Kylä elää!                          6.10.2011

 Ruusa istui tyytyväisenä elämänluukun vierellä olevalla tuolilla. Puut sihahtelivat ja rasahtelivat hellan uunissa. Siitä huokui mukavaa lämpöä koko keittiöön. Kuparinen kahvipannu oli täynnä tuoretta, hyvää kahvia. Se tuoksui yli muiden.

   – Otatko Hilima kahvia? Sain sen juuri keitettyä. Tein siitä vähän vahvempaa, kun navetassa tuntui, että voimat ovat vähissä. Olisi siellä eteisessä vähän känttyä jos mielesi tekee. Minä otan kyllä ruisleivän tänä aamuna.

   – Kahvi se on poikaa, Hilima toteaa ja jatkaa: - Keitetäänkö tänä aamuna riisivelliä? Tullevatko uitonmiehet syömään? Eilen ne kyllä aikovat tulla.

Niin emäntä ja isännän sisar nauttivat navettakahvit rauhaisaan tapaan. Kohta kiireelle taas päästäisiin.

Pirtin ovi narahti. Kuului hiljalleen puhetta. Emäntä aukaisi elämänluukun ja tutkaili tulijat.

   – Naapurin Aappohan se sieltä, huomenia vaan. Eetu-isäntä oli tullut sisälle naapurissa asuvan veljensä kanssa hiljalleen naurahtaen naapurin sanomisille.

   – Täällä olisi aamukahvia jos haluatte, Ruusa sanoo ja laittaa kupit valmiiksi pöytään.

   – Mitä sitä naapuriin, kyselee Hilima.

   – No uusi kiimasa se Mustikki, toin sen sonnin luo. Sinne jäi Taava Elman kanssa asiaa hoitamaan.

   – Vai uusi se, eihän ne aina tuu kantavaksi. Kevätpuoleen varsinkaan kun rehuista on jo voima mennyt, Ruusa sanoo ja toimittaa Hilimaa katsomaan riisivelliä, ettei se kiehu yli.

Eteisestä kuuluu useamman ihmisen kopsetta ja puhetta. Ovi narahtaa ja sisään astuu miesporukka. Joku juttu näitä kovin naurattaa. – Joo kova poika se tämän talon navetan isäntä, joku toteaa. Miehet istuvat pirtin pöydän ympärille ja ottavat reput esille. Lappavat sieltä leipää, suolaläskiä, suolakalaa, voita ja kuka mitäkin.

   – Joko se emännän velli on valamista, kysellään ja Hilima toteaa sen olevan justiisa valamista.

   – Niin se tämäkin päivä pääsi alakamaan, tuumivat Ruusa ja Hilima Taavalle, kun tämä astuu keittiöön antaen emännälle nyssäkän kahvia tuomisinaan. – Annoin jo ruisleivän sonnille hyvästä työstä.

Uitonmiehet ovat jo puskemassa joella raskasta venettään. Naapurin isäntä vie koululaisia toiselle puolen jokea, josta he kävelevät koululle muutaman kilometrin. Jokivarsi elää.

Köökiin on laskeutunut rauha. Pikkulan isäntäväki oli juonut naapurin tarjoamat kahvit ja palailleet kotiin lehmänsä kanssa. Taava oli aikonut pitää Mustikin päivän pari navetassa eikä löysätä sitä ulos toisten kanssa. On näet lehmien ulospäästön aika. Eihän siellä metsälaitumella juuri mitään syömistä vielä ole, mutta saavatpahan ilakoija irrallaan pitkän talven jälkeen. Edellisen pyhän seutuun oli kokoonnuttu Isolan pirttiin. Oli sovittu että aitoja korjaillaan ja tarpeelliset portit suljetaan etteivät lehmät pääse pelloille. Sitten on laiteltu kellokaslehmille kellot. Näin voidaan tunnistaa kunkin talon karja jo etäältä sen perusteella. Talven aikana ovat monien lehmien sorkat venähtäneet pitkänlaisiksi. Niitä lyhennellään jotta eläinten on helpompi ja vaarattomampi kulkea laitumilla.

   – Jokohan se Hilima laski lehmät kujaan? Jutustelee Ruusa Eetulle.

   – Tuolla näkyvät menevän ja menevätkin lujaa. Utareet vain heiluvat ja Pikkulan lehmät näkyvät myös olevan jo kujalla.

   – Pitää alakaa navettaa hilijakseen puhistelemaan kesäkuntoon. Ensin kuitenkin kuurataan talo. Pyykkikin olisi nyt hyvä pestä. Saisi matotkin kuivateltua. Kukahan tuo tulisi apuun kuuraus- ja pyykkihommiin joksii aikaa, puhelee Ruusa.

   – Kysyhän Ylitalon tyttöjä, ovat niin nuoria että eivät vielä pääse rannan laasuhommiin. Meijän tytöt sanoivat menevän laasuhommissa nyt tavallista pitempään, kun jääpatoja tuli kaksi kertaa. Roskat ja kaarnat ovat levinneet laajemmalle kuin tavallisesti, tuumii Eetu ja jatkaa: - Oiskoon tuota kauppaan asiaa kun tupakat ovat vähissä?

   – Kahvia ja sokeria pittää ainahi tuuva ja jos nisua tehhään, voisit tuoda vehnäjauhoja ja hiivaa samalla. Pittää pyhiksi vähän leipoa, tuumii Ruusa.

Samalla aukeaa tuvan ovi rivakanlaisesti ja Vähälän Miina tulee tohkeissaan sisälle.

 – Puskemaan alakovat nuo lehmät tuolla kujalla. Aitaa meinasi kaatua. Otin karahkan ja

 sillä vähän huitelin jotta sain ne lopettamaan. Se yksi Pikkulan lehmä on möyrytauvissa ja ajeli toisia lehmiä takkaa, jatkoi Miina. Sano se Aappo sen jo ilimottaneen korkialaitaseen. Vesi on vain niin korkealla joessa vielä, jotta on pakko vähän ootella sen laskeutumista ennen kuin se voijaan uittaa yli joen tien varteen, kertoili Miina vielä.

   – Onpa huonoa tuuria naapurissa, kun toinen lehmä möyrytauvissa ja toinen uusii kiimansa, toteaa Ruusa.

   – Minkäpä tuolle voipi. Lehmien evväät ovat kaikilla vähissä ja huononlaisia. Viime kesän heinäntekoilimat olivat tosi huonot kun aina vaan satoi vettä, totesi Miina ja jatkoi: - On minulla asiaakin. Käskettiin kysyä, mennäänkö teiltä tänään kauppaan kun pöönät loppuivat. Ei saatu ees aamukahvia.

   – Juuri sovittiin Eetun kanssa jotta se mennee käymään kaupalla. Montako pakettia tuuvaan? Ruusa  kyselee.

   – Jos vaikka kaksi pakettia. Saiskoon tuota kupillisen pööniä toisen päähän, jotta päästäsiin aamukahville? Miina toteaa.

   – No justiin on sen verran antaa, Ruusa vastaa.

Pyykkipäivä        3.11.2011

Vähälän Liisa sai kahvinyssäkän ja lähti myöhästyneen aamukahvin keittoon.

–  Onhan tuo mukava, kun saahaan kunnon kahvia. Pakkohan sen korvikkeenkin oli

 käyvä, kun muuta ei ollut. Raatailee Ruusa ja jatkaa: - Haetaanko pyykkisaavit rantasaunalle? Ehtiskö tuo Essa olla kaverina niitä kantamassa, kun tulevat puoliselle. Me keräillään vaatteita Hiliman kanssa. Pesisköön tuota ensin nuo sarkavaatteet. Ne on kyllä savotan jäliltä niin pihkassa, jotta taitaa olla viisaampi jättää ne viimeisiksi. Kerätäänpä ensin kaikki valakiat ja laitetaan ne likkoon saaviin.

–   Minä haen teille muutaman saavin liotteluun, montako tarttetta? Saan ne kyllä

yksinkin kannettua. Riittäskö pari, vai tuonko kolme. On osa saaveista kyllä vähän ravistunut, mutta pian ne kyllä jokiveellä turpoaa. Lähen sitten kaupalle. Onkohan se meijän vene rannassa. Eikö tuo lie?

   - Menneekö sulla pitkään siellä kaupalla? Jos posti on tullu Ojalaan, tuoppa se

 tullessa. Hilima meni hakemaan puolispottuja kellarista. Siellä ois vähän niitä poron palaviluita jos keittäis niistä tuuvinkia. Lihhaa ei kyllä niissä oo juuri minkää vertaa, mutta tulleepahan hyvä maku kuitenni. Älyäisi tuuva muutaman porkkanan, vaikka onhan ne jo vähän pehmenny. Makua niistäkin vain tulee, samoin lantusta. Hilima ruukaa siliputa sipulia sekkaan ja muutaman pippurin.

Hilima kopistelee pirttiin kellarista pottusankon kanssa. Toisessa astiassa on muutama porkkana ja lanttu.

   - Kellari on liian lämmin ollu. Perunoissa on melekoset ivut. Otin päällysoljet pois kellarin reiältä ja luukun päältä ja jätin luukun nyt joksii aikaa auki.

   - Eetu meni hakemaan muutaman saavin aitasta, jotta saahaan nuita vaatteita likoamaan. Ajattelin että pestäisiin nuo valakiat ensin. Muutaman maton varmasti voisi myös panna saaviin, tuumii Ruusa.

   - Mikä ettei. Päästään heti huomenaamuna niitä pesemään. Jokohan se muuripata on pesty? Kuorin kuitennii nuo potut ensin niin saahaan keitto tulelle. Onkohan siellä pikkupuita hällään? Sytytäppä Ruusa tuli, niin haen vähän puita lissää. Alakoululaisetkin kohta tulevat ja pittää ne hakea joen takkaa jatkaa Hilima.

   - Eihän meillä oo nyt venettä tällä puolen. Kylläkait se Eetu voi tuuva venneellä ne lapset tullessaan kaupalta.

Ruusa vie sylillisen valakeita rantasaunan porstuaan. Eetu oli nostanut pari saavia pesupaikalle ja kantanut joesta niihin vettä. Ruusa laittoa lipua saaveihin ja erotteli lakanoita toiseen saaviin ja pyyheliinoja toiseen. Sitten hän haki puisen survinpulikan jolla paineli vaatteet veen sisään. Muutama räsymattokin oli tuotu jo pestäväksi. Leppoisa kevätkesän aurinkoinen päivä lupaili hyviä pyykkipäiviä. Vain muutamia pilivenhaituvia näkyi taivaalla. Pääskyset ahertivat pesätekoaikeissan. Niitä oli meleko paljon. Oli latoon majoittuvia haarapääskysiä, räystään alla pesiviä räystäspääskysiä ja lähistön hiekkatörmään oli törmäpääskyt tehneet suuren yhdyskunnan. Ruokaa oli hyvin saatavilla kun karjoja oli pienellä alueella ainakin kymmenkunta. Tervapääskyjä lenteli myös joen yllä, melkoisen korkealla. Sanottiin sen tietävän hyviä ilmoja.

   - Tuokaa venee… tuokaa venee…kuului joen takaa.

   - Riihirannan Taneli se siellä huutelee, Eetu tulee kaupalta ja tuo teidät tullessaan, huutelee Ruusa.

   - No me ootellaan, kuului vastaus.