Joulukalenteri

 Jouluaattona 24.12.2018

Heräsimme kaikki kolme lähes yhtä aikaa. Siskoni ja minä olimme saaneet hengähtää koulun joululomaa jo muutamia päiviä, ja velipoika oleili vielä kotosalla. Vanhempamme tulla kolistelivat navetoilta. Kylmän ilman läikähdys sai meidät piiloutumaan vielä peittojen alle.

   ̵ Onkohan minulla kuusenhakukaveria tänä aamuna? Isä kysyy.

   ̵ Minä, minä, minä! Huusimme kaikki yhteen ääneen.

   Kiireellä säntäsimme ehtimään vaatteitamme, housuja, villasukkia, kenkiä, henkseleitä, vanttuita, villatakkeja ja karvahattuja. Ennätysnopeasti puimme ne päällemme.

   ̵ Lähdetään katsomaan, mitä sieltä löytyy, isä sanoo ja jatkaa: ̵ Äiti keittää sillä aikaa maitokeittoa.

   ̵ Jäätkö sinä Maria tänne äidille kaveriksi, kun pitää viedä ne matrassit ulos tyhjennystä varten. Laitetaan sitten aamupäivällä jo niihin uudet oljet? Ehtivät vähän lämmetä ennen iltaa.

   ̵ Minulle patjaan pitää tunkea täyteen olkia. On mukavaa mennä nukkumaan, kun ne rapisevat siinä alusraanun alla, Veljeni neuvoo.

   ̵ Mennäänkö me nyt sitten hakemaan sitä kuusta? Isä tuumii.

   Pukeuduttuamme suuntasimme lähimetsään. Loka ̵ marraskuulla sataneen lumen päälle saatiin uusi hentoinen valkea kerros jouluksi. Nietoksen vahvuus oli puoli metriä, joten metsässä liikkuminen oli lähinnä taapertamista. Löytyihän se kuusi lopulta. Se, joka miellytti ja näytti sopivalta Riihirannan pirttiin. Isä kopisteli siitä pois enimmät lumet ja katkaisi sen sitten juuresta. Veljeni kanssa auttelimme sen kotiin tuomisessa. Pihalla varistelimme enimmät lumet pois. Sitten kuusi oli valmis sisälle pirttiin. Ullakolta haettiin puinen kuusenjalka ja jäinen kuusi soviteltiin siihen pienen vuolemisen jälkeen.

   ̵ Annetaan sen vähän aikaa sulaa, ennen kuin siihen ripustetaan koristeet, äiti sanoo.

   ̵ Aamiainen odottaa, tulkaa syömään! Äiti sanoi hellan viereltä ja jatkoi: ̵ Tänään on niin monenlaista hommaa. Isä joutuu hakemaan heiniä. Me leivomme nisua ja keitämme siskon lähettämistä luumuista ja rusinoista soppaa. Lisäämme mustikkaa sekaan. Maku paranee. Äidin Amerikan ̵ sisko lähetti meille usein jouluksi pienen paketin. Isä on hakenut aitasta jäistä mullin lapaa ja aikoo tehdä aattoillan ruuaksi käristystä perunamuusin kaveriksi.

   Päivä kului verkkaisesti, vaikka töitä oli paljon. Pirtti tuoksui sulavalta joulukuuselta, joulunisuilta, käristykseltä ja jouluiselta kiisseliltä. Tuoksut tekivät joulun.

   ̵ Joko saamme koristella kuusen, kyselee siskoni ja jatkaa: - Laitoin jo päivällä pienten pottujen ympärille tinapaperia ja kiersin rautalangasta niihin kynttilöiden pitimet.

   ̵ Minä tein lippurivin. Ne ovat kaikki Suomen lippuja, mutta hyvän näköinen siitä lippurivistä tulee, kun se kierretään kuusen ympäri, veljeni kertoilee.

  – On se sievä koriste mullakin. Sain monenvärisiä kreppipapereita vanhaäidiltä. Leikkelin ne suikaleiksi jotka me äidin kanssa letitimme.

   Näin aloitettiin kuusen koristelu. Latvaan kiinnitettiin oljista tehty tähti. Koko syksyn olimme säästäneet vähäiset karamellipaperit, joita olimme saaneet. Käärimme niihin paperia sisään ja rullalankaa ripustamista varten.

   Äiti ja isä lähtivät navetoille lehmiä hoitamaan ja lypsämään. Isä kävi välillä lämmittämässä saunaa. Kun se oli hänen mielestään riittävän lämmin, veimme vesikelkalla kaksi saavillista vettä saunalle, kylmää ja lämmintä. Uusi vasta oli hautumassa kiulussa. Lauteille oli nostettu manillasäkki. Siinä luki isoin kirjaimin COFFEE. Kun arjen askareet oli saatu tehtyä, lähdimme saunaan. Laitoimme flanelliset alusvaatteet seinillä oleviin koukkuihin ja nauloihin. Yritimme kovasti varoa etteivät ne nokeentuisi. Sauna oli sisäänlämpiävä. Valoksi otimme vähäisesti valaisevan myrskylyhdyn, joka nostettiin saunan sisäpuolella, ulko-oven vierelle. Pakkashuurua tuli saunaan joka kerta, kun oven avasi.

   ̵ Nyt löylyä, täällähän paleltuu, isä sanoi lauteilta. Hänellä oli vilttihattu päässä ja vasta kädessä. Kun löylyä sihahti, alkoi vastominen. Kuuma ilma levisi aivan löylyn lyöjän luo. Joulusauna oli aina kuuma. Sinne oli hyvä jättää syksyn maiset vaivat. Hirren pätkät istuimina pestiin iho tarkoin puhtaaksi pesuvateihin kaadetuista sopivan lämpimistä vesistä. 

    Herkästi olisi voinut ajatella tonttujen hipsimistä saunan ja ulkoilman hämyssä. Me kylpijät hipsimme paljain varpain pirttiin ja melkoisen nopeasti. Pirtissä jalkapohjia kyllä vähän aikaa kipristeli.

    Puhtaat vaatteet päällä, jouluntuoksuisessa pirtissä odotettiin, milloin joulupukki tulee. Pienen koputtelun jälkeen hän saapuikin. Me siskoni kanssa mietittiin, kukahan naapureista se pukki nyt onkaan, mutta velipoika eli vielä joulusatuaan. Pukki toi jokaiselle oman pussin, jossa oli melkein lämmin pulla ̵ ukko, rusinoista silmät, suu ja napit. Muutama karkki ja omena olivat pussissa mukana. Siskoni sai nuken, jolla oli aivan oikean näköinen pää. Minä sain uudet tervantuoksuiset sukset ja velipojalle pukki toi pienen vesikelkan.

   Katselimme joulukuustamme, jossa paloi oikeat kynttilät ja nautimme joulukäristystä ja riisipuuroa sopan kanssa. Voita ruisleivän päällä ja hyvää kotoista maitoa. Joulukahvit saivat makoisan nisun rinnalle vielä tortun ja piparin ja joskus, mutta harvoin saimme jouluna leipäjuustoa. Ruuan ja kahvin jälkeen leikimme vielä tikkujen ottamista tulitikkukasasta tai joitain muita leikkejä. Tuvassa oli mahtavan lämmin joulurauha. Pakkanen oli ulkona kiristynyt ja teki jo jääkukkasia ikkunoiden alareunaan. Tähdet loistivat taivaalla ja äiti kertoili meille ensimmäisen joulun sanomaa jouluevankeliumista. Siihen, tuoreelta oljelta tuoksuvalle vuoteelle oli mukavaa väsyneen nukahtaa. Revontulet leimahtelivat taivaalla kilpaa tähtien kanssa. Pakkanen paukahteli nurkissa. Jokivarren mökissä oli koittanut jouluyö.

Joulukalenterin viimeinen päivä koitti. Päivittäin olen ajatellut tätä hupsuuttani! Enimmäkseen näissä kalenteripäivissä olevat asiat ovat omasta päästäni; mieluisista muistoista ja todellisista tapahtumista. Muutamia asioita olen etsinyt Wikipediasta. Jotkut kirjoitukset ovat aikaisemmin koneelle tehtyjä - olen niitä yrittänyt vähän tuunata. Rauhaisaa joulua ja uuden vuoden odotusta kaikille teille tätä lukeneille. Sain isänpäiväksi oivan lahjuksen: Pappa parkissa...sinne kuusen taakse Pappa nyt hipsii!

Joulukalenteri

Sunnuntai 23.12.2018

Usko, toivo ja rakkaus; 2012

Hoosianna!

Adventista se avautuu, musiikin tie jouluun. Hoosianna – virttä veisataan ensimmäisenä adventtina. Sen sanat siirtävät meidät pyhä pyhältä kohden Jeesuksen syntymää ja joulua, Davidin pojan syntymistä. Hebreankielessä hoosianna tarkoittaa ”auta, pelasta”.

Musikka unelmoi

Marras- joulukuulla heräämme tietoisesti joulumusiikkiin.

Kun asioimme kaupoissa noihin aikoihin, oivallamme ensimmäiset kaiuttimista kuuluvat joulusävelet. Kilisee, kilisee kulkunen, Varpunen pienoinen, Joulupuu on rakennettu, Valkea joulu ehtivät kuulua jopa korviimme väsymiseen asti ennen joulua. Usein materian ympäröimä ihminen kuuntelee "toisella korvalla" kevyempää musiikkia. Kirkoissa, konserteissa musiikki usein on vakavampaa, klassista. 

Välähdyksiä; Suomi 100 v

On sävelletty runsaasti Suomenkielistä joulumusiikkia. Maapallon eri puolilta, ns. hittisäveliksi muotoutuneet joululaulut ovat levinneet kautta koko joulua viettävän maailman.

 En etsi valtaa loistoa.. (Sibelius), Arkihuolesi kaikki heitä..(Madetoja) ja Hannikaisen Joulupukki, joulupukki.. sisäistävät mieliimme kotimaista, joulutunnelmaa. Nämä eivät (ehkä) jätä ketään kylmäksi!

Yksi päivä jouluun on! Sukkulointia sinne ja tänne, sitä on riittänyt. Tavat vaihtelevat perheittäin. Nuoremmilla voi olla ideana kuluttaa mahdollisimman vähän ja monilla vanhemmilla ei ole tarvetta eikä mahdollisuutta kulutusjuhlaan. 

Tänään on muistettava viimeistään ottaa kinkku sulamaan. Ruokaa (useimmilla, ei kaikilla) pursuva jääkaappi on tarkistettava, puuttuuko jotain?Tänään on sunnuntai, kaupat ovat avoinna. Viimeiset tosisurffaajat siellä sinkoilevat hyllyltä toiselle täysinäisiä kärryjä raahaten. 

Entäpä, jos osaisimme relata, pakittaa, ottaa rennosti? Istutaan alas. Mitä me vielä tarvitsemme? Rauhoittumista? Joulun sanoman pohtimista? Vapahtajamme syntymä on lähellä! "Lapsi on meille annettu.." sanoman vastaanottamisen sisäistämistä. 

Huomenna on jouluaatto?

  

Joulukalenteri

Lauantai 22.12.2018

Punainen, vihreä, kulta, valkoinen, hopea? Niitä käytetään runsain mitoin joulun väreinä. Katsoessamme luonnon värejä kaamosaikaan - löydämme kaikki nuo värit maisemasta.

Lapset ja lapsenmieliset! Heille joulu on mahdollisuutta olla lähellä luontoa. Näissäkin lumiukoissa voisi olla ikärajoitus Ei alle 5 vuotiaille! 

Pyhä perhe, seimi!

Ensimmäisiä joulukuvissa on usein ollut Maria, Jeesuslapsi ja Josef. Lukuisat alttaritaulut kuvaavat pyhää perhettä ja heidän lapsensa syntymää Beetlehemissä, tallin oljille. Suuri tähti ja enkeljoukko taivaalla ilmoitti Jeesuksen syntymäpaikan kedon paimenille. Nämä lähtivät katsomaan ihmettä. Suomalaisissa kodeissa ei seimi ole saanut samanlaista jalansijaa kuin katolisissa maissa.

Meistä useimmat ovat nähneet oljesta tehtyjä joulun koristeita. Kotini ensimmäinen latvatähti oli oljista sidottu. Se liitettiin kuusen latvaan rautalangalla. Lähes joka kodissa oli himmeleitä. Niitä oli monen kokoisia. Himmelit vaativat suurta taitavuutta ja kokemusta. Hauraat oljet, oikeaan aikaan kerätyt ja kuivatetut, olivat taidon lisäksi tärkeitä elementtejä hyvään lopputulokseen yrittäessa.

Lähes jokaisen suomalaisen tupaan on tapana hankkia joulukuusi. Jos ei voi tuoda kuusta sisälle, asetettiin se näkyvälle paikalle ulos tai parvekkeelle. Porraspieliin tuotiin maalaistaloissa kuusenoksia. Havuista kierretty kranssi on kaunis ovikoriste. Aluksi se oli yksinkertainen oksakierre, myöhemmin siihen on lisätty rusetteja ja erilaisia koristeita.

Vanhimpia kuusen koriteita ovat olleet Suomenlipuilla varustettu nauha. Sähkökynttilät ovat korvannet elävät kynttilät. Kullan väriset koristenauhat, pallot, lumenkorvikkeet ja riippuvat kimallenauhat näkyvät nykyisissä kuusissamme.

Kuusi ilman koriteitakin on kaunis. Tämä kasvatettu kuusi poikkeaa tasaisuudellaan luonnon kuusista.

Kaksi päivää jouluun on!

Joulukalenteri

Perjantai 21.12.2018

Kuvat, joista ei ole kuvia vaan mielikuvia. Näitä muodostuu koko ajan meidän virtuaalimaailmaan, johon aivomme niitä liittävät.

Kuurupiilosilla!

Piilosilla olo oli mieluisimpia leikkejä. Ensin järjestäydyttiin renkaan muotooa. Yksi alkoi lukea lorua: isikon, tisikon, teikon, leikon, ippon, pippon pois. Lopulta jäi vain yksi henkilö jäljelle joka oli sitten mustamies, kuurottaja. Tämä pisti silmänsä kiinni ja alkoi lukemaan lukuja sovittuun asti. Sitten hän lähti etsimään piiloutujia. Kuurottajan ollessa pois ns. pesästä (sovittu paikka; esim. koivu tai kivi) oli jokaiselle piilossa olijalla mahdollista yrittää kotipesään ennen kuurottajaa. Ensiksi löydetty oli seuraava kuurottaja, mutta silti kaikki piilossa olijat etsittiin tai he ehtivät pesälle ennen kuurottajaa.

13 vuotta sitten kotiimme rakensivat lastenlapsemme joulukalenteria. Tapahtumasta on jäänyt useita kuvia!

Tämä kuva on Syötteeltä. Tarkka huomioitsia näkee kuusia, joita ei juuri Saariselän päällä näe. Kuusiraja on juuri niillä seuduin luonnon ihmeenä. Työreissuilla Ivalossa kuulin, jotta monien kodeissa on joulumänty.

Saariselkä

Tapahtui tapaninpäivästä uuteen vuoteen vuonna, jolloin sovimme vielä pakettiauton kolmelle penkkiriville. Joulunalusaika oli yhtä odotusta. Lapset kyselivät päiviä tarkkaan, milloin lähdemme sinne Saariselälle. Pakkasta oli koko viikon -20 - -28 astetta. Tunturissa sen voima ei tuntunut yhtä kylmältä. Ja me lauloimme, kuuntelimme vielä joululauluja ja erikoisin laulu oli, ”Kolme pientä possua.kolme pienti siiliä, tahtoivat mummon hyvää viiliä”. Asuntomme perillä oli aivan hyvä. Ainut kummallisuus siellä oli, jotta laitettuamme saunan lämpiämään, huoneiden patterit lakkasivat toimimasta – onneksi oli takka. Joka päivä hiihdoimme, laskimme mäkeä, kävelimme Kiilopäällä. Oli Lapin kaamosaika. Ihmeellinen, värikäs, punasinikeltavalo loi aivan maagisen tunnelman ympäristöön. Erikoisesti mieleen jäivät japanilaiset hiihtäjät joiden etenemistä saimme seurata suoraan tuvan ikkunasta. Kun sitten lähdimme hiihtämään, he seisoivat suksillaan ladun vierellä rivissä, taivuttivat selkänsä ja huikkasivat kaikki kuorossa helou!

Opiskelin Kuopiossa, Suomen ainoassa Karjatalousopistossa. Opintojen viimeisellä kuukaudella saimme vuokra-asuntoomme viidennen lapsemme. Asunnon koko oli 32 neliötä. Meitä oli yhteensä 7 henkeä. Välillä oli hyvä päästää vähän ilmaa ulospäin. Järjellä ajatellen ei meillä olisi pitänyt säilyä ehjänä ja terveenä perheenä. Viimeisenä kuukautena valitsin kahdesta tarjotusta työpaikasta Kuusamon Osuusmeijerin perusneuvojan paikan. Joulun alla muutimme Kuusamoon ja ah..todella ihanan suuriin tiloihin. Pakkanen paukkui, tupa oli lämmin, elämä hymyili. Vieläkin tunnemme kiitosta Taivaan Isälle tiemme ohjauksesta. Saavuimme juuri tähän joulunalusaikaan sinne. Se joulu jäi mieliimme pysyvästi. Suuret lumikinokset, pakkanen, tähtinen taivas, revontulet, lämmin avara koti avasi meille tien joulun ihmeeseen. Näistä ajoista on Kuusamo meitä koukuttanut!

Savottahevosen ape ja miesten ape!

Jokivarsien lähivaarojen savotat olivat valtavia työmaita, sekä hevosille että miehille. Usein niitä tehtiin joulun kahtapuolta.

Hevoset!

Pimeästä ladosta miehet ottivat sylyksen ohran olkia. Ne silputtiin raudalla sopivan lyhyiksi pätkiksi apeastiaan. Karjakeittiön padasta haettiin kuumaa vettä. Se kaadettiin olkien päälle ja niitä käännellen yritettiin kosteus saada tasaisesti koko massaan. Työ tehtiin ladon lattialla ja pakkasella kostea olki höyrysi. Seuraavaksi kaapaistiin kauhalla kaurajauhoja ja vähän melassileikettä olkien sekaan. Joskus sekaan lisättiin myös ruisjauhoja. Hevosten kunto haluttiin pitää riittävän lihaksikkaana, jotta ne jaksoivat vetää raskaita puukuormia jäätiellä. Ruisjauholla saatiin eläimille hyvin energiaa.

Matka vaaraan, savottapaikoille!

Hevoset ja näiden kuskit täyttivät vatsansa. Sitten nopea valmistautuminen päivän askareisiin.  Hevosten valjaat otettiin pirtin seinustalta. Eläimet valjastettiin parirekien eteen. Kuski puki ylleen ajon ajaksi palttoon tai turkistakin. Reen pankolle laitettiin heinillä täytetty säkki pehmusteeksi istujille. Säkkitavaraa annettiin hevosille välipaloiksi palstalla tai lanssilla. Kun kaatomies lähti mukaan, hän istui peräreen pankolle toisen säkin päälle, saha kainalossaan. Usein kaatomiehet olivat hiihdelleet jo etukäteen savottapalstalle ja aloittanut päivän kaatotyöt.

   Savottamiesten lähdön aika oli vielä pimeää. Siinä oli aamun upeutta. Taivaan tähdet vilkuttelivat valojaan. Auringon aavistus näkyi idän taivaalla. Hevosten valjaiden pienet tiu’ut helisivät ja isommat, valjaiden yllä olevat kellot tai aisakellot soittelivat tasaiseen tahtiin. Siellä täällä tussahteli myös höyryä hevosten takapäästä. Toisinaan se oli vain pierun pärähtelyä, toisinaan lantakokkareiden poistumista suolistosta. Ape oli voimallista ruokaa. Näin hevosia kokoontui hiljalleen jotokseksi asti suuntanaan savotan kaatopaikka. Hitaampia hevosia joku väliin läimäytteli ohjaksilla hevosten lapasilla ja kuului hihkaisu: - Alahhan joutua!

Savottamiehiä kämpällä!

Joulukalenteri

Torstai 20.12.2018

On joulukorttien aika! Kun posti alkoi lähettää joka tupaan

punaisen kuoren, jossa oli päiväysmerkintä viimeisestä postituspäivästä, tässä kuoressa, halvemmalla joulumerkillä! Idea oli ja on hyvä, vai oliko? Meillä ainakin se kuori tökötti näkösällä, aiheuttaen stressin poikasen kasvua lähestyvään päivään asti! Sinä päivänä, riippuen siitä, oliko arki- vai pyhäpäivä, istuttiin kaikki kirjoittamista osaavat pöydän ääreen. Joku etsi osoitekalenterin, johon vuosittain merkittiin, kenelle on lähetetty, keneltä on tullut joulukortti??

Kun Hyvää Joulua toivotetaan tuhansia ja taas tuhansia kertoja, mitä se tarkoittaa? Sanat ovat aivan oikeat! Toivomme on meille kaikille niiden viesti. Jotta se voisi toteutua, edellytykset ulkoisesti pyritään hoitamaan kuntoon. Pestään hyvä joulu edustuskuntoon? Hankitaan kaikille riittävästi hyvän joulun ravinteita? Muistetaan hyvän joulun lahjoilla perheiden jäseniä, exsta ystäviä? Pyrimme kiireeseen asti saamaan kaiken valmiiksi jouluun mennessä?

Kaiken hässäkän ja kiireen keskellä luemme ja katselemme kuvia asioista, joista joulua on alettu viettämään. Korteissa aiheet näkyvät selvimmin. Jeesus-lapsen syntyminen jouluseimeen Beetlehemin majatalon tallissa! Paimenet kedolla! Enkelin ilmoitus! Tähti! Seuraavina ja runsainpina esiintyvät arkisemmat, juhlaa pinnoittavat kuvat! Kynttilät! Joulukuusi! Linnut ja eläimet! 

Joulutontut kurkkimisineen on meille tuttu käsite. "Sinivuorten yö...", lapsena opittu laulu saa kiireiset sydämet hetkeksi pysähtymään. Yhteiset joululauluhetket, Kauneimmat joululaulut saa kirkot täyteen ihmisiä? Joulusta etsitään jotakin? Kaikki siitä saavat itselleen vahvistusta ihmisenä olemiseen. On myös toisenlaisia jouluja? Terveys voi reistailla! Ei ole jouluystäviä! Pitää arjen arpia peittää unohtamaan! Sen taustalla on usein myös köyhyys! Itse aiheutettu, tai ulkoisesti aiheutunut! Vihoviimeisin on sodan julmuus! Pelko vie minuuden viimeisetkin rippeet!

Kotoisesti askarreltuja kortteja saapuu meidän perheelle vuosittain enemmän ja enemmän. Ne ovat usein vain viitteellisiä toivotetun asian suhteen! Esimerkkinä viereinen piparkakun resepti. 

Koreimpia kortteja saimme aikanaan Usasta. Ne olivat monikerroksisia, useaan osaan avautuvia, värikkäitä! Niiden suunnitteluun ja tekemiseen oli uhrattu aikaa ja rahaa. 

 

Korttien sanomaa ei tule useinkaan mietittyä syvällisemmin. Vasemmalla olevan kortin viesti voisi olla; - Joulun punaisin värein Sidon sydämesi sydämeeni?

Olen jouluhöperö! Tarvitsen tähän talven pimeyden hetkiin vahvoja värejä, vahvoja ajatuksia! Näistä meidän perheen joulu muotoutuu. 

On mukavaa lähettää joulukortteja ja on upeaa saada niitä. 

 

Joulukalenteri

Keskiviikko 19.12.2018

Eräänä tapaninpäivänä kuvattu Iijoki! Sen harmoniassa on voimaa kohdata yksinäisyyttä. Vesi virtaa, se tuo iloa elämään ja vie mennessään voimattomuutta. Luonnon antama saldo on suuri.

Ihmistä ympäröi joskus paljous, joskus vähäisyys. Sitä usein ruokitaan elämää tuhoavilla tempuilla, niin materiaalin puolesta kuin kanssakäymistenkin kautta. Ympäristön ihmisiin Ihmisen tie voi olla pitkä. Tapahtumia on tuhansia, vaikka elämä ajallisesti ei olisikaan ollut pitkä. Perimä antaa meille kyvyt. Kasvatus tasoittaa tien ympäröivän yhteiskunnan rattailla pysymiseen. Hormonit muokkaavat elämää. Ihastumiset, rakastumiset, mielen traumat, läheisten mukana eläminen ja kuoleminen tulevat mukaan. Rajoja ei ole. Sattuma myös ns. ohjailee joskus.

   Ulkoiset tapahtumat lisäävät elämään ulottuvuuksia. Tärkeitä ovat koulujen käyminen, opiskelu, valmistuminen, työn saaminen ja siinä ahkeroiminen. Samalla tulevat lähes aina lapsuudenkodista lähteminen, perheen perustaminen ja siihen liittyvien tarpeiden kasaaminen. Joillakin on mahdollisuus asua juurien jäljillä koko ikänsä. Useimpien on kuitenkin irrottauduttava niistä. Siirtyä jopa täysin uuteen ympäristöön ja kasvatettava uudet juuret joko sinne tai taas uuden siirtymisen jälkeen yrittää jotenkin kiinnittyä vähäisinkin rihmoin ympäristöön ja sen ihmisiin. Näinä aikoina moni tuntee yksinäisyyttä. Sen tunne on raadollinen. Se voi viedä kaikki ihmisen omaavat voimat. Lapset, vanhukset, monin tavoin sairaat ovat yksin kotona. Nuorempien paras naapuri on kännykkä tai netti, ikäisempien turvapuhelin. Vähän on enää monen sukupolven ydinperheitä. Varmaan näissäkin jotkut tunsivat yksinäisyyttä tai ryhmään kuulumattomuutta, mutta äärellä näkyi ja tuoksui joku.

   

   Ihminen tarvitsee toista ihmistä rinnalleen. Elämänkumppaniksi, rakastetuksi, työkaveriksi ja huoltajaksi tilanteisiin, jolloin fyysisyyden tai psyyken rajat tulevat esteellisiksi. Aistimme huomioivat ohikulkevat ihmiset. Meihin jää jokaisesta hiilijalanjälki.

   

   Raju meno, hektisyys kuluttaa. Sitä hellittämällä jaksamme taas. Maaliin on matkaa pitkälti. Maitohapoilla tässä ollaan. Jalka siirtyy eteenpäin askel askeleelta. Hiki valuu otsalta silmiin jatkaen matkaa huulille. Se maistuu märältä ja suolaiselta. Peleissä on vielä vähän virtaa ja käsky kehottaa jaksamaan maaliin asti. Näin käykin. Tajunnan virta on katkeamaisillaan, mutta ihmisessä oleva energia vie perille. Mitä ovat ne doupingaineet joista tuo energia löytyy? Onko sen vakaa aikomus viedä ihminen maaliin? Onko sen, joko yksin tai personal trainerin kanssa tehty sopimus asiasta, vai onko se muistuma rakkaan lempeästä katseesta, jonka sait matkalle lähtiessä, vai onko se hurmaantuneen yleisön huutomyrsky maalissa, vai onko se itsensä voittamisen ilo?

   Mediaviesti hokee; työssä, kotona, koulussa on vaikeuksia jaksamisen kanssa.  Onko korkean elintason maan ihmisillä erilainen jaksaminen kuin matalan bruttokansantuotteen kansalaisilla? Meille, Suomeenkin, tulee väkeä eri puolilta maapalloa.  

   Opettelemalla suvaitsevaisuutta voimme tuntea joulun iloa, ihmisenä olemista ihmisen rinnalla niin arkena kuin pyhänä.

Joulukalenteri

Tiistaina 18.12.2018

Hämärää! Lumi vähän valoa tuo. Ei ole ihme, jos poikaviikareiden aivoissa potkii ajatuksia? Tuolla hämärän mailla olisi mukavaa joitakin kolttosiakin tehdä?

 Paavo Niskasaari

15.11.2012

Poikaviikarit ja joulu!

Koko joulu on nyt pilalla!

Kuka ehtii aina tekojaan estää, harkita, ajatella, punnita!

Kun sydän rinnassa riemuiten sykkii

aivot toimivat ja käskyjä viljalti lykkii

tee tämä, tee tuo! Kauanko pojan toimen aika kestää?

Niin miettii Olli, Timo, Tauno

isoja poikia kaikki, ovatko?

Ei siinä auta edes nimenä Kauno

kun maljakko särkyy, kun opettaja tai äiti ärjyy:

̵ Taasko sinä sen teit?

Isolta pojalta isouden veit!

Joulun alla varsinkin

tulisi miettiä tekojaan tarkemmin

neuvoo isot ja viisaat

jopa siskotkin ohjeisiin takertuvat!

Et varmasti pukilta mitään saa

jos sitä, tätä, jos vaikka mitä!

Näin miettii Olli, Timo, Tauno

tontut kaiken näkee ja kirjoihin merkkaa

on pantava liekaan jo vikuri-into

on ajateltava, tuumittava, punnittava

eikä tehdä heti, mihin mieli veti!

Joulu tulee, pukki tulee, saanko mitään?

Kopisee, kopisee, säkkejä raahaa

Tämä Ollille, tämä Ollille?

Monet lahjakääröt pukki antaa

pojan mieli aivan herkistyy

kyynel silmäkulmaan ilmaantuu.

Aattoillan melu ja tohina ohi on

poika vuoteella aivan levoton

ja tutkii taivaan tähtikarttaa…

Kaikki nuo tähdetkin näkivät

mitä poikaviikarit tekivät

pukki kuitenkin antoi minullekin!

En olisi ansainnut?

Onko tässä se kasvun paikka?

Ohje yrittää ohjata vikuroivaa,

lähi-ihmiset huomioivaa

tasaisempaan elämään ohjastavaa

lupaan ainakin yrittää!

Joulukalenteri

Maanantai 17.12.2018

Eilen sain tehtyä pitkästä aikaa tyypillistä pudasjärvistä ruokaa, perunamuusia ja mustikkasoppaa. Olipa tosi maukasta. Nykyaikana tämä raaka-aineiltaan on samaa kuin maito- (erilaisin maustein) kiisseli. Muusissa on vain ripaus maitoa. Tämän päivän kalenterissa kerron nuoren perheemme joulumatkasta mummolaan.

Sydän kallellaan ja pamppaillen käynnistin autoni. Vaimoni istui totisen oloisena vieressäni, jalkojen välissä pussukoita ja kasseja. Takapenkillä ja perätilassa odotettiin kärsimättömästi liikkeelle lähtöä. Tuntui hyvältä päästä syntymäkotiini jouluksi. Äitikin on jo vanhanpuoleinen. Hän odottaa meitä hartaasti. Monet kerrat kyselen auton kaartaessa pihasta pois, jotta onkohan kaikki tarvittava mukana. Auto pullistelee ulospäin. Pohjois-Karjalan kotimme tyhjeni joulun ajaksi. Lapset kitisevät:  ̵ Minä en sovi tänne, kun tuo on niin leveä. Tuumin, ei kun menoksi. Ajattelen, tankki on täynnä polttoainetta. Sillä pääsee pitkälle. Pakkanen on äitynyt kireäksi. Yli -20 C- astetta mittari näytti. Tiellä on hyvä pito ja se on aurattu hyvin ajettavaksi. Tällä joulukuulla on satanut paljon lunta. Puolen metrin aurausvallit ovat tien varrella.

   Viimeinen viikko on ollut hirveätä tohakkaa. Vaimo on huolehtinut vaatteiden kasaamisen. Kuusi lastamme, me aikuiset päälle, tuhraamme vaatetta viikon ajalla melkoisen kasan. Joululahjoja on hankittu ja piiloteltu sinne tänne. Menomatkalle hankittiin vähän karamelliä. Viiden, kuuden tunnin matkalle tarvitaan kasa voileipiä, juomia, kahvipullo ja astioita, joista juomat nautitaan. Lapsetkin ovat innoissaan keräilleet reissussa tarvittavia vaatteita, ja vaimo on niitä melkein sitä mukaa vähennellyt…kun silmä välttää! Minulla oli viimeiseen päivään asti tosi paljon työkiireitä joten minun apuni on ollut sangen vähäistä.

   - Minulla on nälkä, anna leipää! Kuuluu noin tunnin kuluttua lähdöstä selvä kommentti takapenkiltä. Tätä toivovat toisetkin lapset.

   - Tuo pieree! - Iteppähän pieret!

Kaikki saavat leivän ja juotavaa. Etupenkkiläiset saavat myös kahvia.  ̵ Paljonko kello on? Kohta tulee Noita Nokinenä. ̵ Vielä ehditään kuuntelemaan joitakin joululauluja ennen Nokinenää, tiedottelen matkalaisille. Kaamosajan aurinko vähän näyttäytyy päiväsaikaan ja on tosi kirkasta. Puhdas, valkea lumi, lumiset havupuut ja kuuraiset koivut luovat upean ajotunnelman. Matkan varrella usein mietin, mitä sitten jos auto tekee tenän. Ei kestä juuri ajatella. Nokinenän kuuntelun aikana ehdimme ajaa rapiat sata kilometriä, Oulujärven korkeudella.

   Vaimoni istuu jo rentona autossa, kun kuunnellaan radiota. Vatsatkin ovat saaneet vähän ravintoa.  ̵ Nyt siellä mummi pesee taloa puhtaaksi vai paistaako pipareita? Kuuluu viereltäni.  ̵ Minua pissittää!, Kuuluu useasta suusta takaapäin. ̵ Ajetaan vielä vähän matkaa, älkää ajatelko koko asiaa, tuumin. Jonkun ajan päästä on pysähdyttävä P-paikalle. Pakkanen on kiristynyt ja lapset toimittavat asiansa ripeästi ja palaavat pian auton lämpöön.

   Ilta alkaa jo hämärtyä kun ajelemme viimeiset kilometrit kotiin menevää tietä. Kerron siinä lapsillemme; - Tuossa asuu meidän yhteisiä sukulaisia. Tässä on paikka, johon tuolta yläpuolen vaaran lähteestä valuu vettä talvellakin tielle ja tekee siihen polannetta. Tuossa koulussa olen käynyt kansakoulun. Kylän osuuskauppa on hetimiten ja siinä kököttää minun mummola. Luettelen talojen ja niiden omistajien nimiä. Nyt laskeudutaan joelle, jota myöten ajamme toiselle puolen jokea. Pian olemmekin mummolan pihassa.

   - Pääsitte perille, vaikka on näin pakkanen, äitini lausahtaa! Hän halaa herkästi jokaista ja kehottaa menemään pian pirtin lämpöön. Tupa tuoksuu kodilta; ruualta, uunin lämmöltä, nurkassa seisovan kuusen tuoksulta ja tietenkin pipareilta. Matkan väsymyskin painuu unholaan kun pääsemme ruokapöytään nauttimaan mummon antimista. Kahvi tuoksuu hellalta. Ulkona pakkanen kiristyy. Laskevan ilta-auringon oranssinpunaiset säteet tuovat onnellisuuden tunteen meille kaikille. Täällä meidän on hyvä ottaa joulu vastaan. Täällä voimme rauhoittua, saamme nauttia ulkoilman kirpeydestä, paketoida loput paketit ja laittaa lapsille muistorikas joulu.

Joulukalenteri

Sunnuntai 16.12.2018

Tämän päivän joulukalenterin idea kehkeytyi kotikutoisesta villapaidasta. Joulupukin pajassa silloinkin ahkeroivat tontut. Tuotteet olivat sitä oikeaa lähituotetta. Pajassa käytettävät sukkapuikot olivat tehdyt muualla - ei ehkä Kiinassa asti. 

   Odotettiin pukin tietävän, jotta tarvitsen uuden villapaidan, tai lapaset (vanttuut), hanskat, ykspohjakengät? Samana jouluna ei kaikkea voinut saada. 

   Näiden kotona tehtyjen vaatteiden ja kenkien tie oli pitkä vielä II maailmansodan jälkeen. Villaa varten tarvittiin lampaita. Kodissamme oli pieni lammaskatras. Talvet ne asustivat navetassa, mutta kesäksi ne päästettiin jokivarren laitumelle vapaaksi. Koko kyläkunnan lampaat kerättiin laumaan ja ne ajettiin hiljakseen kahden, kolmen kilometrin etäisyydelle taloista. Sieltä ne hankkivat omat eväänsä ja kasvattivat karitsansa. Hyvin harvoin katraasta katosi yksilöitä. Syksyllä lampaat haettiin kotinavettaan. Emännät tunnistivat omansa. Syksyllä suoritettiin lampaiden villojen  keritseminen. Ne paketoitiin ja lähetettiin kehräämöihin. Sieltä ne saatiin postipaketissa joko hahtuvina tai valmiina lankana. Aikaisemmin tämäkin vaihe oli tehty kotona. 

   Saatuaan lankapaketin alkoivat emännät, mummit, tädit ja piiat kutomaan tuotteita, mitä kulloinkin tarvittaisiin. (Yläkuva) Ylläni kuvassa oleva villapaita on kudottu koneella. Näitä oli joissakin taloissa. Toiset tekivät koneillaan pääosin tilaustöitä. Villapaitani valkea lanka on ilmeisesti kotini lampaiden villasta saatua tuotetta, mutta raidoissa oleva lienee ostettua lankaa.

 Äitini synnynkodin ja naapurin naisväki on saanut palttoot päälleen. Villa on näissäkin tuotteissa ollut alkuraaka-aine. Kehräämöt olivat kehränneet monenlaisia vahvuuksia langoista. Näissä takeissa on käytetty ohkaista lankaa. Niistä on kudottu väävispuilla ohutta kangasta ja siitä mestarityönä tehty takit. Naisilla on näkyvissä yllään kaikki kotitekoista. Kengät, pitkät villasukat, sukset, kepit, käsineet ja huivi.

Pöllien parkkaajat tauolla. Heidänkin yllään olevista vaatteista suurin osa on kotitekoisia. Jaloissa olevat kumiteräsaappaat ovat poikkeus. Kotoisesta, muokatusta nahasta olivat suutarit liittäneet varret kumiteriin, joita sai kaupoista.

Syyskaudella alettiin miettimään, kenen villapaita on jo niin kulunut, jotta sellainen voitaisiin liittää Joulupukin toivelistaan. Näin villapaidat, lapaset ja sormikkaat löysivät omistajansa jouluaattona pukin kontin paketista.

 

Joulukalenteri

Lauantai 15.12.2018

Onko joulu vain lasten juhlaa? Näin voitanee sanoa. Lapset näkevät ikkunoiden takana, metsien ja rakennusten varjoissa, tallien nurkilla, unien kulmilla vilahtelevia tonttulakkeja. Joulupukille kirjoitetut kirjeet katoavat salaperäisesti. Kuka muu niitä kiertää kokoamassa ja vie joulupukille, kuin tontut?

   Lapsuuteni koululla harjoiteltiin hartaasti koko kylän yhteistä joulujuhlaa. Vanhempi opettajarouva takoi varmalla tempolla kuluneesta harmoonista sävelmää: "Sinivuorten yö.." Jos oli lauhempi sää, voitiin riisuutua sukkasilleen, ja hipsimiseen tuli oikea sävy. Sanat opeteltiin ulkoa ja kas kummaa, ne muistuvat mieleen kymmenien vuosien takaa. Tosin säveltä ja sanoja on vuosi vuodelta kertailtu. Laulun leikkimisen ja opettelun lomaan askarreltiin tonttulakit. Ne leikattiin ja liimattiin punaisesta kreppipaperista. Ylimmäksi kehiteltiin samaisesta paperista tupsu. Leikkiessä nuo lakit kyllä usein leijailivat lattialle. Kun juhlassa puettiin ylle harmaa villapaita (tikkuri, kuten meillä sitä sanottiin) ja asetettiin päähän punainen tonttulakki, jokainen tonttu oli täydellinen "Sinivuorten yön"- airut.

Perheiden vanhemmat tekivät monille lapsille karhunpalveluksen, kun leikkimielisesti heitä tontuilla pelotettelivat. Monissa kodeissa aattoiltana pukin koputtaessa oveen, lapsi parahti itkemään. Sitä edesauttoivat myös rumat, kotona tehdyt naamarit. Niitä askarreltiin kaikissa kodeissa. Muistoni yltävät sodan jälkeiseen aikaan kodissani, kun teimme naamareita. Etsittiin vähän taipuvaa pahvia. Siihen leikattiin silmän ja suun reiät. Nenän kohdalla pahviin tehtiin viillot alaspäin ja nenän kokoinen alue  nostettiin vähän koholleen. Kulmakarvat ja parta saattoivat olla liimalla kiinnitettyä naavaa, myöhemmin  pumpulia. Aikanaan markkinamiehet oivalsivat markkinaraon pukinnaamarien osalta ja aloittivat niiden teollisen valmistuksen.

   Tontut, niistä kertominen, tonttuleikit olivat merkkinä joulun lähestymisestä, Joulukorttien koteihin saapuminen ja ensimmäisten piparitaikinoiden paistaminen tietää, jotta meillä on pian joulu. 

       

Joulukalenteri

Perjantai 14.12.2018

"Joulu on viikon päässä! Meillä on siivottavana kaikki paikat ja mitään ei ole vielä leivottu". Nämä olivat tuttuja tarinoita lähes jokaisen perheen aamukahvipöydissä käydyissä keskusteluissa. Ainakin se oli varmin tapa laukaista miespuolisten aivot lamasta, Nyt löytyi kesken jääneitä töitä, uusia töitä! Töitä pilvin pimein. 

   Kuva tuossa yllä on monilta osiltaan samanlainen, kuin  lapsuutemme pirtit olivat. Hämärän pimeitä. Räsymatot lattioilla. Uunilämmitys. Sisähalkovarasto joko uunin kupeella. päällä tai uuniin tehdyssä halkovarastossa. Hevosen valjaat tuvan ulko-oven viereisessä, usein puusta tehdyssä naulakossa. Lattioissa leveät, maalatut lankut. Rukki yhdessä nurkassa, orsien päällä leivinlautoja ja ruisreiskäleipien kuivatusorsi, kirnu ja separaattori keittiön liepeillä. Joillakin seinustoilla naulakot kaudelle sopiville vaatteille.

   Näitä muistellessa en ihmettele siivousten tarpeellisuutta. Tavaraa tuotiin sisään ja vietiin ulos. Navetta- ja tallikäyntien jälkeen tupaan tuppasi siirtymään heinän- ja oljenkorsien tähteitä ja jauhon pölyä. Vesisankoista tapasi loiskahdella vettä. 

   "Siihen aikaan, kun isä osti lampun..", oli tapana erotella naisten- ja miesten työt. Käytännön rajana oli usein ruumiillisen työn raskaus, mutta ei aina. Joka kylällä oli niitä "laiskanpulskeita jullii". 

   Joulusiivous! Se herkisti. Tomerat emännät selvisivät yleensä parhaiten. Jos miesväki oli toistaitoista, oli parempi, kun ne ikäänkuin katosivat omille töilleen. Joskus heidätkin saatiin kantamaan sitä ja tätä ulos ja sisään. Hakemaan tarpeeksi pitkän varren päähän ripsomishavujen oksat, joskus jopa ripsomaan katot. Ensin talosta irtain tavara muualle, ulos, aittoihin, toisiin huoneisiin ja sitten lähdettiin kuuraamaan taloa katosta seinien kautta lattiaan asti. Joskus saatiin kuurausapua naapureista. 

   Kun ripsomiset, seinähirsien välien puhdistukset, jopa pesut, ikkunoiden, pöytien, penkkien, uunin päällysten ja viimeksi lattioiden pesut oli saatu suoritettua, voitiin jo juoda kuurauskahvit. Nautittiin puhtauden tuoksusta. Lattian kuivuttua haettiin matot sisällä. Ja porstuan eteen haettiin uudet havut, joihin jokaisen, lapsien ja sen kuurausta vieroksuvan ukonkin oli sitten puhdistettava kenkänsä.

   Kun kaikki huoneet oli puhdistettu, verhot vaihdettu, voitiin alkaa odotella uutta ryntäystä, leipomista ja jouluruokien tekemistä. Kohtsilleen miespuoli ajettiin hakemaan joulukuusta tai -kuusia lähimetsästä. Sopivan kokoisen, näköisen ja pituisen löytäminen vei aina oman aikansa. Taitava emäntä osasi löytää helposti jotain virhettä jo pihalle tuoduista ehdokkaista. Oliko miespuolisen rankaisukin joskus lähellä näissä asioissa. 

   Näiden kuuraus- ja siistimishommien aikana vierähti usein monia pimeitä päiviä. Lopulta kaikki olivat tyytyväisiä puhtauden tuoksusta, joka huoneisiin levisi. Joulu sai tulla.

   

Joulukalenteri

13.12.2018

Erään vuoden kuvataideryhmämme annettiin mahdollisuus rakennella taidetyönsä jonkun tunnetun runon avaamien "näkymien" suhteen. Eino Leinon: "Minä tahdon..." sytytti minua. Runo on kevään kuvausta, mutta joulun kuvaus sopisi siihen mielestäni oikein hyvin. 

Paavo Niskasaari

Sormet, 12.10.2011

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi

kummassakin kädessä.

Pikkurillin kynsi pieni kuin ryyneistä riisi

Luoja luo täydellistä

Ihastelemme kaikki sitä.

Ne hyväilevät emoaan

ravintoa antavaa

niiden voima saa maidon virtaamaan.

Äiti ja lapsi yhtä ovat.

Voima ja taito sormien varttuvat…

niillä tavoitellaan, pudotellaan, nipistellään,

jätetään jälkiä ikkunoihin, ovenpieliin

kun suunnitellaan,

kun tehdään ilmaisua.

Luomisvimmaa se on.

Kaatunut maitolasi

maitoa mukava läiskiä on.

Taidot karttuvat.

Keinot monet ovat.

Kera liukuvan ajan, ne apuna aina ovat

kun käsky niille annetaan

ne kiireesti toimeen tarttuu.

Elon loimia niillä kudotaan

tarpeiden mukaan loukutetaan

milloin hellemmin

milloin kovemmin.

Kun Isän koti jo siintää

ja majanpurkajat lähestyvät

taidot sormien ehtyvät myös

ne tehneet työnsä ovat.

Ryhmyiset, suonikkaat, taidottomat!

Te olitte minun omat

pienenä niin kovin somat.