tiistai 24. joulukuuta 2019

Siunattua Jouluaattoa 2019!

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku
Tiistai 24.12.2019

 
Fanni



Miio

Nukkuisivat lapset pitkään!! Näin toivovat varmaan useimpien perhei den vanhemmat jouluaattoaamuina. Joissakin perheissä se onnistuu, toisissa ei. Jouluaattoon liittyy niin paljon toiveita, odotuksia, unelmia – ettei sen valoisana /pimeänä Suomen päivänä tunnit millään riitä kaikkeen tekemiseen?
   - Miten niin ei tunnit riitä toteuttamiseen? Otto kysyy vaimoltaan.
   - No, kun ei vaan riitä? Taava vastaa.
   - Koko joulukuun ainakin on siivottu, on kuurattu, on puunattu paikkoja. On laitettu pihalle oma kuusi ja viime yön pakkasella saatiin ne meidän kiintiön kymmenen jäälyhtyäkin valmiiksi. Minä olen jokaisella kauppareissulla tuonut tänne yhtä ja toista jouluun liittyvää. On lähetetty kortit ja muutama pakettikin. On mietitty, mitä perheen jäsenille ostetaan. Sisälle tuotava kuusi on eteisessä eilisestä asti kuivunut. Se voidaan siirtää olohuoneeseen vaikka heti. Saunalla odottavat puut ja pakasteesta sulatettu vitsa (vasta) putipuhtaaksi hinkatuilla pinnoilla. Oraville, linnuille, Heilille ja Rosalle on hankittu jouluhyvää syötävää. Jouluvalot helottavat täysillä. Sinun vanhemmat tulevat varmaan piakkoin. Eiköhän nämä ala jo riittää. Otto huokaili vaimolleen ja jatkoi:
   - Eikö joulu ole hiljentymisen aikaa? Saamme pysähtyä kaiken tohinan keskellä, lukea ja kuunnelle jouluista musiikkia. Tänä jouluna ehkä ehdimme aamun joulukirkkoon. Minusta tuntuu silloin, jotta siitä se oikea joulu alkaa.
   - Niin tietenkin, minä vain olen käynyt niin kärsimättömäksi meidän joulukuisten tapahtumien kanssa. Vaikka nuokin japanilaisvieraat olivat todella mukavia. Mutta katso pihalle, sinne ajoi juuri vanhempani autollaan. Menetkö sinä heitä vastaan? Heillä on tietenkin niin paljon lahjoja ja muita tuomisia, etteivät jaksa kaikkea itse sisälle tuoda. Taava julisti.
   - Voi, kun teillä on siistiä. Kuusikin tuolla eteisessä on aivan sula. Kinkku tuoksuu jo pihalle asti. Oli niin mukava ajella tänne teille. Jäi meille kotiinkin pieni kuusi ja jääkaappi täyteen jouluista hyvää. Mihin minä tämän pukin pussin sujautan? Ada touhusi ilmoitusten kanssa sisälle.
   Lounaalle asti leikkivät lapset vielä hoijakalla. Heili valjastettiin oman pienen reslan eteen ja sillä vietiin ensin tien varteen jäälyhdyt ja sytytettiin ne valmiiksi. Vielä ehdittiin ajella pari kierrosta pellolla. Heilikin innostui oikein juoksemaan kun Toivo sitä kauniisti kehoitteli. Rosa juoksi reen perässä. Aina kun reen vauhti vähän hiljeni, Rosa nappasi tukun heiniä suuhunsa. Pää pystyssä se niitä sitten pureskenteli.

Törmän kuusikon oravat katselivat pihalle päin ja aprikoivat jotakin olevan tekeillä.
   - Eiköhän vain tule juhla – aika? Se tietää myös meille hyviä ruokia. Selma – oravaäiti selvitteli pienokaiselleen pihan tapahtumia.

Talon väki kokoontui sisälle kuuntelemaan puolilta päivin joulurauhan julistusta. Koko päivän ajan oli tuvan sivupöydällä tarjolla juomia ja pipareita. Päivällistä ennen saunottiin, ensin emäntäväki ja sitten lapset ja miehet. Mökin joulupäivällinen oli ’seisova pöytä’. Ensin laulettiin ruokavirsi, sitten luettiin jouluevankeliumi ja sitten syötiin kaikki yhdessä. Koko illan oli mahdollista nauttia ruokaa.
   - Tulkaa katsomaan, tuolla tiellä tulee mopo, vai onko se mopo? Ja sen päällä istuu joulupukki! Liina – tyttönen kiljaisi.
   Toden totta. Joulupukki kurvasi mopolla pihaan. Laittoi sen jalustalleen. Otti tarakalta ison säkin olalleen ja lähti kävelemään taloa kohden. Liina juoksi peloissaan isänsä syliin. Pian kuului koputusta ja pukki päästettiin sisään.
   - Onko täällä kilttejä lapsia? Pukki kyseli.
   - On, on, kuului vastaus.
   Ja niin alkoi se lahjatohina. Paperit vain lentelivät pakettien päältä ja levisivät kuten aina pitkin lattiaa. Pukki lähti jakelun jälkeen jatkamaan matkaa. Mopedin ääni vain hiljeni sen edetessään tiellä poispäin. Kiireinen joulunalusaika hiljeni pukin tuomien lahjojen tarkasteluun, pelien pelaamiseen, karkkien naposteluun ja viimein unijukan kehoitukseen käydä jouvuoteen luo. Tähtitaivas tuikki lukuisin pienin valoin pohjolan pienen kylän mökin ylle. Oli tullut jouluyö.

Ella

Evia

Hilma

     

maanantai 23. joulukuuta 2019

Aatonaatto

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku
Maanantai 23.12.2019

Luna
Väistyvä hämärä ja joen yllä leijuva pakkashuuru hidasti päivän selkiytymistä. Isokuusen oravat nukkuivat makoisasti uudessa pesässään. Sorsan tuoksua ei heidän nenät enää haistaneet. Pihan mökki oli vielä pimeänä. Heilille ja Rosalle oli jätetty ovi tarhaan avoimeksi nyt, kun teltta ja sen asukkaat olivat lähistöllä, eikä ollut vaaraa mahdollisista vaarallisista vierailijoista. Heili ja Rosa olivat tulleet tarhaansa käyskentelemään. Japanilaisvieraiden puolijoukkueteltan piipusta oli koko yön noussut savu suoraan taivaalle. Lauha sää oli muuttunut yön aikana pakkaselle. Nyt oli teltan lämmityksestä tarkoin huolehdittava.
Heili ja Rosa katselivat teltan luona tapahtuvaa liikehdintää yllättyneinä. Sieltä lähti jono tonttuja liikkeelle kohden piha – aluetta kynttilät käsissään.
   Tip, tap, tip, tap – laulun sanat kuuluivat ensin aivan hiljaa ja sitten voimistuen. Japaninkielisistä sanoista ei saanut selvää. Vieraat olivat opetelleet tämän kaikille suomalaisille tärkeän joululeikkilaulun. He tulivat esittämään leikkiä Puttaalan piha – alueelle. Pienet tiu’ut kilisivät. Laulu ja kilinä herättivät Taavan. Hän siristeli silmiään, haukotteli ja kuulosteli. Kyllä, siellä kuului laulua ja tiu’ut helisivät. Mikä siellä pihalla oikein välkähteli. Kiireesti aamutakki päälle ja ikkunaan. Siellä oli meneillään varsinainen karnevaali. Japanilaisvieraat olivat pukeutuneet kotimaansa eksoottisiin asuihin. Jokaisella oli kuitenkin tonttulakki päässään. Heliseviä, erilaisilla äänillä olevia tiukuja oli kiinnitetty asuihin. Leikkien ja liikehtien tiukujen kilinä kuulosti upealta. Jokaisella oli käsissään ledi – kynttilöitä. Tämä kaikki sai aikaan suorastaan taianomaisen tunnelman.
   - Olli, lapset, nouskaa ylös ja tulkaa katsomaan vieraiden esittämää joulukuvaelmaa! Taava herätteli väkeään.
   - Onko siellä jotain erikoista? Olli kysyi.
   Pian oli koko talon väki hereillä katsomassa pihamaalle. Heili ja Rosakin olivat tulleet tallin nurkalle seuraamaan tapahtumaa. Oravat tuijottivat pesäpuustaan ihmetellen. Olli oli ottanut hetimiten kameran esille ja kuvasi tapahtumaa. Leikki loppui. Vieraat hakivat teltaltaan pusseja ja tuotuaan kiinnittivät ne pihan joulukuuseen. Siinä oli pusseja kaikille talon asukkaille, Taavan vanhemmille, Heilille ja Rosalle ja kuusikon oraville sekä pikkulinnuille. Jokainen lahja oli omassa muovipussissaan, suojassa kastumiselta. Sitten he kokoontuivat mökin eteisen eteen yhteiseen kuvaan. Talon asukkaat pyydettiin kuvaan mukaan. Tulkki kertasi vierailta pulppuavaa tekstiä niin paljon kuin hän ehti.
   - Meillä on ollut täällä teidän, Taava – äiti, Olli – isä, Ada ja Juho, Toivo, Aksu ja Liina, Heili ja Rosa ja kaikki oravat ja linnut aivan mahdottoman mukava olla. Kiitoksia teille ja näkemiin.
   Japanilaistyttöjen ja – poikien ollessa esittämässä tervehdystään talon väelle, oli teltta saatu purettua, tavarat kasattua ja nostettua kuorma – autoon. Kamina vain jäi pihalle tupruttelemaan viimeisiä savujaan. Kuorma – auto käynnistettiin ja se lähti ajamaan mökin tietä poispäin. Pian pihan leikkijät olivat kokoontuneet linja – autoon. Kun sekin poistui, piha hiljeni
   - Hei Toivo ja Aksu, teille tulee kohta koulukyyti hakemaan teitä joulujuhlaan! Taava huomasi kiirehtiä.
   Koulun joulujuhlaa ja syyslukukauden päättäjäisiä jouduttiin siirtämään japanilaisvieraiden vuoksi. Kukaan ei sitä pannut pahakseen. Oravatkin olivat nauttineet vieraiden tuomasta lisäjännityksestä. He olivat myös tuoneet pähkinöitä lippaaseen, jonka Olli oli asentanut lintujen ruokintapaikan lähistöllä kasvavaan kuuseen. Tämä oli vain oraville tarkoitettu ruokintalipas, sinne eivät linnut päässeet. Myöskin oravien oli opittava avaamaan lippaan luukku, ennen kuin saivat sieltä pähkinöitä. Luukku sulkeutui itsestään.
   Liina oli istunut iltapäivän ikkunan vierellä katsellen kuusta, johon joulupaketit oli ripustettu. Lapset olivat palanneet koulusta.
   - Tulkaa katsomaan, kun oravat menevät hoijakkaan! Liina huusi.
   - Ethän vain juksaa meitä? Toivo tuli katsomaan.
   Hoijakan luona, kelkassa istuivat kaikki kolme oravalasta, Luna, Noel ja Sini. Pyörittäjien paikalla olivat sitten todellakin kaksi vanhempaa oravalasta, Mille ja Mosse. Nämä rimpuilivat ja yrittivät keinauttaa hoijakan vipuvartta? Kelkassa olevilla oli todella hauskaa. Toivo sujautti hatun päähänsä ja tuumi:
   - Katsotaan, onnistuuko? Menen varovasti ja yritän saada niitä pysymään kelkassa ja vähän pyörittää hoijakkaa.
   Kaikki talon asukkaat tulivat ikkunaan tuijottamaan, miten Toivo onnistuisi kelkan pyörittämisessä, jossa istuisi oravanpoikia. Ja kas kummaa, Toivo meni hoijakan tyvipäähän. Mille ja Mosse juoksivat pienien luokse kelkkaan. Hitaasti Toivo alkoi pyörittää hoijakkaa ja oravalapset pitelivät kelkasta kiinni ja selvästi nauttivat leikistä.
   - Ihmeiden aika ei ole vielä ohi, Taava – äiti tuumi.

Aulikki

Hilma

Iiro

Oliver


   
   

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Valoshow - talvi taittuu!

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku
Sunnuntai 22.12.2019

Tätä oli odotettu. Tänä iltana se tapahtuisi! Valoshow! Koko syystalven ajan tapahtumaa oli mainostettu lehdissä. Kunta oli ”panostanut” 200 – vuotistaipaleen juhlistamiseen show’lla. Perustamispäivä oli ollut jo kaksi vuotta sitten, mutta suunnitelmia ei ole ehditty toteuttaa aikaisemmin. Juhla päätettiin viedä mahdollisimman laajasti kunnan alueelle. Puttaalan ja sen ympäristön asukkaille tulisi oma näytös. Show ja sen tekijät kiertäisivät marras - joulukuun eri puolilla kuntaa viikonloppuisin.
Sunnuntaiaamu ”lähti käyntiin” verkkaisesti. Törmäkuusikon oravat olivat ensimmäisiä herääjiä. Japanilaiset vieraat teltallaan nautiskelivat aamuteetään mökin väen kanssa.
   - Katsokaa kaikki tuonne pellolle! Siellä on kuin tykkejä? Niitä on useita. Olli – orava sanoi väelleen.
   - Olen kuullut usein menneellä syyskaudella jostakin sousta puhuttavan? Mosse innostui.
   - Sou kun sou, kun vain eivät meitä ammu? Selma – äiti sanoi ja katseli hellästi kolmosiaan.
   - Me mennään piiloon kyllä! Luna – oravaneiti puuskahti.
   - Joo, niin mennään. Mihin me mennään? Heilin luo? Sini – neiti tirskutteli.
   - Jospa meidän ei tarvitse mihinkään lähteä. Tuota telttaväkeä on katsoa tillotettu niin tiiviisti, jotta ei ole syömään joudettu! Isä – Olli sanoi.

Mökin pihan liikenne hiljalleen vilkastui. Teltassa majoittuneet kiirehtivät aamutoimilleen. Heili oli päästetty ulkotarhaan. Uusi nuoskalumi sai sen piehtaroimaan intohimoisesti. Vieraat katselivat naureskellen sen touhuja. Pian väki oli mäenlaskussa ja hoijakan lumoissa. Sää oli sopivaa ulkoiluun. Taavan vanhemmat, Ada ja Juho olivat luvanneet tulla Puttaalan vieraita katsomaan. Heitä kiinnosti myös valoshow. Se tultaisiin näyttämään illan hämärtyessä. Show’n pitäisi näkyä Puttaalan piha- ja peltoalueilla erittäin hyvin. Iltapäivällä saapui joitakin autoja mökille. Taava oli saanut kaksi naapurin emäntää avuksi keittiöön, koska katselijoille tarjottaisiin makkaroita, mehua, kahvia ja hillomunkkeja. Kunta oli lahjoittanut tarjottavat tähän tarkoitukseen. Hämärästä oli vain aavistus kun pihalle ajoi pieni pakettiauto. Kuljettaja avasi peräovet ja talutti autosta ulos erikoisen eläimen. Kaikki pihalla olijat tulivat sitä katsomaan.
   - Teille kaikille yllätyksenä voin ilmoittaa, jotta tämä eläin on alpakka. Tuojan kotona oli vähennettävä näitä eläimiä ja kun isäntä soitti minulle toissapäivänä, lupasin ottaa tämän eläimen meille. Se sopii Heilin aitaukseen ja Heilin tallissa on sille hyvin tilaa. Olli selvitteli asiaa katsojille.
   Alpakka käveli rauhallisesti isännän perässä kohti Heilin ulkokarsinaa.
   - Tämän alpakkatytön nimi on Rosa. Katsotaan, miten Heili suhtautuu siihen? Olli jatkoi.
   Rosa katseli pää korkealla Heiliä ja tämä katsoi takaisin vähän alempaa. Pian ne kävelivät peräkkäin tarhassa ja selvästi tutustuivat toisiinsa. Heili alkoi piehtaroimaan ja Rosa yritti samaa. Se ei vain onnistunut siinä kovin hyvin. Katsojia tapahtuma hymyilytti.
   - Tulkaa ottamaan tarjottavaa! Makkaraa ja juomaa, ennen kuin se valoshow alkaa. Nyt pitää tankata, jotta jaksatte katsoa ja ihmetellä uuden tekniikan tuotoksia. Taava huuteli kuistin portailta.
   Lumoava valoshow alkoi pimeyden portilla. Katselijat kääntyilivät yrittäen nähdä jokaisen ilmestyvän kuvion. Sitten se alkoi!
   - Katsokaa tuonne taivaalle! Joulupukki ajaa porolla! Toivo kuulutti.
   Oli upeaa nähdä pukin ajavan porolla. Seuraavaksi alkoi ilmestyä eri puolille taivasta tähtikuvioita – isompia ja värikkäämpiä, kuin taivaan omat tähdet. Katselijoilla tuntui pää menevän sekaisin kaikesta uudesta. Yht’äkkiä koko taivas oli täynnä meduusoja, jotka liikkuivat kuin olisivat uineet vedessä. Japanin vieraat olivat todella hämmästyneitä. Oravaperhe suorastaan vapisi jännityksestä ja pelosta katsoessaan näytelmää.
   - Kunnan 200 – vuotisjuhla oli upea juhla. Olli – isä nauttien kertoi, ja jatkoi:
   - Nyt voimme syödä viimeiset makkarat ja mehut. Yö alkaa jo vaatia meitä uinailemaan, Olli sanoi. Hyvää yötä.

Henna

Luna


Noel

Oliver

Vanamo

lauantai 21. joulukuuta 2019

"Merii Kurisumasu"

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku
Lauantai 21.12.2019
 
Yön pimeys alkoi väistyä hämärtyvään päivän valoon. Yön aikana pakkanen oli laskenut, mutta sen rinnalla oli virinnyt tuulenpoikanen. Sen mukana leijaili hitaasti lumihiutaleita. Joka puolella nukuttiin. Puolijoukkueteltan piipusta nousi savua. Kipinämikko siellä huolehti vierailevien japanilaislasten ja heidän huoltajiensa lämmöstä. Hän oli nostanut ison ruokakattilan kaminan päälle. Vierelleen se oli saanut pienemmän vesikattilan. Uninen tuhina kuului eri puolilta telttaa. Vain tulkki istui unisen näköisenä kipinämikon lähellä. Hän oli saanut höyryävän teekupin käsiinsä ja siitä hän hitaasti ryypiskeli. Teltan ovipielen raosta tuhautti tuuli vähän lunta. Tulkki katsahti sitä ja tuumi Merii Kurisumasu (hyvää joulua japaniksi). Lumi yhdistettiin Japanissa jouluun.
   Jokitörmän kuusikossa myös heräiltiin. Oravat olivat katselleet mökin vieraita pitkään yöhön, kun nämä tuijottelivat taivaalle ja kuvasivat revontulien mellastusta.
   - Ne ottivat tuhottoman määrän kuvia yöllä. Mökin väkikin oli valveilla melkein yhtä pitkään, kuin näiden vieraat, Mosse kertoili.
   - Käytkö Mosse tai Mille kyselemässä Noelin jalan kuulumisista tuolta Heilin tallilta? Selma – äiti puheli.
   - Minä voin mennä. Mille sanoi.
Vihdoin väki alkoi heräillä. Mille ei uskaltanut mennä suoraan Heilin luo. Teltan ja talon väliä liikkui ripeästi vieraita. Aamutoimet vaativat tekemistä. Heilin tunkion luo juoksi poikia helpottamaan paineita. Vaikka pakkanen oli hellittänyt, voimakas tuuli lisäsi sen purevuutta. Olli – isä ja Toivo tulivat auttamaan lumisten teiden puhdistamisessa. Tuulenpuuskat kuitenkin tukkivat tiet pian uudelleen. Tulkki kävi kysymässä Taava – äidiltä, sopisiko osa vieraista syömään ruokansa tuvassa. Talvitamineisiin pukeutuneet vieraat täyttivät teltan ja vain osa mahtui siellä syömään. Heidän aamiainen oli kyllä valmis. Se käsitti misokeittoa ja vihreää teetä. Taava lupasi ja sanoi:
   - Te sovitte meidän pirtin pöydän ympärille istumaan vaikka kaikkikin!
   Lämpimästi pukeutuneina vieraat saapuivat ruokakulhojen kanssa tupaan. Pian heille tuli kuuma ja he vähensivät vaatteita päältään.
   - Miten teillä on näin paljon tilaa talossa? Tulkki kyseli vieraiden ihmettelevien silmien edessä.
   - Suomi on kylmää aluetta toisinaan jopa koko vuodenkin. Meillä pitää olla hyvin tiiviit ja lämpimät talot ja tilaa tarvitaan, jotta jaksamme toistemme kanssa täällä. Olli kertoi.
   Kun vieraat olivat syöneet, oli Toivo jo valjastanut Heilin reen eteen. Japanilaisia kiinnosti rekiajelut. Heili sai rehkiä pitkän päivän lasten vetäjänä. Hoijakkaa aluksi vierottiin, mutta kun ensimmäiset saivat oikein nopeita kyytejä pulkassa, riemu repesi. Pyörittäjän työ oli raskainta, mutta vieraat vuorottelivat siinä. Muutaman kerran nopeus on pulkassa istujalle liian suuri ja se heitti kyytiläisen ulos pulkasta lumikinokseen. Sekös olikin vieraista hauskaa ja yhä useampi kokeili työntää hoijakkaa sellaista nopeutta, jotta istuja lensi pulkasta pois.
   Kipinämikko sai huudella useat kerran väkeään lounaalle, kun kaikilla näytti olevan muita harrasteita. Hoijakan lisäksi kiinnosti mäen lasku pulkalla jokitörmällä. Varsinkin jyrkän ja lumisen törmän nousu sai vieraat kiljumaan ilosta.
   - Saatte vielä tunnin pari harrastaa mieluisia ulkolajejanne. Ennen hämärän tuloa menemme ryhmittäin käymään saunalla peseytymässä ja ottamassa jopa ’löylyä’, joka uskaltaa. Tulkki kertasi ryhmälleen, ja jatkoi:
   - Saunasta meidät on kutsuttu isäntäväkemme luo tupaan. Siellä teille kerrotaan suomalaisista joulutavoista ja saatte tosi suomalaisen iltapalan, mitähän siihen kuuluukaan?
   - Olen valmistanut teille tarjolle erilaisia laatikoita, perunasta, porkkanasta ja lantusta. Lisäksi saatte nyt graavisuolattua lohta sekä ylikypsää kinkkua. Pöydässä on tarjolla myös joululeipää sekä joulukaljaa ja tietenkin kahvia ja teetä sekä makeita kahvileipiä. Taava selvensi.
   Saunominen onnistui hyvin. Ryhmät olivat pieniä. Tyttöjen mukana oli Taava ja Liina. Poikien mukaan lähti Toivo. Aluksi vain muutama uskalsi nousta lauteille ja totutella lisääntyvään lämpöön. Japanilaiset nuoret olivat kuitenkin rohkeita kokeilijoita. Melkein kaikki kävivät löylyssä kylpyreissullaan. Tuvassa kävi valtava porina illan mittaan. Suomalaiset jouluruuat tekivät hyvin kauppansa. Päivän raittiissa, tuiskuisessa ilmassa leikkiminen ja laskettelu mäessä olivat vieneet vieraiden voimia. Leppoisa saunominen ja sen jälkeinen suomalainen jouluateria iskivät vieraat lähes tajuttomiksi ja valmiiksi nukkumaan. Jo edellisen yön valvominen revontulia katsellessa oli vähentänyt uniaikaa. Ruokapöydän ääressä keskustelu hiipui hiljakseen. Monilla alkoi silmäluomet vaipua unta tavoitellen. Viimein tulkki oli valmis lähtemään telttaan nukkumaan. Hän nousi ylös ja sanoi:
   - Me kaikki olemme saaneet täällä olosta, revontulista, suomalaisesta luonnosta, lumesta, jouluruuista ja erikoisesti saunomisesta mahdottomasti iloa ja nautintoa, jollaista ei meistä varmasti kukaan osannut odottaa. Nyt on unen vuoro. Me japanilaiset olemme myöskin jouluihmisiä, joten huomenna voimme vielä viettää teidän kanssa päivän, Hyvää yötä teille kaikille ja kiitoksia. 

Alina

Ella

Rilla

Rosa
  
  
     

perjantai 20. joulukuuta 2019

Japanilaisia vieraita ja revontulia

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku
Perjantai 20.12.2019

Viikonloppu läheni. Toivo pääsee tavallisesti perjantaisin kello neljätoista koulusta. Heidän ikioma Lauri - opettaja tuli selvästi innostuneena ja kiihdyksissään viimeisen välitunnin jälkeen luokkahuoneeseen ja alkaa heti kertomaan:
   - Meidän kunnan keskuskoululle on tullut koululapsia, niin sanottuja vaihdokkaita Japanista. Tiesimme heidän tulemisestaan jo syksyllä, mutta emme osanneet odottaa heitä tänne sivukylän koululle ja vielä vähemmän sitä, että he toivovat voivan saada tutustua suomalaisten maatilojen elämään? Olemme soitelleet teidän koteihinne. Toivon kotiin, Puttaalaan lähtisi kymmenen oppilaan ja yhden ohjaajan ja tulkin ryhmä ja kolmastoista henkilö on apuhenkilö, joka pystyttää pihan lähialueelle teltan. Kunta on saaneet niitä varuskunnalta lainaksi juuri tätä tilannetta varten. Toivo, ryhmä saapuu teille noin klo 17 – 18 aikoihin. Olli – isäsi lupasi aurata traktorilla lumen pois pellolta riittävän suurelta alueelta. Ryhmä lämmittää itse ruuan kenttäkamiinalla ja samoin myös teen juomaksi. Heillä on teltassa nukkuma – alustat. He nukkuvat makuupusseissa. Lauri selvensi tilannetta.
   - No mitä näille tulijoille sitten meillä esitellään? Toivo kysyi.
   - Heitä kiinnostaa erityisesti revontulet. On hienoa, kun ensi yöksi on luvattu pientä pakkasta. Silloin aina on mahdollista nähdä revontulia. Lisäksi teillä on muutamia eläimiä kotona. Lauri sanoi.
   - Onhan meillä shettisponi Heili, Tessu – koira ja Sisu – kissa. Nyt siellä Heilin tallin häkissä on oravapoika Joulu eli Noel. Se oli pudonnut oravanpyörästä ja katkaissut jalkansa. Eläinlääkäri laittoi jalan luut paikoilleen ja sitoi jalkaan lastan. Nyt se on jo virkeämpi, mutta se ei varaa vielä lastoitettuun jalkaansa. Onhan meillä vielä parissa kuusessa oravilla pesiä ja poikasia. Lintulaudalla käyvät syömässä erilaiset tiaiset ja punatulkut ja väliin siinä näkyy muitakin lintuja. Niin ja oravat käyvät siinä syömässä. Sitten meillä on vielä hoijakka, voidaan siinä pyöritellä näitä japanilaisia. Toivo innostuneena kertoi.
   - No jo on monenlaista teillä! Voisinko minäkin tulla huomenna käymään teillä? Lauri – ope alkoi ihmetellen kyselemään.
   - Jo vain opettaja voi tulla meille ja samalla näet, kuinka japanilaiset vieraat viihtyvät meillä. Toivo sanoi.

Kotiin palattuaan Toivo huomasi, jotta siellä oli melkein kaikki mullin mallin. Isä oli traktorityöt tehnyt sekä aurannut teltan paikalle tien. Autolla pääsi sinne viemään ihmiset ja tarvikkeet. Taava – äiti käveli hermona huoneesta huoneeseen. Mökin pienimmät eivät piitanneet aikuisten vouhotuksista. Jalkansa telonut Aksu makoili sängyssä ja Liina luki hänelle kirjaa. Hänen lukemisensa oli hidasta, mutta se ei häirinnyt Aksua. Joulu - orava oli viety Heilin luo. Tallissa makoili toinen mökin potilas.

Hämärän rajamailla talon tielle ilmestyi pieni kuorma – auto täynnä tavaraa ja bussi, jossa Japanin matkalaiset saapuivat. Teltan pystyttäjät aloittivat heti työnsä. Puttaalan mökin isäntäväki tuli tervehtimään vieraita. Suomalaisten selät eivät taivu sellaisiin kumarruksiin, kuin nämä vieraat tekivät heille. Toivo kertoi kodistaan, ympäristöstään, joesta, talvesta, saunasta ja yleensä kaikesta, mitä kysyttiin.
   - Nyt jätetään puheet sikseen. Käytännön toiminnoista voi isä teille kertoilla, Toivo lopetteli.
   - Teille on kohta teltta pystyssä ja voitte siirtää puut teltan sisäpuolelle. Telttanne lämpiää ’modernisti’ haloilla eli suomalaisella puulla. Varmaan mietitte, missä hoidetaan perustarpeet. Meillä on teille varattuna vessa, johon on sisäänkäynti talon päätyeteisestä, ja sinne pääsee yötä päivää. Pienet pesutarpeet voitte tehdä siellä. Huomenna, iltapäivällä lämmitän saunan ja voitte peseytyä siellä. Peseytymiseen voitte käyttää joko vateja tai pesutynnyriä. Te pojat voivat käydä pissillä Heilin tunkion lähellä, mikäli haluatte. Olli – isä neuvoi.
   Teltan ulkopuolelle oli iltakaudeksi tehty nuotio ja Olli oli vetänyt muutamia puita nuotion ympärille istuimiksi. Näiden päälle oli tarjolla olkikimppuja kylmyyttä vastaan. Pakkanen kiristyi vähän. Taivas oli täysin selkeä. Yön tullessa tuli kuin tilauksesta revontulet loimottamaan. Kaukaiset vieraat olisivat vaikka koko yön niitä katsoneet, mutta unentarve hoiti heidät makuupusseihin lepäämään. Näytti siltä, jotta unta ei tarvinnut juuri kenenkään houkutella.

Inga

Ella

Henna



torstai 19. joulukuuta 2019

Mökillä potilaita ja vieraita

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku
Torstai 19.12.2019

   - Oli se varsinainen yö! Hoh hoijaa, Taava – äiti haukotteli ja venytteli.
   - Niinpä vain. Aksu nukkuu nyt tuossa patjalla! Olli tuumiskeli.
   - Missä ja miten hän tuossa nukkuu? Taava siunaili.
   - Aksu juoksutti minua yöllä monet kerrat, piti olla mehua, piti vähän kääntää jalkaa, kävimme vessareissunkin. Talutin pojan tänne meidän makuuhuoneeseen, etsin hänelle patjan ja muut makuuvaatteet ja Aksu nukkui heti! Olli kertoi.
   - Ja minä en ole tiennyt mitään! Taava oli suorastaan kysymysmerkkinä!
   - Sinä olit väsynyt leipomisesta, vieraista, anopin ja oravan ja Aksun eilisistä haavereista, joten annoin sinun jatkaa kuorsaamista. Olli kehui.
   - Ja pyh, minä en kuorsaa! Taava nousi ylös vuoteeltaan.
   Ollin ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän katsoi vaimoaan. Aksun vanhemmat hipsivät hissukseen keittiöön. Olohuoneesta kuului toisen potilaan tirskunta. Nälkä kai silläkin oli.
   - Laitatko meille jotain aamiaista? Minä menen katsomaan tuota oravanpoikaa ja lisään sille vettä ja ruokaa. Olli tiedusteli.
   Orava oli vähän säikkynä hereillä ja katseli viereensä nukkumaan tullutta Liina – tyttöä. Hän oli yöllä tullut oravan tueksi, kun se oli narskutellut siemeniä ja Liina oli nukahtanut siihen.
   - No jo on? Meidän potilailla on tarkempi valvonta, kuin sairaalassa. Aksulla varmaankin jalka oli kipeä yöllä ja näin se oli kait tuolla oravalapsellakin. Liina oli vetänyt viltin ja tyynyn sen häkin viereen ja nukkui siinä, Olli kertoi.
   - Ja me saadaan uudestaan vieraita iltapäivällä. Ada – äiti ja Hilja leipovat mummolassa pipareita heti aamusta päivin. Lilli oli suorastaan pakottanut äitinsä lupaamaan reissua Puttaalaan kun siellä ovat Aksu ja oravalapsi potilaina. Viimein Ada – mummi oli luvannut Lillille, jotta koko kööri lähtisivät vierailulle heti, kun piparit olisi paistettu, Taava kertoi Hiljan soittaneen.

Oravien pesillä on koko päivä seurattu mökin tapahtumia niin tiiviisti, etteivät he olleet kunnolla ehtineet ruokailemaan. Selma – äiti oli lopulta komentanut Millen ja Mossen siivoamaan oman pesänsä ja aikonut tehdä samoin heidän pesälleen. Mökin pihalla ei ollut koko päiväsaikaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Iltapäiväkahvien aikaan ajoi pihaan pari autoa ihmisineen. Melkein samalla, kun ensimmäisen auton ovi avautui, sieltä hyppäsi ulos Lilli. Hän juoksi tupaan ja alkoi huudella potilaina olevia Aksua ja oravan poikaa. Hän olisi heti välttämättä halunnut ottaa oravan syliinsä, mutta vanhemmat kielsivät Lilliä.
   - Tällä oravalla oli jalka poikki. Nyt se on lastoitettu, mutta sitä on käsiteltävä varoen, jotta lasta pysyy ainakin viikon paikoillaan. Siksi sitä ei voi ottaa syliin. Pidämme sen vielä tämän päivän täällä sisällä, mutta viemme sen Heilin luo talliin. Meidän mielestä koko oravaperhe oli Heilin luona silloin myrsky-yönä, kun niiden kotikuusi katkesi ja pesä hajosi tuulen mukana. Olli sanoi.
   - Voin minä olla tässä sen vieressä. Se ei enää pelkää minua, kun se on liikkunutkin vähän tuossa häkissään. Tuota lastoitettua jalkaa se ei kyllä pane maahan, jalka on varmaan kipeä. Onko se tyttö vai poika? Lilli uteli.
   - Olemme antaneet sille nimen Noel, eli Joulu, kuten se netin tietojen mukaan on ja Noel on pojan tai miehen nimi. Luulen, jotta orava on poika, Taava – äiti vastasi.
   - Taas sitten on yksi joulunaluspäivä saatu ’pulkkaan’.
    - Äiti, saammeko mennä hoijakalle, kun Toivo tulee kohta koulusta? Liina kysyy.
   - Joutaisiko isä teitä pyörittämään vähän aikaa? Taava kysyy.
   - Minulla ei ole tässä mitään erikoista. Voisin vaikka lähteä pyörittämään hoijakkaa, menisittekö tytöt puhdistamaan hoijakka – radan lumesta? Olli – isä suostuu.

Kuusen oravaperhe näki, kun Noel (se oli todellakin oikein kastettu Noeliksi) vietiin pulkalla Heilin talliin.
   - Nyt voimme käydä Noelin ja Heilin luona. Selma sanoi.

Toivon saapuessa kotiin, hän yllättyi, kun pihalla oli pari vierasta autoa. Isä pyöritti hoijakkaa ja tytöt kiljuivat ihastuksissaan. Taava kyseli Hilda – sisareltaan äidistään ja autokolarin vaikutuksista. Hilda oli tuonut tuoreita, äsken paistettuja pipareita tullessaan. Niitä nautittiin vieraskahvien aikaan. Aksukin oli vähin erin yrittänyt liikkua, tosin sisällä vain. Jalassa ei juurikaan tuntunut kipua enään.

Fanni

Jennika





keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Tekevälle sattuu!

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku
Keskiviikko 18.12.2019

   - Uusi päivä ja uudet kujeet, Juho – pappa lausahti noustuaan vuoteeltaan.
   - Minä voisin vielä vähän makoilla, Ada sanoi ja hieroskeli unisilmiään.
   - Nyt on makoilut makoiltu. Meillä on kotona paljon töitä, jotta joulu saadaan Viestilän mökkiin.
   - Ja tuliko meille vieraita tänään, en kyllä muista?
   - Huomenna tulevat Hilda ja ainakin Lilli, pojista en tiedä. Juho muisteli.
Päivä käynnistyi hyvin puurolla ja leivällä. Kuppi kahvia maistui vanhemmalle väelle. Taavan vanhemmat aikoivat lähteä kotiinsa aamupalan jälkeen. Toivo ja Aksu olivat jo menneet koulukyydillä toinen eskariin ja toinen kolmannelle luokalle. Kummankin bussilla kulkijan joulujuhlat olivat tulollaan. Ne pidettiin lauantaina, joulukuun 21 päivä. Sitten olisi noin rapiat kaksi viikkoa joululomaa.
   - Olipa mukava leipoa Puttaalaan joulua, Ada huokaili ja jatkoi: - Meidän oman perheen leipomiset ovat vielä edessäpäin. Josko aloittaisin jo huomenna, kun tyttö tulee Lillin kanssa meille. Minä soitan kotona Hildalle ja kysyn, voiko hän olla kaverina leipomassa. Ehtisin tehdä piparitaikinan tänä iltana.
 Kaikki pöllähtivät suitsait pois pihasta. Vanhempani ja pojat. Me jäimme kotiin Liinan, Heilin, Tessu – koiran, Sisu – kissan kanssa ja vain oravaperhe ja linnut jäivät meidän seuraksi tänne. Joululoman aikana meillä tulee olemaan melkoista hulinaa, mutta mukavaa sellaista. Nyt nautitaan tästä rauhasta!
   - Äiti tule apuun! Liinu huutaa ovelta.
   - Mikä hätä siellä nyt on? Taava utelee.
   - No, kun mummo ajoi ojaan. Auto on aivan kallellaan ja Ada – mummo ei pääse autosta pois. Liinu uutisoi.
Taava ja Olli pukeutuivat nopeasti ja lähtivät katsomaan tilannetta. Auto oli luisunut ojaan heti metsämutkan jälkeen. Juho – pappa oli jo kivunnut autosta pois ja lohdutteli vaimoaan.
   - Ada, apua on tulossa! Koskeeko sinulla mihinkään? Juho uteli.
   - Vain turmelukseen koskee, kun en osaa ajaa suoraa tietä myöten. Ada selitti.
   Monien avulla saatiin Ada pois autosta. Sitten Toivo meni hakemaan traktorin, jolla auto voitaisiin vetää tielle. He joutuisivat palaamaan takaisin Puttaalan pihalle. Auto oli tarkistettava, voisiko isovanhemmat sillä lähteä kotimatkalle. Miehet tutkivat auton tarkoin. He löysivät vasemmassa kulmassa olevan lommon. Myöskin käynti oli kuin ajatus. Naisväki keitti ojaanajokahvit. Ada ja Juho lähtivät uuteen ajoyritykseen kohti kotia.
   - Siinä se meidän rauha sitten oli. Hyvä, kun vanhemmilleni ei sattunut mitään, Taava muisteli.
   - Hei äiti, aukaise heti ovi! Liinun tomera ääni kehoitti.
   - Mitä nyt taas? Mitä sinulla on siinä lakissa? Oven avaaja kysyi.
   - Se on orava. Sillä on jalka poikki. Soita eläinlääkäri!
   - Katsotaan nyt ensin, Taava – äiti sanoi.
   Liinu aukaisi lakin. Sen pohjalla kyyristeli oravalapsi. Toinen takajalka sillä oli selvästi poikki. Oravan sydän läpätti pelosta ja kivusta.
   - Annetaan olla siinä lakissa. Minä soitan eläinlääkärille. Taava sanoi.
   Tovin kuluttua ajoi pihaan henkilöauto. Sieltä nousi reipas naiseläinlääkäri ja käveli tupaan.
   - Missä se potilas on? Hän kysyi.
   - Täällä ja se pelkää, Tiina hätäisenä selosti.
   Lääkäri tutki jalan ja totesi jalan luita olevan poikki. Puudutettuaan jalan, asetteli hän luut paikoilleen ja kietoi siihen tukisiteen.
   - Tuon tuen pitäisi olla paikoillaan ainakin kaksi viikkoa? Mitenkähän se onnistuu? Lääkäri neuvoi.
   - Orava on ehkä asetettava tyhjänä olevaan hamsteri – häkkiin. Viedään sitten häkki oravineen Heilin luo talliin. Ne tykkäävät toisistaan. Nyt pidämme tulevan yön oravaa täällä tuvassa. Taava aprikoi ja jatkoi:
   - Entäpä lääkkeet?
   - Annoin sille piikillä antibioottia ja vähän kipulääkettä. Te voitte lisätä tuota antibioottia pikkuisen oravan veteen päivässä viikon ajan. Oravan keho näyttää, milloin sen jalka kestää taas juosta. Lääkäri sanoi, ja jatkoi: - Missä se muuten lienee loukkaantunut?
   - Miehet tekivät meidän pihaoraville juoksupyörän. Olisiko se pudonnut siitä? Liina sanoi sen itkeneen maassa, pyörän alla. Taava selitti.
   - Me tutkimme heti Toivon kanssa, olisiko pyörässä jotakin vikaa? Jos vikaa löytyy, se pitää korjata. Olli sanoi.
   Kännykkä oli päivän aikaan soinut monta kertaa talossa, siihen ei vain kukaan ollut aikaisemmin ehtinyt vastaamaan. Kun se taas kerran soi, Taava nousi vastaamaan.
   - Täältä koululta, Aksun opettaja soittaa. Viimein sain teihin yhteyden. Aksulle tapahtui pieni haaveri tuolla pihariipussa. Avustaja on nyt mennyt hänen kanssaan käymään terveyskeskuksella. He tulevat suoraan kotiin sieltä, jos siellä ei ole mitään vakavaa. Aksun opettaja sanoi.
   Tuskin eläinlääkärin auto oli poistunut pihalta, kun siihen ajoi Aksun avustajan auto ja kyydissä oli Aksu. Hän nousi varovasti kainalosauvoihin nojaten autosta ulos. Kuljettaja tuli toiselta puolelta.
   - Aksun jalka kuvattiin ja sen yhdessä luussa lienee hiushalkeama.  Avustaja sanoi tervehdittyään Taavaa ja Ollia.
   - Onko se kipeä, kun tukiside on laitettu? Taava kysyi.
   - Lähdetään sisälle ja jutellaan siellä lisää. Sanoin aamulla, että nyt vietetään rauhallinen päivä. Sitten alkoi tapahtumaan. Sanotaan, jotta ei kahta ilman kolmatta. Taava kertaili tapahtumia.
   Oravien pesäpuussa oli nähty Noel – oravalapsen putoaminen pyörästä. Mökin tyttö oli sitten hakenut itkevän oravapojan sisälle taloon. Seuraavaksi pihaan oli ajanut auto ja sieltä oli tullut nainen, jolla oli musta laukku mukanaan. Perheen vanhemmat lapset olivat seuranneet ruokintapaikan läheltä, mitä talossa tapahtuu. Noelia siellä oli hoidettu.
   - Sen jalkaan on laitettu tuki ja sitten Noel oli asetettu häkkiin, pehmeän alustan päälle pitkäkseen. Mosse, Noelin vanhempi veli kertoi kuulumisia.
Vihdoin näytti siltä, että rauha sittenkin laskeutuisi Puttaalan ja kuusioravien elämään.
Hilma

Minna

Minna