Kuusamo on koukuttanut usein elämääni!
Kuusamo on koukuttanut elämääni!
Ei olisi ollut mahdollista arvata lapsena, kuinka Kuusamo
kokonaisuudessaan olisi voinut vaikuttaa niin monella eri tavalla Pudasjärvisen
pojan elämään.
|
Aapiskukon perusilmeen olin sisäistänyt näin! |
Olin 5-vuotias. Sain tädiltäni aapisen, jonka kannessa oli
kukko. Muistoissani kannen pääväri oli sininen ja kukon ”kädessä” oli
karttakeppi. Tätini oli päätellyt jotta nyt olisi mahdollista pojan oppia
lukemaan, kun isäni oli sodan vammojen vuoksi jäänyt jatkosodasta pois ja
suutaroi kenkiä. Niitä ihmiset tarvitsivat myöskin sodan jälkeen. Aapinen oli
minusta kiinnostava ja menin isäni luo kyselemään jotta mikä kirjain se tämä
on. Tein sitä usein, jopa niin että isäni väliin hermostui. Näin alkoi minun
lukuharrastukseni – kiitos isäni. Olen ollut 5-6 vuotias kun olen oppinut
lukemaan. Aapisen ostanut tätini meni sodan loputtua naimisiin Kuusamolaisen
miehen kanssa. He rakensivat talon noin 4 km etäisyydelle kirkonkylästä. Tätini
mies oli syntyisin Tavajärveltä ja hänen kotinsa jäi rauhansopimuksessa Neuvostoliiton
puolelle – kuten Paanajärvi ja Nuorunen.
|
Tuntemiamme maisemia! |
Kävin useita kertoja nuoruudessani tätini ja hänen miehensä
luona. Heillä oli kaunis hyvin hoidettu pihapiiri. Tilalla oli runsasmaitoista lypsykarjaa
(täysin punaisia), muutamia lampaita ja hevonen. Olin vähän toisella kymmentä
kun sisareni kanssa olimme vierailulla ja silloin sain syödä ensimmäisen kerran
jäätelöä – tuuttitötterön. Se maistui uskomattoman hyvältä.
Rukatunturiin tutustuin nuorukaisena. Oli tulossa juhannus
ja kotikyläni eräs kuorma-autoilija järvesti retkikyydin Rukalle. Kuorma-auton lavalle oli aseteltu puupenkit,
ressukatto oli päällä ja niin sitä mentiin. Aattopäivällä lähdettiin ja matkaa
oli noin 140 kilometriä. Rukan alue oli ”lähes koskematon”, auto jätettiin
rinteen alle ja käveltiin tunturin päälle. Yöllä oli melkoisen viileää eikä
vaatteetkaan kovin lämpöä pitäviä olleet – mutta keskiyön aurinkoa käytiin
katsomassa. En muista, näkyikö aurinkoa lainkaan.
Vuosien varrella kävin yksin ja myöhemmin perheeni kanssa
Kuusamon tädin luona. Valmistuttuani karjatalousteknikoksi sain ensimmäisen
opiskelun jälkeisen paikan Kuusamon Osuusmeijeriltä. Muutimme perheeni kanssa
joulun alla Kuusamoon ja saimme tilaa ympärillemme runsaasti. Kuopion viimeisen
asunnon pinta-ala oli vähän yli 30 neliö ja nyt Kuusamossa asuimme
ruhtinaallisesti lähes 3 kertaa suuremmassa asunnossa. Tämä joulun seutu on
jäänyt hyvin mieleeni. Koko joulun ajan olivat melkoisen kovat pakkaset,
tähtinen taivas, revontulet, lunta runsaasti. Vuoden vaihtuessa aloitin työt
meijerillä – perustuotantokonsulenttina (huh mikä sanahirviö). Maidon laatuun
vaikuttaminen; lypsykoneiden testaus, tuotantohygienia, säilörehutuotannon
kehittäminen kuuluivat työtehtäviini. Näinä vuosina myytiin meijeriltä runsas
määrä säilörehusilppureita. Rehun säilöntää muovin alle aloiteltiin laajemmin
harjoittamaan koska vain harvoilla tiloilla oli säilörehusiilot käytössään.
|
Kevään lumoa! |
Työssäni sain tutustua Kuusamon maantieteeseen, mielestäni
melkoisen vauraaseen maatalouteen. Työalueeseeni kuului myös Posio ja
Taivalkoski ja osin Pudasjärveäkin. Posiolla ja Taivalkoskella oli myöskin
maidon vastaanottotilat ja jotain tuotantoakin.
Pohjois-Karjala oli seuraava työalue ja palkanmaksajana
toimi osuusteurastamo Lihakunta. Siellä toimin alkutuotantokonsulenttina – joka
ei kai juuri sano mitään? Työhöni kuului naudan- ja sianlihantuotannon
kehittäminen monin eri tavoin. Tilakäynnit olivat kaikkein mieluisimpia
töistäni. Lihantuotannon puolella otettiin vasta alkuaskeleita Suomessa, joten
kehitystarpeita oli monenlaisia. Ympäristö- ja ruokintaolosuhteiden
tehostuminen eli nousukauttaan. Siirryin P-Karjalasta Oulun alueelle,
Tyrnävälle 80-luvun vaihteessa. Kuusamo tuli jälleen työalueeksi minulle, nyt
lihantuotantopuolelta.
|
Riekot kipittävät ilta-aterialla joen törmän pusikkoon. |
Vapaa-ajalla ympäristöön tutustuminen jatkui. Muistan
meijeriajalta yhden kalareissun. Asuimme lähes vierekkäin rajavartiotehtävissä
toimivan miehen kanssa. Hän oli myöskin kalamies. Teimme erään heinä-elokuun
vaihteessa kalareissun Muojärvelle. Laskimme liudan verkkoja järveen vonkaamaan
kaloja ja lähdimme läheiseen saareen keittämään nokipannukahvit. Yö oli
uskomattoman upea keskikesän yö. Joimme kahvia – kunnes kalakaverini tarkkaili
järveä ja sanoi hiljaa; tuolta ui minkki. Se tuli kahvipaikan viereiseen
muutaman neliön puuta kasvavaan saareen. Näin kaveri otti verkon, minkki nousi
pienehköön kuuseen, verkko kuusen ympärille ja sieltä minkki tuli alas ja sai
airolla kuolintuomion. Myöhemmin kokemamme verkot antoivat myöskin mojovan
siikasaaliin. Kävimme myöskin Piikstammella samalla reissulla. Kuusamo on
myöskin vedenjakaja-aluetta. Suuri osa vedestä laskee Venäjän puolelle ja
melkoinen osa myöskin Pohjanlahteen.
|
Sattuman maa |
Olen saanut katsella Kuusamoa pitkällä aikajänteellä ja lähes
koko sen maantieteelliseltä alueeltaan. Sinne sijoittuu mielestäni erittäin runsaasti
luonnonkauneutta. Kuusamoon sijoittuu jyhkeitä tuntureita ja vaaroja,
laajavetisiä järviä, pieniä lampia ja vuolaita jokia. On myöskin monenlaisia
suomaisemia, kanjoneita, suojeltuja vanhoja metsiä. Vanhat talot on sota-aikana
lähes tyystin poltettu, vain joitakin oli jäänyt jäljelle.
Rajan takainen Paanajärvi sai yli 100 vuotta sitten jo
monia taiteilijoita käymään siellä. Muistamme kaikki varmasti hyvin Akseli
Gallen-Kallelan taulun Paimenpoika Paanajärvellä 1892 ja monet muut menneen
ajan kuuluisuudet.
Monet kerrat mietin Kuusamo-aiheisten taulujen maalaamista.
Kun 2 vuotta sitten sain varattua Kuusamo-talon galleriatilat näyttelyä varten,
aloin tekemään tauluja tätä näyttelyä varten.
Perheemme on saanut myöskin 2 vävyä, joiden syntyjuuret
ovat Kuusamossa. Nyt edesmennyt tätini testamenttasi meille kahdelle veljiensä
pojille omaisuutensa. Näin sain myös jonkin verran
metsää nimiini.
Näyttelyni on esillä Kuusamotalolla 2.3. – 31.3.2016.
Näyttelyn teemana on Lumen ja jään rajalla.
Talven aikana olen tehnyt "Elämän malja"- nimistä sarjaa joka tulee näyttelyyni.
1. Sattuman maa
2. Solinakumpu
3. Helinälaiva
4. Aaveparatiisi
|
Solinakumpu |