen hän saapuikin. Me siskoni kanssa mietittiin, kukahan naapureista se pukki nyt onkaan, mutta velipoika eli vielä joulusatuaan. Pukki toi jokaiselle oman pussin, jossa oli melkein lämmin pulla ̵ ukko, rusinoista silmät, suu ja napit. Muutama karkki ja omena olivat pussissa mukana. Siskoni sai nuken, jolla oli aivan oikean näköinen pää. Minä sain uudet tervantuoksuiset sukset ja velipojalle pukki toi pienen vesikelkan.
   Katselimme joulukuustamme, jossa paloi oikeat kynttilät ja nautimme joulukäristystä ja riisipuuroa sopan kanssa. Voita ruisleivän päällä ja hyvää kotoista maitoa. Joulukahvit saivat makoisan nisun rinnalle vielä tortun ja piparin ja joskus, mutta harvoin saimme jouluna leipäjuustoa. Ruuan ja kahvin jälkeen leikimme vielä tikkujen ottamista tulitikkukasasta tai joitain muita leikkejä. Tuvassa oli mahtavan lämmin joulurauha. Pakkanen oli ulkona kiristynyt ja teki jo jääkukkasia ikkunoiden alareunaan. Tähdet loistivat taivaalla ja äiti kertoili meille ensimmäisen joulun sanomaa jouluevankeliumista. Siihen, tuoreelta oljelta tuoksuvalle vuoteelle oli mukavaa väsyneen nukahtaa. Revontulet leimahtelivat taivaalla kilpaa tähtien kanssa. Pakkanen paukahteli nurkissa. Jokivarren mökissä oli koittanut jouluyö.





Joulukalenterin viimeinen päivä koitti. Päivittäin olen ajatellut tätä hupsuuttani! Enimmäkseen näissä kalenteripäivissä olevat asiat ovat omasta päästäni; mieluisista muistoista ja todellisista tapahtumista. Muutamia asioita olen etsinyt Wikipediasta. Jotkut kirjoitukset ovat aikaisemmin koneelle tehtyjä - olen niitä yrittänyt vähän tuunata. Rauhaisaa joulua ja uuden vuoden odotusta kaikille teille tätä lukeneille. Sain isänpäiväksi oivan lahjuksen: Pappa parkissa...sinne kuusen taakse Pappa nyt hipsii!



sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulukalenteri

Sunnuntai 23.12.2018

Usko, toivo ja rakkaus; 2012

Hoosianna!

Adventista se avautuu, musiikin tie jouluun. Hoosianna – virttä veisataan ensimmäisenä adventtina. Sen sanat siirtävät meidät pyhä pyhältä kohden Jeesuksen syntymää ja joulua, Davidin pojan syntymistä. Hebreankielessä hoosianna tarkoittaa ”auta, pelasta”.




Musikka unelmoi

Marras- joulukuulla heräämme tietoisesti joulumusiikkiin.

Kun asioimme kaupoissa noihin aikoihin, oivallamme ensimmäiset kaiuttimista kuuluvat joulusävelet. Kilisee, kilisee kulkunen, Varpunen pienoinen, Joulupuu on rakennettu, Valkea joulu ehtivät kuulua jopa korviimme väsymiseen asti ennen joulua. Usein materian ympäröimä ihminen kuuntelee "toisella korvalla" kevyempää musiikkia. Kirkoissa, konserteissa musiikki usein on vakavampaa, klassista. 

Välähdyksiä; Suomi 100 v



On sävelletty runsaasti Suomenkielistä joulumusiikkia. Maapallon eri puolilta, ns. hittisäveliksi muotoutuneet joululaulut ovat levinneet kautta koko joulua viettävän maailman.

 En etsi valtaa loistoa.. (Sibelius), Arkihuolesi kaikki heitä..(Madetoja) ja Hannikaisen Joulupukki, joulupukki.. sisäistävät mieliimme kotimaista, joulutunnelmaa. Nämä eivät (ehkä) jätä ketään kylmäksi!








Yksi päivä jouluun on! Sukkulointia sinne ja tänne, sitä on riittänyt. Tavat vaihtelevat perheittäin. Nuoremmilla voi olla ideana kuluttaa mahdollisimman vähän ja monilla vanhemmilla ei ole tarvetta eikä mahdollisuutta kulutusjuhlaan. 

Tänään on muistettava viimeistään ottaa kinkku sulamaan. Ruokaa (useimmilla, ei kaikilla) pursuva jääkaappi on tarkistettava, puuttuuko jotain?Tänään on sunnuntai, kaupat ovat avoinna. Viimeiset tosisurffaajat siellä sinkoilevat hyllyltä toiselle täysinäisiä kärryjä raahaten. 

Entäpä, jos osaisimme relata, pakittaa, ottaa rennosti? Istutaan alas. Mitä me vielä tarvitsemme? Rauhoittumista? Joulun sanoman pohtimista? Vapahtajamme syntymä on lähellä! "Lapsi on meille annettu.." sanoman vastaanottamisen sisäistämistä. 

Huomenna on jouluaatto?






  




lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulukalenteri

Lauantai 22.12.2018


Punainen, vihreä, kulta, valkoinen, hopea? Niitä käytetään runsain mitoin joulun väreinä. Katsoessamme luonnon värejä kaamosaikaan - löydämme kaikki nuo värit maisemasta.






Lapset ja lapsenmieliset! Heille joulu on mahdollisuutta olla lähellä luontoa. Näissäkin lumiukoissa voisi olla ikärajoitus Ei alle 5 vuotiaille! 





Pyhä perhe, seimi!

Ensimmäisiä joulukuvissa on usein ollut Maria, Jeesuslapsi ja Josef. Lukuisat alttaritaulut kuvaavat pyhää perhettä ja heidän lapsensa syntymää Beetlehemissä, tallin oljille. Suuri tähti ja enkeljoukko taivaalla ilmoitti Jeesuksen syntymäpaikan kedon paimenille. Nämä lähtivät katsomaan ihmettä. Suomalaisissa kodeissa ei seimi ole saanut samanlaista jalansijaa kuin katolisissa maissa.


Meistä useimmat ovat nähneet oljesta tehtyjä joulun koristeita. Kotini ensimmäinen latvatähti oli oljista sidottu. Se liitettiin kuusen latvaan rautalangalla. Lähes joka kodissa oli himmeleitä. Niitä oli monen kokoisia. Himmelit vaativat suurta taitavuutta ja kokemusta. Hauraat oljet, oikeaan aikaan kerätyt ja kuivatetut, olivat taidon lisäksi tärkeitä elementtejä hyvään lopputulokseen yrittäessa.


Lähes jokaisen suomalaisen tupaan on tapana hankkia joulukuusi. Jos ei voi tuoda kuusta sisälle, asetettiin se näkyvälle paikalle ulos tai parvekkeelle. Porraspieliin tuotiin maalaistaloissa kuusenoksia. Havuista kierretty kranssi on kaunis ovikoriste. Aluksi se oli yksinkertainen oksakierre, myöhemmin siihen on lisätty rusetteja ja erilaisia koristeita.

Vanhimpia kuusen koriteita ovat olleet Suomenlipuilla varustettu nauha. Sähkökynttilät ovat korvannet elävät kynttilät. Kullan väriset koristenauhat, pallot, lumenkorvikkeet ja riippuvat kimallenauhat näkyvät nykyisissä kuusissamme.




Kuusi ilman koriteitakin on kaunis. Tämä kasvatettu kuusi poikkeaa tasaisuudellaan luonnon kuusista.











Kaksi päivää jouluun on!


















perjantai 21. joulukuuta 2018

Joulukalenteri

Perjantai 21.12.2018



Kuvat, joista ei ole kuvia vaan mielikuvia. Näitä muodostuu koko ajan meidän virtuaalimaailmaan, johon aivomme niitä liittävät.


Kuurupiilosilla!
Piilosilla olo oli mieluisimpia leikkejä. Ensin järjestäydyttiin renkaan muotooa. Yksi alkoi lukea lorua: isikon, tisikon, teikon, leikon, ippon, pippon pois. Lopulta jäi vain yksi henkilö jäljelle joka oli sitten mustamies, kuurottaja. Tämä pisti silmänsä kiinni ja alkoi lukemaan lukuja sovittuun asti. Sitten hän lähti etsimään piiloutujia. Kuurottajan ollessa pois ns. pesästä (sovittu paikka; esim. koivu tai kivi) oli jokaiselle piilossa olijalla mahdollista yrittää kotipesään ennen kuurottajaa. Ensiksi löydetty oli seuraava kuurottaja, mutta silti kaikki piilossa olijat etsittiin tai he ehtivät pesälle ennen kuurottajaa.



13 vuotta sitten kotiimme rakensivat lastenlapsemme joulukalenteria. Tapahtumasta on jäänyt useita kuvia!




Tämä kuva on Syötteeltä. Tarkka huomioitsia näkee kuusia, joita ei juuri Saariselän päällä näe. Kuusiraja on juuri niillä seuduin luonnon ihmeenä. Työreissuilla Ivalossa kuulin, jotta monien kodeissa on joulumänty.

Saariselkä

Tapahtui tapaninpäivästä uuteen vuoteen vuonna, jolloin sovimme vielä pakettiauton kolmelle penkkiriville. Joulunalusaika oli yhtä odotusta. Lapset kyselivät päiviä tarkkaan, milloin lähdemme sinne Saariselälle. Pakkasta oli koko viikon -20 - -28 astetta. Tunturissa sen voima ei tuntunut yhtä kylmältä. Ja me lauloimme, kuuntelimme vielä joululauluja ja erikoisin laulu oli, ”Kolme pientä possua.kolme pienti siiliä, tahtoivat mummon hyvää viiliä”. Asuntomme perillä oli aivan hyvä. Ainut kummallisuus siellä oli, jotta laitettuamme saunan lämpiämään, huoneiden patterit lakkasivat toimimasta – onneksi oli takka. Joka päivä hiihdoimme, laskimme mäkeä, kävelimme Kiilopäällä. Oli Lapin kaamosaika. Ihmeellinen, värikäs, punasinikeltavalo loi aivan maagisen tunnelman ympäristöön. Erikoisesti mieleen jäivät japanilaiset hiihtäjät joiden etenemistä saimme seurata suoraan tuvan ikkunasta. Kun sitten lähdimme hiihtämään, he seisoivat suksillaan ladun vierellä rivissä, taivuttivat selkänsä ja huikkasivat kaikki kuorossa helou!


Opiskelin Kuopiossa, Suomen ainoassa Karjatalousopistossa. Opintojen viimeisellä kuukaudella saimme vuokra-asuntoomme viidennen lapsemme. Asunnon koko oli 32 neliötä. Meitä oli yhteensä 7 henkeä. Välillä oli hyvä päästää vähän ilmaa ulospäin. Järjellä ajatellen ei meillä olisi pitänyt säilyä ehjänä ja terveenä perheenä. Viimeisenä kuukautena valitsin kahdesta tarjotusta työpaikasta Kuusamon Osuusmeijerin perusneuvojan paikan. Joulun alla muutimme Kuusamoon ja ah..todella ihanan suuriin tiloihin. Pakkanen paukkui, tupa oli lämmin, elämä hymyili. Vieläkin tunnemme kiitosta Taivaan Isälle tiemme ohjauksesta. Saavuimme juuri tähän joulunalusaikaan sinne. Se joulu jäi mieliimme pysyvästi. Suuret lumikinokset, pakkanen, tähtinen taivas, revontulet, lämmin avara koti avasi meille tien joulun ihmeeseen. Näistä ajoista on Kuusamo meitä koukuttanut!


Savottahevosen ape ja miesten ape!

Jokivarsien lähivaarojen savotat olivat valtavia työmaita, sekä hevosille että miehille. Usein niitä tehtiin joulun kahtapuolta.

Hevoset!

Pimeästä ladosta miehet ottivat sylyksen ohran olkia. Ne silputtiin raudalla sopivan lyhyiksi pätkiksi apeastiaan. Karjakeittiön padasta haettiin kuumaa vettä. Se kaadettiin olkien päälle ja niitä käännellen yritettiin kosteus saada tasaisesti koko massaan. Työ tehtiin ladon lattialla ja pakkasella kostea olki höyrysi. Seuraavaksi kaapaistiin kauhalla kaurajauhoja ja vähän melassileikettä olkien sekaan. Joskus sekaan lisättiin myös ruisjauhoja. Hevosten kunto haluttiin pitää riittävän lihaksikkaana, jotta ne jaksoivat vetää raskaita puukuormia jäätiellä. Ruisjauholla saatiin eläimille hyvin energiaa.

Matka vaaraan, savottapaikoille!


Hevoset ja näiden kuskit täyttivät vatsansa. Sitten nopea valmistautuminen päivän askareisiin.  Hevosten valjaat otettiin pirtin seinustalta. Eläimet valjastettiin parirekien eteen. Kuski puki ylleen ajon ajaksi palttoon tai turkistakin. Reen pankolle laitettiin heinillä täytetty säkki pehmusteeksi istujille. Säkkitavaraa annettiin hevosille välipaloiksi palstalla tai lanssilla. Kun kaatomies lähti mukaan, hän istui peräreen pankolle toisen säkin päälle, saha kainalossaan. Usein kaatomiehet olivat hiihdelleet jo etukäteen savottapalstalle ja aloittanut päivän kaatotyöt.

   Savottamiesten lähdön aika oli vielä pimeää. Siinä oli aamun upeutta. Taivaan tähdet vilkuttelivat valojaan. Auringon aavistus näkyi idän taivaalla. Hevosten valjaiden pienet tiu’ut helisivät ja isommat, valjaiden yllä olevat kellot tai aisakellot soittelivat tasaiseen tahtiin. Siellä täällä tussahteli myös höyryä hevosten takapäästä. Toisinaan se oli vain pierun pärähtelyä, toisinaan lantakokkareiden poistumista suolistosta. Ape oli voimallista ruokaa. Näin hevosia kokoontui hiljalleen jotokseksi asti suuntanaan savotan kaatopaikka. Hitaampia hevosia joku väliin läimäytteli ohjaksilla hevosten lapasilla ja kuului hihkaisu: - Alahhan joutua!


Savottamiehiä kämpällä!









torstai 20. joulukuuta 2018

Joulukalenteri

Torstai 20.12.2018

On joulukorttien aika! Kun posti alkoi lähettää joka tupaan
punaisen kuoren, jossa oli päiväysmerkintä viimeisestä postituspäivästä, tässä kuoressa, halvemmalla joulumerkillä! Idea oli ja on hyvä, vai oliko? Meillä ainakin se kuori tökötti näkösällä, aiheuttaen stressin poikasen kasvua lähestyvään päivään asti! Sinä päivänä, riippuen siitä, oliko arki- vai pyhäpäivä, istuttiin kaikki kirjoittamista osaavat pöydän ääreen. Joku etsi osoitekalenterin, johon vuosittain merkittiin, kenelle on lähetetty, keneltä on tullut joulukortti??

Kun Hyvää Joulua toivotetaan tuhansia ja taas tuhansia kertoja, mitä se tarkoittaa? Sanat ovat aivan oikeat! Toivomme on meille kaikille niiden viesti. Jotta se voisi toteutua, edellytykset ulkoisesti pyritään hoitamaan kuntoon. Pestään hyvä joulu edustuskuntoon? Hankitaan kaikille riittävästi hyvän joulun ravinteita? Muistetaan hyvän joulun lahjoilla perheiden jäseniä, exsta ystäviä? Pyrimme kiireeseen asti saamaan kaiken valmiiksi jouluun mennessä?



Kaiken hässäkän ja kiireen keskellä luemme ja katselemme kuvia asioista, joista joulua on alettu viettämään. Korteissa aiheet näkyvät selvimmin. Jeesus-lapsen syntyminen jouluseimeen Beetlehemin majatalon tallissa! Paimenet kedolla! Enkelin ilmoitus! Tähti! Seuraavina ja runsainpina esiintyvät arkisemmat, juhlaa pinnoittavat kuvat! Kynttilät! Joulukuusi! Linnut ja eläimet! 


Joulutontut kurkkimisineen on meille tuttu käsite. "Sinivuorten yö...", lapsena opittu laulu saa kiireiset sydämet hetkeksi pysähtymään. Yhteiset joululauluhetket, Kauneimmat joululaulut saa kirkot täyteen ihmisiä? Joulusta etsitään jotakin? Kaikki siitä saavat itselleen vahvistusta ihmisenä olemiseen. On myös toisenlaisia jouluja? Terveys voi reistailla! Ei ole jouluystäviä! Pitää arjen arpia peittää unohtamaan! Sen taustalla on usein myös köyhyys! Itse aiheutettu, tai ulkoisesti aiheutunut! Vihoviimeisin on sodan julmuus! Pelko vie minuuden viimeisetkin rippeet!

Kotoisesti askarreltuja kortteja saapuu meidän perheelle vuosittain enemmän ja enemmän. Ne ovat usein vain viitteellisiä toivotetun asian suhteen! Esimerkkinä viereinen piparkakun resepti. 

Koreimpia kortteja saimme aikanaan Usasta. Ne olivat monikerroksisia, useaan osaan avautuvia, värikkäitä! Niiden suunnitteluun ja tekemiseen oli uhrattu aikaa ja rahaa. 


 


Korttien sanomaa ei tule useinkaan mietittyä syvällisemmin. Vasemmalla olevan kortin viesti voisi olla; - Joulun punaisin värein Sidon sydämesi sydämeeni?









Olen jouluhöperö! Tarvitsen tähän talven pimeyden hetkiin vahvoja värejä, vahvoja ajatuksia! Näistä meidän perheen joulu muotoutuu. 

On mukavaa lähettää joulukortteja ja on upeaa saada niitä.