Sadonkorjuun aikaa - Raahen näyttelyn tauluja ja niille omistettuja runoja!
Aamuinen karjapolku
Aamuisin ajelin mä metsien suojaan
omettani asuvaiset ruohojen huomaan,
puukolla vislasin pajuja poikki,
mättäältä mättäälle varoen loikin,
pajuista katkoen voisinko vainkin
pilliä varoen taiteilla.
Kuulin mä metsästä käkösen äänen
siinäpä mallia pilliini pajuisen
kotvasen kuuntelin, kukkuuko vielä
kaksi ja kolme kertaili siellä
askeleeni vaimeni korven tiellä
ja metsästä kuului kukkuu
Aamuiset unikuvat kauaksi jäivät
omettani lehmät mättäiltä söivät
metsäinen laidun vähäistä kasvoi
lintujen lauluko maitoa antoi
kujansuun portin ma kiinni laitoin
ajatukset onneen tarrasi
Metsän reunoilta aurinko kurkkas
hiipivä hehku voimansa näytti
otsalta pyyhkäisin
pisaran hikeä
koivun oksilla sääskiä sivelin
korven elämä kumpuili kaikkeen
ja metsästä kuului kukkuu
Kotini pihalla kesältä näytti
kun palailin lehmänajoreissultani.
herätelty kroppani kahvia kaipaili
voilla hiottua ruisleipää haikaili
pajun oksat penkillä ääntään odotteli
kaikuna käkönen kukkui.
Hetkosen vielä mä pysähtyä voisin
kokeilla, saisinko ääntä mä pilliin
aikani kuljailin pajujen kanssa
taitoni harhaili muistojen tiellä
löytyiskö ohjeet pilliini vielä
lopulta ahkerointi palkittiin
Varoen pilliini puhaltamaan aloin
pajulinnun ääntäkö matkia aioin
pusikosta kuului, kuulinko oikein
keväisten kuhertajain kutsuvat äänet
siihen yhtyi myös pillini ääni
luontoa matkien se liversi.
Paavo Niskasaari 26.3.2025
Tulitko marjaan kanssamme?
Sen kiinnostunut katse seurasi
miksi nuo keräävät puolukoita?
Syksyä aistiva henkäys väreilee,
mättäät marjoja kasvattaneet
Tutut maisemat ympärillämme
haistavat meille mennyttä aikaa?
Niin, jompikumpi aloittaa!
Isämme oli keksijämestari
polkupyörän pinnoista teki poimurin?
Puusta oli reunat, pinnat alapuolella,
sopivasti kaarretut!
Kapeahkoja olivat, käteen sopivia.
”Katso, mikä se tuolla toljottaa”?
Se on kettu! Kesy kettu!
Poiminta jatkuu ja jatkuu.
Marjoja riittää tällä vaaralla vuosi vuodelta.
Nyt se kettu on tuossa repullasi?
- pois sieltä, et kyllä minun leipiä syö!
Puhelin käteen – kas sain hyvän kuvan.
Repo siirtyy vähän kauemmas.
Mikähän tuon tänne toi?
Aprikointi jatkuu ja jatkuu,
sankot täysinä kotia kohden.
Kettu arvaten katselee piilostaan?
Paavo Niskasaari 3.9.2025
