Kaipaan värejä pimeyteen!
Pihlajat ovat antaneet tänä syksynä voimaa meille. Eivät tilhet eivätkä muutkaan linnut ole vielä puolen välin marraskuuta nauttineet näitä.
Kesä oli meillä putkiremontin aikaa: ensin rahoituspuoli selväksi, sitten tarjoukset ja niiden puntarointi ja lopuksi hyväksyntä ja töiden seuraaminen. Meidänkin lämmityssysteemi on niin erikoinen - ilmalämmitys - että siihen sopivien ratkaisujen löytyminen ei ollut helppoa - varsinkaan taiteilijalle?!
Nyt on kaikki hyvin, lämpö pelaa ja parasta --- saan vihdoinkin todella paneutua maalaamiseen!
Usein otan kuvia rakennuksista, luonnosta jne taulujen aiheiksi. Tilaustöiden tarpeiksi otan useimpia kuvia ja niistä valitaan sitten tilaajan kanssa taulun aihe.
Kukkatauluja olen maalannut vuosien varrella useita. Niitä ei ole juuri tarkoitettukaan valokuvamaisiksi, vaan kukan luonnetta kuvaavaksi.
Kerran tein vaimolleni tällaisen - öljyväreillä!
Suopursuja olen maalannut moneen tauluun.
Tämän nimi on torvikukat???
Nyt olen maalannut jo joitakin tilaustöitä ja aloitellut uuden näyttelyni taulujen tekemisen.
Mielenkiintoista on oman kehittymiseni kannalta katsella vanhempia, omia töitä. Uusi kehityshaara on opetella balettiveitsen käyttöä - olen sitä tosin jo tehnyt useimpia vuosia. Toinen tämän syksyn asia on, tietämykseni lisääminen suomalaisten puiden rungoista, oksista ja niiden haarautumisesta, lehtien väreistä keväällä, kesällä ja syksyllä.
ArsLimingalla on tämän kuukauden esillä näyttely teemalla "Sadonkorjuu". Sain sinne yhden vähän erikoisen kurkitaulun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti