Aurinkoinen syyspäivä hehkuu!
Ihmettelen vieläkin auringon voiman vaikuttamista minuun. Se sai avaamaan uudelleen blogini viestittelyyn. Sanotaan, laiska töitään luettelee, sanottakoon vaan:
- Kuluvan vuoden heinäkuun 27 pvä sain uuden satukirjani painosta. Kirjan nimi on Jepulis Pakertaa ja mummo ahertaa. 134 sivua on siinä tekstiä. KustannusHD oli tälläkin kerralla painotalo.
- Olemme työstäneet Oulun ympäristön kynäilijöiden kanssa uutta antologiaa. Kirjaan olemme saaneet tekstejä 17 kynäilijältä, monilta kuvia myöskin tauluista. Oikoluku toi hyvän näköisen tuloksen meille.
- Taulunäyttely on parhaillaan Pudasjärvellä Syötteen luontokeskuksella. Paikka on todella mahtava ja siellä käy hyvin runsaasti väkeä. Siellä näin avajaispäivänä 9.9. ns. läskipyöriä liikenteessä, samoin sieniväki oli liikkeellä. Puramme näyttelyn nyt lauantaina 28.10.
 |
Valoa kaamokseen!
|
- Pystytämme 1.11. näyttelyn Pyhäjoelle ja iltapäivällä siellä on myös avajaiset kahveineen ja nisuineen. Siellä on myynnissä myöskin molemmat satukirjani. Olen saanut maksupäätteen - ja voin ottaa maksuja myös kortilla vastaan. Pyhäjoen näyttely puretaan to 30.11.
- Seuraavat näyttelyt ovat Pudasjärven kirjasto joulukuulla ma 4.12. - 29.12.2017. Miksi Pudasjärven kaupungin kirjastolla, kun juuri on oltu Syötteellä. Keskustassa voi päästä käymään paljonkin eri ihmisiä, kuin Syötteellä.
- Uuden vuoden aloittaa Muhoksen kirjaston näyttely!
- Joten uusia tauluja on tullut tehtyä.
- Tein vuosi sitten myös jouluksi kortteja myyntiin ja niitä tulee nytkin joulun alla olemaan myynnissä.
Tyrnävä tietty, 23.8. päivään tein
satukirjani julkistamistilaisuuteen
tekstiä satukirjan kirjoittamisesta.
Liitän sen nyt tähän.
Oiskohan tuo aivojen ”narikkaan heittäminen” – vertauskuvana
kohtuullisen sopiva kuvaus!
Joku on sanonut, kirjailijan ”elämän seinät” ovat kuin
lasia! Näin voi sanoa, mutta se ei ole totta kaikkien kohdalla. On voimakkaita
persoonia, joihin ei ”pysty” mahdollinen pilkka tai iva mitenkään.
Näiden kahden kirjoittamani satukirjan jälkeen voin todeta
– se on ollut hurjan hauskaa hommaa. Eikä edes alku ollut minun kohdalla kovin
vaikea, joskin haasteellinen se kyllä oli. Kerronpa siitä:
- Olin
aloittanut Limingan kuvataidelinjan ns. vapaalinjan oppilaana pari syksyä sitten.
Olin nähnyt, miten kehitetään taiteellisen ilmaisun voimaa ja kuinka voi
toteuttaa hassujakin ajatuksia värien ja kuvien voimalla.
- Eräänä
aamuna aiheen löytyminen ei ollutkaan kovin helppoa. Katselin toisten oppilaiden
aktiivista pensselien ja palettien käyttöä.
- Näin
kirkastui ajatus; entäpä, jos värit minun paletillani olisivatkin jo
kyllästyneitä odottamaan, että heitä käytetään? Tätä oivallusta aloin sitten
sommitella. Näin
- kehkeytyi
tauluni, Värit villiintyvät. Jokainen väri sai ihmisen muodon, alkoivat
keskenään keskustelemaan ja huomasivat olevansa tyhjän panttina. Niin he
päättivät lähteä pakoon.
- Sain
tuon tauluni värit villiintyvät kohtuullisen nopeasti aikaiseksi. Siinä oli
yksinäisiä aikuisia ja perheellisiä lapsineen.
- Tuo
taulu alkoi häiritsemään minun ajatusmaailmaa. Pohdin sitä paljon.
Olimme taasen kerran kirjoitusta harrastavien, pienen
ryhmän kanssa istuneet iltaa, kirjoittaneet, lukeneet kirjoituksiamme. Ryhmässä
oli muutamia, joita katsottiin vähän niin kuin yläkanttiin – he olivat
julkaisseet kirjan, tai olleet mukana yhteisen kirjan teossa. Näissä kynäilijöiden
kirjoituspiireissä aloin pohtia mahdollisen oman kirjan tekemistä. Mitenkähän
tuo olisi mahdollista? Saisinko sen aikaiseksi?
Vihdoin rohkenin esitellä omaa, mielestäni hullua ajatusta
– josko alkaisin kirjoittamaan kirjaa. Samana iltana kirjoitin ensimmäisen
sadun Värit villiintyvät – kirjaan.
Kummallista oli, jotta yhtä satua kirjoittaessani usein
toinen satu jo pyöri ajatuksissa. Heräilen useimpina aamuina 5 – 6 välillä,
joskus jopa aikaisemminkin. Kun völläilin siinä vuoteellani, pujahtivat uudet
satuaiheet pinnalle. No, sängystä ylös ja aloita kirjoittamaan sadun runkoa
johonkin paperille nopeasti, jonka sitten myöhemmin kirjoittaisin ns.
puhtaaksi!
Näitä aiheita olin sitten järjestellyt ”arkkitehtonisesti”
mahdollisesti tarvittavan aikajanan tai muutoin sopivaan yhteyteen jo
kirjoitetun tekstin kanssa. Tämä, ns. ”kirjoituksen rakennussuunnitelma” tulisi
tehdä kuitenkin vielä huolellisemmin, kuin mitä nyt olen tehnyt. Vaikka
satukirjan aikajana ei välttämättä tarvitse olla aivan jämpti, niin minun
kirjoissani se olisi silti suotavaa. Kirjani ovat satukirjoja kaiken ikäisille.
Värit villiintyvät kirjaa kirjoittaessani tuli mieleeni
myös sen kuvitus. Se vie paljon aikaa, mutta lisää runsaasti visuaalisuutta.
- Oltiin
sitten vuoden 2016 kevätpuolella ja satuja oli jo melkoisesti kirjoitettuna.
Kuviakin olin tehnyt aika paljon.
- Sitten
otin yhteyttä kustantajaan, joka tekisi totta tästä hommasta. Lähetin heille
luettavaksi satujani ja katseltavaksi kuviani. Kun sain soiton – että he
ottaisivat mielellään sen julkaistavaksi, olin kuin keväinen, hyppelevä vasikka.
Yhdessä vaimoni ja lasteni kanssa iloitsimme asiasta.
- Uudelleen
lukemiset, kirjoittamiset, kuvitukset tulivat sitten oikein työksi.
- Tekstin
kirjoittaminen on minulle suhteellisen helppoa, käytän 10 – sormijärjestelmää,
olen jopa nopea siinä. Kustantajan lausunto;
- ”sinulla
on ilmiömäinen tapa tuottaa tekstiä”, tuntui todella hyvältä.
Ensimmäisen satukirjan kanssa käytiin kaikki kirjan
tekemiseen liittyvät asiat tarkasti läpi. Kirjan malli, kova – vai
pehmytkantinen, liima – vai ompelukiinnitys jne. Tätä prosessia oli noviisille
tosi paljon. Sitten piti harkita painoksen suuruus ja hinta.
Satujen kirjoittaminen oli paljon helpompaa kuin tuo
tekstin ja kuvien työstäminen kirjaksi.
Olin todella iloinen, kun heinäkuulla 2016 jakeluauto toi
kirjat pihaani.
Samantapainen työskentely jatkui toisen kirjani Jepulis
pakertaa ja mummo ahertaa kanssa. Jotkut asiat olivat nyt helpompia tehdä.
Vaatimukset omaan työskentelyyn lisääntyi selvästi, tekstiä kävin useimmin läpi
kuin edellisen kirjan osalta ja tein pieniä lisäyksiä. Kuvat sain skannattua
Limingan kuvataidelinjan sarjakuvaosastolla, jossa on hyvät, nykyaikaiset
laitteet tähän työhön. Se helpotti kuvien kanssa työskentelyä.
Kaikessa tässä satukirjatyössä on koko ajan ollut vaimoni
voimalla mukana. Hän on esilukenut materiaalin, antanut joitakin kommentteja ja
rohkaissut minua tässä eteenpäin. Ystäväpiirini on laajentunut kirjoittamisen
tiimoilta runsaasti. Oulun ympäristön kynäilijöiden kannustus on ollut todella
tärkeä osa työskentelyyn. Kiitos tuestanne teille kaikilla.
Laitoin tämän kirjan myös Otavalle ja parille muullekin
kustantajalle. Otava ei ollut kiinnostunut. Ensimmäisen kirjani kustantaja oli
loppujen lopuksi hyvä valinta. Tämä kirja on 134 sivuinen ja siten huomattavan
paljon paksumpi opus kuin ensimmäinen.
Sitten tämä markkinointi – joka on oma taiteenalansa.
Ensimmäisen kirjan markkinointi on mielestäni onnistunut. Tämä on nyt aivan
alullaan.
Kun nyt ajattelen ensimmäisestä kirjastani tullutta
palautetta, on se ollut enimmäkseen myönteistä. Myös ulkoasua ja sisäistä asua
on kiitelty. Tällainen tuntuu tosi hyvältä ja rohkaisee jatkamaan kirjojen
maailmassa.
Olen haaveillut kolmannen satukirjan tekemistä ja kirjoittanutkin
kokeeksi muutaman sadun. Mitä siitä tulee – aika näyttää.
Olen iloinen, kun
tulitte tähän julkistamistilaisuuteen.
Hyvää syksyä kaikille!
