Paavo Niskasaari, taidenäkymiä

Nykyhetki

Vanhempi muisto

Tuoreempi muisto

Oivallus💕

Näin kirjoitin yllä olevan jaon mukaan! Taivalkosken, Luovan kirjoittamisen kurssilla.

Nykyhetki (n 28 v sitten)💔💔☝🙌

Olin muutaman lapsemme kanssa Rukalla laskettelureissulla. Meillä oli omat välineet. Useimmat vanhoina ostetut. Ei niiden ikä laskemisen riemua hidastanut. Silloinen ekaluokkalainen oli opetusvuorossani. Vanhemmat lapset liu'uttelivat jo omin päin. Ekaluokkalainen laski aluksi lastenrinteellä, jotta saisi vähän oppia laskemisesta oikeassa rinteessä. Jo muutaman tunnin jälkeen hän kyllästyi lasten rinteeseen.

- Isä, mennään mekin tuonne ylös, sanoi hän?

Niin mentiin. Nousimme mastohissillä ylös asti. Poistuimme hissistä. Keväiset, upeat rinteet hohtivat. Näkyi aivan Venään maalle asti. Pyysin poikaa lähelleni. Hän katsoi alarinteeseen ja purskahti itkuun! Rauhoittelin poikaa ja otin hänet jalkojen väliin ja kerroin, jotta lähdemme varovasti liukumaan alaspäin. Pian pojan ilme paljasti laskemisen tuottaman ilon. Eikä aikaakaan, kun poika laskeskeli itsekseen.

Vanhempi muisto (n 70 v sitten)

Kiipesimme kaimani kanssa lantatunkion päälle. Sieltä oli helpompaa rimpuilla navetan katolle. Lunta oli runsaasti joka puolella. Se osa tunkiosta oli lantainen, johon päivittäiset lannat luotiin. Pääsimme keinottelemalla melkein harjalle asti. Laskimme tuttuja uria myöten alas asti. Olimme olleet siellä laskemassa aiemminkin. Kaimani laski ensin ja lasku-ura meni vähän vikaan. Sarkahousut sotkeutuivat tuoreeseen lehmänkakkaan. Siihen loppui laskeminen siltä päivältä.

Tuoreempi muisto ( n 60 v sitten9

Koulun jälkeen melkein päivittäin menimme jokitörmälle laskemaan mäkeä. Enimmäkseen suksilla, mutta myöskin takapuolimäkeä. Keväällä sopiva paikka oli Multitörmä. Se oli jyrkkä, kuusien ja koivujen valloittama. Usein tuuli nietosti siihen lunta kielekkeeksi. Juoksimme vauhtia ja hyppäsimme siiheen niin kauan, jotta saatiin reikä kielekkeeseen ja voitiin liukua alas asti. Ylöspääsy oli jo vaikeampaa.

Oivallus

Kaikkia asioita kannattaisi suunnitella, opetella, miettiä mahdollisia vaaroja ja ottaa vasta sitten käyttöön.

Tällaisia harjoituksia (20 min) teimme useita, lähes joka päivä. Joskus alku oli hankalaa, mutta asiaan heittäytymällä useimmiten pääsi hyvään alkuun. Oppi myös saamaan perusasiat sanomaan sovittuun aikaan.