Joulu tulla jollottelee..
Tauluni joulusta on 10 v vanha!
Miessoutajia
on kolme. Takki oli vaaleahkoa luonnon kuitua, mahdollisesti kotikutoista
pellavaa. Toisaalta niitä oli voitu tehdä parkituista naudan vuodista. Ne
näyttivät vedenpitäviltä ja lämpimiltä. Yhdellä miehellä on hattu päässä ja
toisilla korvia tai niskaa suojaavat lippahatut. Käsineitä heillä ei ollut. Lämpimän
näköisesti puetut miehet näyttivät nauttivan aamusoudannasta.
Samaiset soutajat
olivat aamuaikaisella asetelleet mökin hellaan tulen, sytykkeinä oli tervaksia.
Yksi oli käynyt kaivolta vettä, toinen hakenut maakivikellarista piimää ja
suolalohta. Verannon kupeella olevasta kahverista oli noudettu ruislimppua ja
voita. Emäntä oli kupeeltaan kaivetulla puukoolla vuollut limpusta tukevia
paloja. Asetellut tuvan lankkupöydälle korin leiville, kalalaatikon ja
voikipon. Kuparipannu oli istunut hellan reiässä ja kiehauttanut veden kotvan
kuluttua. Tänä aamuna oli keitetty ehtaa kahvia, vähän suolaa lisättynä, ilman
sumppia.
”Tulkaa
aamusille. Teillä on pitkä päivä soutaa saareen. Pitkä ja raskas matka on
sieltä poiskin. Löytyneekö kaikkia lampaita?”
” Minun on käytävä
huussilla”, tuumi yksi miehistä ja jatkoi sitten: - ”Ottakaa niitä köysiä,
jotta voimme sitoa lampaat paluumatkan ajaksi veneeseen, ja jokaisen pitää
ottaa varalta mukaan nahkakintaat tulomatkalle. Voi mennä yöhön se paluu?”
Lähes tyven,
hitaasti valoistuva meri piti miehet aivan omissa ajatuksissaan. Joitakin
lintujen varhaisia lauluääniä vielä kuului, vaikka oli jo myöhäinen syyskesän
aamu.
”Oikastaan
tätä venettä vähän oikealle, sieltä se saari alkaa juuri ja juuri näkyä.”
Kotvan
kuluttua vene karahti valkaman tapaiseen, kallioisen saaren hiekkaiseen rantaan.
Rantaheinää, tiheänä kasvavia katajia ja käkkärämäntyjä oli lähes
läpipääsemättömiin saarella. Yhden suuren männyn juurialueelle oli rakenneltu
laudan- ja oksanpätkistä vaatimaton maja. Lampaankakkaroita oli sisä- ja
ulkopuolella majaa. Se oli ollut sekä auringon- että sateensuojana myös
lampaille. Joku sääksi tai kotka kiekaisi jossakin kauempana.
”Onkohan
näistä kiekujista joku pistellyt meidän lampaita naamaansa?” yksi miehistä
kysäisi.
” Lähetäänkö
heti tutkailemaan, missä ne määkijät ovat?” toinen tuumi.
Kolmen miehen
porukka ottivat kukin repuistaan kangaspussukat, joissa oli vähän houkutusjyviä.
Usein lampaita oli ollut odottamassa venevalkaman lähellä, kun niitä syksyllä
lähdettiin hakemaan maihin. Syksyä kohden niiden ruoka väheni. Nyt ei näkynyt merkkejä
niiden olinpaikasta.
”Mennään
sinne syvälammeksi nimettyyn, lähes peltomaiseen paikkaan?”
Yhdessä
lähdettiin liikkeelle. Reput jätettiin peitettyinä veneen kokkaan. Metsän
kätköstä alkoi kuulua huudahtelua, tuku tuku lampaitani. Syvälammelta lampaat
viimein löytyivät. Nähdessään miehet ne kiiruhtivat näiden luo makupaloja
kerjäämään.
”Näitä on nyt
neljä aikuista ja kolme karitsaa. Yksi aikuinen näyttää puuttuvan. Kun näitä
tänne tuotiin, tuolla valkokaulaisella uuhella oli kaksi karitsaa. Nyt vain
yksi seuraa emoaan. Oiskohan kotka syyllinen? Lähetäänkö venettä kohti? Otetaan
tuo kellokas narun nokkaan niin toisetkin tulevat perässä. Jos se aikuinen
lammas on elossa, sen luulis tulevan toisten mukaan.”
” Onko meidän
parempi yöpyä täällä? Ilta on jo pitkällä ja merelle näkyy nousseen aikamoinen vinkka
ja vielä vastanen? Me voimme kohtuudella yöpyä tuossa majassa. Ruokaa on
jäljellä. Tehdään rakovalkea tuohon viereen ja aamusella lähdetään takaisin,
jos pääsee? Minä laitan tuolle kellokkaalle pitemmän köyden ja sidon sen tuohon
mäntyyn.” Miehet kömpivät majaan. Tilaa oli vähän, mutta siskonpediltä kuului
kohta miehinen kuorsaus.
Hattupäinen haukotteli nautinnolla etsiskellen
repustaan syötävää. ”Nouskaahan ukot ylös. Täällä meri-ilmassa oli hyvä nukkua.
Sytytin heti herättyäni nuotion ja laitoin kahviveen kiehumaan. Nyt syödään kahvin
kanssa voileipää ja piimää ja sitten pukataan vene irti rannasta ja lähdetään
takaisin kotiin”, tuumi hän.
Lampaat
sidottiin jalosta kiinni keskiteljoon. Karitsat saivat olla vapaina. Ne olivat
äitiuuhensa vierellä koko venematkan ajan. Vene tuntui suorastaan kiitävän
pienessä myötätuulessa. Samassa talon emäntä käveli rantaan. katsoi miehiä ja
sanoi: ”Tulkaahan syömään. Minä hoidan nuo lampaat taloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti