Kuusamo on koukuttanut usein elämääni!

Kuusamo on koukuttanut elämääni!

Ei olisi ollut mahdollista arvata lapsena, kuinka Kuusamo kokonaisuudessaan olisi voinut vaikuttaa niin monella eri tavalla Pudasjärvisen pojan elämään.

Aapiskukon perusilmeen olin sisäistänyt näin!

Olin 5-vuotias. Sain tädiltäni aapisen, jonka kannessa oli kukko. Muistoissani kannen pääväri oli sininen ja kukon ”kädessä” oli karttakeppi. Tätini oli päätellyt jotta nyt olisi mahdollista pojan oppia lukemaan, kun isäni oli sodan vammojen vuoksi jäänyt jatkosodasta pois ja suutaroi kenkiä. Niitä ihmiset tarvitsivat myöskin sodan jälkeen. Aapinen oli minusta kiinnostava ja menin isäni luo kyselemään jotta mikä kirjain se tämä on. Tein sitä usein, jopa niin että isäni väliin hermostui. Näin alkoi minun lukuharrastukseni – kiitos isäni. Olen ollut 5-6 vuotias kun olen oppinut lukemaan. Aapisen ostanut tätini meni sodan loputtua naimisiin Kuusamolaisen miehen kanssa. He rakensivat talon noin 4 km etäisyydelle kirkonkylästä. Tätini mies oli syntyisin Tavajärveltä ja hänen kotinsa jäi rauhansopimuksessa Neuvostoliiton puolelle – kuten Paanajärvi ja Nuorunen.

Tuntemiamme maisemia!

Kävin useita kertoja nuoruudessani tätini ja hänen miehensä luona. Heillä oli kaunis hyvin hoidettu pihapiiri. Tilalla oli runsasmaitoista lypsykarjaa (täysin punaisia), muutamia lampaita ja hevonen. Olin vähän toisella kymmentä kun sisareni kanssa olimme vierailulla ja silloin sain syödä ensimmäisen kerran jäätelöä – tuuttitötterön. Se maistui uskomattoman hyvältä.

Rukatunturiin tutustuin nuorukaisena. Oli tulossa juhannus ja kotikyläni eräs kuorma-autoilija järvesti retkikyydin Rukalle.  Kuorma-auton lavalle oli aseteltu puupenkit, ressukatto oli päällä ja niin sitä mentiin. Aattopäivällä lähdettiin ja matkaa oli noin 140 kilometriä. Rukan alue oli ”lähes koskematon”, auto jätettiin rinteen alle ja käveltiin tunturin päälle. Yöllä oli melkoisen viileää eikä vaatteetkaan kovin lämpöä pitäviä olleet – mutta keskiyön aurinkoa käytiin katsomassa. En muista, näkyikö aurinkoa lainkaan.

Vuosien varrella kävin yksin ja myöhemmin perheeni kanssa Kuusamon tädin luona. Valmistuttuani karjatalousteknikoksi sain ensimmäisen opiskelun jälkeisen paikan Kuusamon Osuusmeijeriltä. Muutimme perheeni kanssa joulun alla Kuusamoon ja saimme tilaa ympärillemme runsaasti. Kuopion viimeisen asunnon pinta-ala oli vähän yli 30 neliö ja nyt Kuusamossa asuimme ruhtinaallisesti lähes 3 kertaa suuremmassa asunnossa. Tämä joulun seutu on jäänyt hyvin mieleeni. Koko joulun ajan olivat melkoisen kovat pakkaset, tähtinen taivas, revontulet, lunta runsaasti. Vuoden vaihtuessa aloitin työt meijerillä – perustuotantokonsulenttina (huh mikä sanahirviö). Maidon laatuun vaikuttaminen; lypsykoneiden testaus, tuotantohygienia, säilörehutuotannon kehittäminen kuuluivat työtehtäviini. Näinä vuosina myytiin meijeriltä runsas määrä säilörehusilppureita. Rehun säilöntää muovin alle aloiteltiin laajemmin harjoittamaan koska vain harvoilla tiloilla oli säilörehusiilot käytössään.

Kevään lumoa!

Työssäni sain tutustua Kuusamon maantieteeseen, mielestäni melkoisen vauraaseen maatalouteen. Työalueeseeni kuului myös Posio ja Taivalkoski ja osin Pudasjärveäkin. Posiolla ja Taivalkoskella oli myöskin maidon vastaanottotilat ja jotain tuotantoakin.

Pohjois-Karjala oli seuraava työalue ja palkanmaksajana toimi osuusteurastamo Lihakunta. Siellä toimin alkutuotantokonsulenttina – joka ei kai juuri sano mitään? Työhöni kuului naudan- ja sianlihantuotannon kehittäminen monin eri tavoin. Tilakäynnit olivat kaikkein mieluisimpia töistäni. Lihantuotannon puolella otettiin vasta alkuaskeleita Suomessa, joten kehitystarpeita oli monenlaisia. Ympäristö- ja ruokintaolosuhteiden tehostuminen eli nousukauttaan. Siirryin P-Karjalasta Oulun alueelle, Tyrnävälle 80-luvun vaihteessa. Kuusamo tuli jälleen työalueeksi minulle, nyt lihantuotantopuolelta.

Riekot kipittävät ilta-aterialla joen törmän pusikkoon.

Vapaa-ajalla ympäristöön tutustuminen jatkui. Muistan meijeriajalta yhden kalareissun. Asuimme lähes vierekkäin rajavartiotehtävissä toimivan miehen kanssa. Hän oli myöskin kalamies. Teimme erään heinä-elokuun vaihteessa kalareissun Muojärvelle. Laskimme liudan verkkoja järveen vonkaamaan kaloja ja lähdimme läheiseen saareen keittämään nokipannukahvit. Yö oli uskomattoman upea keskikesän yö. Joimme kahvia – kunnes kalakaverini tarkkaili järveä ja sanoi hiljaa; tuolta ui minkki. Se tuli kahvipaikan viereiseen muutaman neliön puuta kasvavaan saareen. Näin kaveri otti verkon, minkki nousi pienehköön kuuseen, verkko kuusen ympärille ja sieltä minkki tuli alas ja sai airolla kuolintuomion. Myöhemmin kokemamme verkot antoivat myöskin mojovan siikasaaliin. Kävimme myöskin Piikstammella samalla reissulla. Kuusamo on myöskin vedenjakaja-aluetta. Suuri osa vedestä laskee Venäjän puolelle ja melkoinen osa myöskin Pohjanlahteen.

Sattuman maa

Olen saanut katsella Kuusamoa pitkällä aikajänteellä ja lähes koko sen maantieteelliseltä alueeltaan. Sinne sijoittuu mielestäni erittäin runsaasti luonnonkauneutta. Kuusamoon sijoittuu jyhkeitä tuntureita ja vaaroja, laajavetisiä järviä, pieniä lampia ja vuolaita jokia. On myöskin monenlaisia suomaisemia, kanjoneita, suojeltuja vanhoja metsiä. Vanhat talot on sota-aikana lähes tyystin poltettu, vain joitakin oli jäänyt jäljelle.

Rajan takainen Paanajärvi sai yli 100 vuotta sitten jo monia taiteilijoita käymään siellä. Muistamme kaikki varmasti hyvin Akseli Gallen-Kallelan taulun Paimenpoika Paanajärvellä 1892 ja monet muut menneen ajan kuuluisuudet.

Monet kerrat mietin Kuusamo-aiheisten taulujen maalaamista. Kun 2 vuotta sitten sain varattua Kuusamo-talon galleriatilat näyttelyä varten, aloin tekemään tauluja tätä näyttelyä varten.

Perheemme on saanut myöskin 2 vävyä, joiden syntyjuuret ovat Kuusamossa. Nyt edesmennyt tätini testamenttasi meille kahdelle veljiensä pojille omaisuutensa. Näin sain myös jonkin verran

metsää nimiini.

Näyttelyni on esillä Kuusamotalolla 2.3. – 31.3.2016. Näyttelyn teemana on Lumen ja jään rajalla. 

Talven aikana olen tehnyt "Elämän malja"- nimistä sarjaa joka tulee näyttelyyni. 

1. Sattuman maa

2. Solinakumpu

3. Helinälaiva

4. Aaveparatiisi

Solinakumpu