maanantai 6. toukokuuta 2013

Vähitellen kesän uumoilua...



Kukkoni - kukkani: 2012, akryyli


Kesäksi se tekeytyy hiljalleen!

 

   Tänään vihdoin oli jo lämpimämpää. Monena edellysöinä on ollut mittari pakkasen puolella. Huomiseksi luvattiin lämpimämpää kuin tänään – nytkin lienee siinä +14 C. Olemme vaimoni kanssa todella ahertaneet tänään. Valmiit pölkyt halkaistiin s-sähköllä, tosi helppoa. Kokoilimme kaikki oksat ja ajelin niitä pois parin pojan avustuksella. Joimme kahvit välillä, nautimme vähän jäätelöä ja sitten teimme loppurutistuksen. Ruokailu, saunominen ja nyt on sitten auvoinen olo.

   Viime yönä heräilin ja heräilin ja sitten nousin istumaan ja vähän kirjailin paperille muistoja…

 

MITEN KEVÄT VAIKUTTI II-JOKIVARREN IHMISIIN!!

 

   Huhtikuulla oli usein käveltävän hyvät hankikelit. Nuoriso käveli ja katseli minne harakat ja varikset kotejaan värkkäsivät. Monta kananmunaa olen vienyt harakanpesään ja melkein aina kolmen viikon kuluttua pesästä kuului piipitystä – kananpoika oli syntynyt. Hain sen sieltä pois ja vein kotiin. Useimmiten eivät olleet vielä harakan omat lapset kuoriutuneet. Harakat eivät näyttäneet pahemmin välittävän tästä häirinnästämme.

   Meidän isä vei matikkapyydykseksi lähilammelle katiskat. Minä kävin sankoon kanssa niitä kokemassa – en ”muka” voinut käsin matikkaan koskea, enkä ole harvinaista kyllä matikkaa juuri elämäni aikana syönyt.

   Metson ja teeren soidinta sai kuunnella monet viikot aivan heti kotipihalla. Iltasella kipittivät riekot syömään rantapajukkoon. Jokisulaan saapuivat ensimmäiset joutsenet.

   Kotimme lähellä oli paja, jossa isäni naapurin kanssa takoivat uiton tarpeita, keksejä, aspeja mm. Kyläläiset toivat sinne taottavaksi viikatteita ja puukkoja. Monet kerrat olen saanut pajan palkeita pitää elossa – vääntää paljepuuta alaspäin, jolloin palkeiden sisällä ollut ilma ohjautui hiiliin, joiden piti hehkua punaisina, jotta siinä pidetty rauta tuli tarpeeksi kuumaksi ja sitä voitiin takoa tarvittavaan muotoon. Varsinkin viikatteet olivat kovin tarkkoja takoa ja sitten kylmässä vedellä nopeasti karkaista kuumuus pois. Usein työ jouduttiin uusimaan.

   Näiden moninaisten töiden lisäksi ajeltiin viimeiset polttopuut vähillä lumilla, ajettiin lanta pelloille, tervattiin veneet, korjailtiin haravoiden rikkoutuneet piikit, halottiin viimeiset halot, parkattiin pöllit ja sullit – kuori päältä pois, jotta ne vähän kuivahtivat ennen uittoa. Ja tietenkin alettiin odotella jäiden lähtemistä joessa, Usein se tapahtui äidinpäivän aikoihin. Se oli todella kevään ja kesän rajakynnys.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti