Helatorstain aattoaamu...

Auringon kimallus herätteli tänään jo aikaisin!

 

 

Varoitus! Tämä ei ole ruokablogi. Tällainen on ollut meillä vaimoni kanssa aamuateria jo vuosia. Tänään lautaselle laitoin: alle jogurttia (3.5 % rasvaa), päälle hilloja - viimekesäisiä on ollut runsaanpuoleisesti - mustikoita, puolukoita, oman pihan satona omena- ja raparperihilloa, lisänä kourallinen kuivattuja karpaloita. Juomana yrttiteetä ja luettavana päivän Kaleva. Alla on kuva lehden hakumatkasta - kevään värit ovat jo aamusta selkeät.

Aivoni ovat kai virkeimmillään juuri aamulla? Siksi otin heti kameran esille ja muutamia kuvia. Alla on taulu - jonka taustaväriä olen muuttanut jo ainakin kaksi kertaa ja en ole vieläkään siihen tyytyväinen. Saa nähdä, miten tätä korjataan???

 

Tämä blogisysteemissä on vielä paljon opittavaa. En osaa esim. kuvia sijoitella siten kuin haluaisin. Taulukuvat haluaisin olevan pääosin yhdellä sivulla - no katsotaan ajan kanssa??

 

Alla kirjoitelmani nuoruuden toiminnoista...

 

 

Harakka hautoo..

Olin seuraillut kevään korvalla herra ja rouva harakan touhuja. Ensimmäiset pesänrakennuspuuhat näin jo maaliskuun puolella. Harakalla lensi kuiva oksankarahka suussaan varovasti kaarrellen. Seurasimme veljeni kanssa harakoiden touhuja. Lähdimme varmistamaan pesäpaikkaa lumet kovettuivat, tuli hankikeli. Sieltä, minne harakat olivat näyttäneet useimmiten lentävän, löysimme oksien lomasta uuden pesän. Muutamia kertoja kävimme pesän luona. Eräällä kerralla kiipesin puuhun ja katsoin pesän sisään. Siellä oli mukava, pehmustettu syvennys tuleville munille. Niitä ei vielä ollut. Pesä näytti kyllä valmiilta. Viikon kuluttua kiipesin pesälle uudestaan. Nyt siellä kökötti jo kaksi munaa.

   - Tuliko Taneli kananmunia hakemaan? kyseli naapurin emäntä.

   - Joo, jos saisin vaikka yhden munan. Harakalla on jo kaksi omaa pesässään, vastasin kyselyyn.

   - No varmasti saat. Kerro sitten, onnistuiko homma tällä kertaa, jatkoi naapuri.

Olimme käyneet samaan aikaan muutamana keväänä hakemassa Järven talosta munia. Tiesimme heidän kanoillaan olevan tomeran kukon. Näin munasta voisi tulla poikanen.

Saatuani munan kuljetin sitä varovasti ja vein sen harakan pesään. Pesä oli aika matalalla männyssä, joten sain munan perille ehjänä. Harakka lähti viime tipassa pois pesästään, kun hiihtelin puun juurelle. Kävin pesällä parin viikon päästä. Valkoinen kananmuna köllötteli keskellä harakan omia värillisiä munia. Nyt sitten vain odoteltiin. Kun muna oli ollut kolme viikkoa pesässä, menin käymään pesällä. Pieni kananpoika oli siellä parin harakanpojan kanssa pesän pohjalla. Otin poikasen takin taskuun ja vein sen pikaisesti kotiin.

Ensimmäiset yöt poikanen oli minun vieritoverina, mutta kohta sen voi laittaa laatikkoon, jossa oli pehmustetta pohjalla. Poikanen kehittyi hyvin nopeasti. Pian se oli vietävä navettaan omassa laatikossaan, kun sen elämä tuotti voimakkaampia hajuja pirttiin. Kesän korvalla meillä oli lähes täyskasvuinen kana ja nimenomaan kana tällä kertaa. Syyskesällä se aloitti munimisen, mutta teki sen aina piilopaikkaan. Erään kerran löysimme melkoisen munamäärän perunapellosta, varsien seasta. Niitähän ei voinut enää syödä.

Seurasimme myöskin harakan elämää. Poikia kuoriutui puolenkymmentä, ja kaikki pääsivät aikanaan lentoon. Ilmeisesti harakka ei kärsinyt tilanteesta lainkaan. Huhtikuulla oli parinkymmenen asteen pakkasiakin ja pelkäsin, jotta varmasti se kananmuna paleltuu sinne pesään. Harakalla riitti suojahöyheniä näilläkin pakkasilla kaikille munille.