Näistä saamme elinvoimaa pitkän talven varalle!
Heti aamutuimaan kiirehdimme poimimaan vadelmia. Kun olimme viikonvaihteessa (torstai - sunnuntai ) Ranuan opistoseuroissa, oli kertynyt poimittavaa hyvin. Kirjoittelen tätä 15:37 ja vadelmat ovat jo keitetyt hilloksi. Vaimoni takana on riippupihlaja ja sen marjat alkavat jo oranssilta näyttämään.
Meidän punakaneliomenapuumme on pian 30 vuotias ja erittäin satoisa. Nytkin siinä on todella runsaasti hedelmiä kypsymässä, vieläpä hyvälaatuisia. Parina edellisenä vuonna asetin oksille pari omenakääriäisansaa - jossa tämä naarashormooni kutsui lajinsa perhosia puoleensa ja tarttuivat kiinni siinä olevaan liima-ansaan.
Meidän toinen lähes samanikäinen omenapuumme (Malus ersta) on tuottanut soseomenia saaveittain joka syksy. Näistä tehdään sose mehumaijalla. Omenat kaadetaan siihen ja höyrytetään kypsiksi. Sitten ne jauhetaan sosemyllyllä ja saadaan kaunis, puhdas sose. Vähän sokeria sekaan ja pakkaseen. Lähes vuoden ympäri - joka aamu otamme jogurtin päälle tätä sosetta ja marjoja sekaan.
Takapihaltamme löytyy myöskin 5 vuotta sitten Kuusjoelta tuotu tammi. Ensimmäiset vuodet söivät rusakot siltä latvat - vaan sitkeästi se vaan yrittää kasvaa täällä kasvurajojensa ulkopuolella.
Pienen väriläikän kukkapenkin päähän on muodostanut väriminttu. Penkki on ollut heikolla hoidolla ja pitäisi uusia.
Monet vuodet on japanin kuunlilja ollut kukkimatta - paikkana sillä on talon itäinen sivu.
Yllä on kuva saskatoon pehkosta. Kuvaan jäi pari mustanharmaata marjaa. Marjoja oli tuhottomasti - mutta niistä tykkää erittäin paljon rastaat. Näiden hyötykäyttö jää vähäiseksi. Tiedän, jotta Kanadan intiaanit ovat käyttäneet näitä monella tapaa ja ehkäpä mekin vielä keksimme jonkin ohjeen käytölle. Yritimme tehdä yhden kerran niistä hilloa - saimmekin sitä - mutta kun se jäähtyi, oli se kuin tiiliskivi, sitä ei pystynyt syömään. Saskatoonissa on erittäin runsaasti pektiiniä. Oliko se sitten syy!!
Keväällä jouduimme yhden hyvätuottoisen omenapuun kaatamaan - satoisat oksat eivät kestä rankkasateita. Yllä on pari vuotta sitten ostettu uusi omenapuu - Kultainen kitaika. Nyt siinä on 7 omenaa. Lajikkeen maku pitäisi olla kuulemma herkullisen makea!
Näitä tulee tänä vuonna runsaasti. Pari mehumaijallista tänään poimimme ja samaten mehustamme. Kypsyysaste on erittäin hyvä.
Patiomme itä- ja pohjoispuolella viihtyy näköjään hyvin himalajan kärhö. Kukka ei ole suuren suuri, mutta niitä näyttää tulevan erittäin runsaasti.
Kuten muutkin matkaajat - olemme tänä kesänä viettäneet lomapäiviä asuntovaunumme kanssa - ensin Pudasjärvellä 5 päivää ja nyt viikonlopun aikana Ranualla 4 päivää. Reissun jälkeen sitten on vähän aina pestävää.
Tyrninmarjatkin ovat kohta täysikokoisia. Niitä tulee tänä vuonna meille vähän.
Vähälle hoidolle jääneeseen kukkapenkkiimme on levinnyt ritarinkannusta runsaasti. Lähes 2-metrisenä se olisi ihan nättiä, kun sen saisi pysymään pystyssä. Vaikka meilläkin on siinä aitakehikko, silti se kaatua rontsahtaa johonkin päin. Olen lukenut sille jo "madonluvut".
Keväällä teimme vaimoni kanssa kukkalaatikon etupihalle. Siinä on orvokkeja ja kelloköynnöksiä. Ne ovat kasvaneet aivan tolokuttomasti nyt viime aikoina. Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen nuppu - se on erikoinen ja upea avautuessaan. Saa nähdä?
Hansaruusumme kärsi menneestä talvesta. Jouduin keväällä leikkaamaan siitä todella paljon pois oksia. Madalsin sen myöskin puoleen suunnilleen. Nyt se on kuitenkin kaunis katsella.
Omenapuiden paikka on talomme eteläpäädyssä ja ne ovat viihtyneet siinä hyvin.
Rauhanyhdistyksen seuratalon laajennusalueelta kaadettiin runsaasti puita - tässä niist tehtyjä halkoja autokatoksessamme kuivumassa.
Kotipitäjästä asti kävimme vaimoni kanssa vastat hakemassa. (Jotkut käyttää näistä nimeä vihta.)
Nykyinen saunamme on halkolämmitteinen - ja noin 30 minuutin kuluttua , kun puut on kiukaaseen laitettu, pääsee kylpemään ja hakkaamaan vastalla kaikki epäolennainen pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti