Ruukin taidenäyttely oli syyskuulla 2022

                                 Joko mennään? Esitteli näyttelyä.

Jotta tuota nimittäin! Käytän myös huutomerkkiä varmaan liikaa. Ajattelin lisäillä kirjoituspiirin etätehtäviin tekemiä tekstejä tänne.

Viimeksi meillä oli aiheena - "Luo silmiesi eteen jokin sinun mielenkiintoasi houkutteleva näkymä: piskuinen saari kaukana ulapalla, horisontissa juuri ja juuri erottuva vehreä keidas hiekka-aavikolla, jyrkkäseinäinen edessäsi kohoava vuori, läpitunkemattoman tiheältä näyttävä viidakko tai metsä. Ehkä se onkin kiehtova kaupunkinäkymä tai sokkeloinen museo tai jokin kansalliskirjasto. Ihan mikä tahansa, joka herättää uteliaisuutesi ja kiinnostuksesi.

Lähdet matkalle tutustumaan tuohon edessäsi olevaan tuntemattomaan. Mitä koet matkalla? Miten etenet?

Kirjoita tutkimusmatkasi etenemisestä." Näin Opettajamme H Sydänmetsä meitä ohjeisti. 

Tässä kirjoitukseni:

Postimerkki kohti uutta!

Olen Muumit ABC- merkkisarjan D-merkki. Postin pinosta minut siirrettiin maksua vastaan tiskin yli ja ostavan naisen laukkuun. Vierelläni tuoksuu joku voimakas hajuvesi, toista kylkeä painaa kolikkopino, eikä siinä kaikki? Allani tuoksuu äkeä nikotiini. Laukku heilautettiin ylöspäin ja reippaalla edestakaisella liikkeellä sitä vietiin kovaa vauhtia kohti, niin mitä?

   Nikotiinin hajuisena minut kaivetaan ulkoilmaan, juuri kun olin tukahtumaisillani. Sain lepuuttaa kolhittua kroppaani makuuasennossa. Tuntui hyvältä. Radio pauhasi voimalla. Kas, uutisia. ”Uudet Muumi- postimerkit ilmestyvät tänään.” Se koskettaa myös minua.

   ”Ja vielä postimerkki siihen, niin se on valmis. Liimaan tuon muumi – A ja -B vielä tämän C:n lisäksi, eiköhän nuo riitä vaikka kuuhun asti!” Tunsin, kuinka nahkaani revittiin irti. Kylmäsi. Sitten tunsin, kuinka minut siirrettiin ilman halki ja aseteltiin pehmeälle alustalle.

   Heräsin! Olin ahdettuna tiukasti pinoon. Se puristi joka puolelta. Asennon vaihtoa ei voinut ajetellakaan.  Sitten tärisi, sihisi ja kylmä hohkasi joka puolella. Minun oli kuitenkin hyvä ja lämmin. Ympäriltäni alkoi nukkumisen ääniä kuulua. Uneni katkesi kolinaan, paukkeeseen ja ovien avaamisääniin. Entäpä minä? Unissani olin varmaan yrittänyt liikkua. Olin lähes kasasta ulkona. Pieninkin liike tipauttaisi minut siitä pois. Näin tapahtui, kasaa siirrettiin ja niin minä putosin maahan.

   ”Kuka se siellä?” Lokki kysyi ja katseli minua. Sen vierelle istahti toinen lokki. Se katseli minua viekkaus silmissään. Äkkiä se kurkotti minua kohden ja niin minä lepattelin lokin suussa. Toinen lokki oli seurannut meitä. Se lensi aivan vierelle ja sieppasi kirjeen suuhunsa. Tuuli häiritsi toimitusta. Minä leijuin sananmukaisesti pois lokkien luota.

   ”Katso vaari, kirjepostia meille?” Tyttönen huuteli veneen kannelta ja seurasi kuoreni laskeutumista veneeseen.

   ”Kenelle se on?” vaari sanoi.

   ”Siinä lukee: OLEN SINUN! Onko tämä minun”? tyttö kysyi vaariltaan.

   ”Varmaan, jos siinä niin lukee”.

   ”Tässä on postimerkki, jossa on muumi! Vaari, sain muumimerkin!

   ”Katsotaan, se voi olla hyvin arvokas merkki”

   ”Nyt koetaan pyydykset, ja illalla katsellaan sitä uutta merkkiä?” Jooko, sanoi vaari.

   ”Sopii”, vastasi tyttö ja tuijotteli kirjekuorta silmät kiiluen.  

Oulu 1.10.2022 pystytimme Oulun ympäristön kynäilijät ry:n yhteisen taidenäyttelyn Metsola Kartanon galleriaan.

 Olen kuvassa kolmen tauluni edustalla, kaksi vasemmalta ja yksi lattialla.