Pöntössä on elämää...
Olen nelisen päivää potenut selkäkipua. Eilen sain käytyä kiropraktikolla - ja nyt näyttäisi valoa tunnelin päässä olevan. Kipua tuntuu vieläkin. Kauniit ulkoiset puitteet vietän sisätiloissa.
Kotini olohuoneen ikkunasta ja ns. tuolistani näkyy suoraan noin 3 metrin päässä oleva pönttö. Laitoimme sen tänä keväänä ja siinä on perheen perustamisen touhua näyttänyt olevan. Sinitiainen sieltä tuossa kuvassakin kurkkii - tosin ei näy kovin hyvin.
KESÄ TULI KERRALLA!
Perinteinen kullero
Saskatoon - sen marjoista kilpailemme räkättirastaiden kanssa. Tietäähän sen, kumpi voittaa. Marjat ovat juuri kypsyttyään makeita. Amerikoissa tekevät niistä hilloa. Mekin yritimme mutta saimme kiinteän paakun - siinä on todella paljon pektiiniä parhaimmillaan.Semmoisenaan parhaita.
Korkea särkynyt sydän on jo puoli metriä ehtinyt kasvuaan ja näyttelee ensimmäisiä kukka-aiheitaan.
Raparperit on jo käyttökelpoista tavaraa.
Raparperi-riisipuuro!
4 dl vettä
1 dl omenahilloa
kaksi raparperin vartta
1 dl riisiryyniä
1-2 cm pala tuoretta inkivääriä (raastettuna)
ripaus suolaa
Laita kaikki ainekset kattilaan - nosta kiehumisasteelle ja vähennä lämpöä, jotta puuro saa hautua hiljalleen. Hämmentele seosta välillä. Kun ryynit ovat kypsiä on puuro valmis. Me syömme sitä jogurtin kanssa - ja ah, se on todella hyvää kuuman kesäpäivän ruokaa.
Saunapäädyn patiomme on pohjoiseen päin. Istutimme ensin siihen humalaa - mutta se oli meillä ainakin liian usein homeista lehdiltään - ja keräsi kimalaisia ja mehiläisiä. Viime vuoden keväällä revimme humalat pois ja istutimme tilalle Himalajan kärhöä. Kaikki alut ovat hengissä!
Himalajan kärhö - saa nähdä oliko hyvä idea?
Meidän omenapuista jouduimme kaatamaan Maikki-nimisen puun. Pari vuotta sitten ostimme uuden puun - KULTAINEN KITAIKA. Elävänä se on nämä pari talvea ylittänyt ja nyt siinä on 8 kukkaterttua. Joudun karsimaan kukkia, jotta ne ei vie kaikkea voimaa puulta.
Aloitin taas (ehkä jo viidennen kerran) Jean M. Untinen-Auelin 6-osaisen sarjan: Luolakarhun klaani, Hevosten laakso -- nämä kaksi olen ehtinyt jo lukea. Luontokuvaus ja alkukantaiset tavat ovat näissä kirjoissa hienosti kuvattu.
"Selkäpäivinä" olen suunnitellut uusia tauluja, miettinyt myöskin runoja - ja lisään yhden runon tähän.
Tähtäimessä kunnon kaari!
Mistä alkaa, mihin loppuu
ihmismielen hätä hoppu?
Aivojenkaan täysi laari
riitä ei, vaan uusi kaari
jolla virtaa, pikseleitä
noin vain sekaan heitä.
Neljä- viisivuotiaina
aivan, aivan kakaroina
kirjat eteen annetaan
viulu käsiin tungetaan
siitä soita uusi nuotti
voittoon asti, siihen luotti
vanhemmat nuo toiveikkaat.
Ala juosta tosi varhain
ohjelmoitu urheiluharhain
tämä lihas, koko kroppa
ei, ei sovi kaikki soppa
kivennäistä jos nyt puuttuu
lihaksethan siitä suuttuu
maitohapoille ne menee
kramppia se sitten tekee.
Siinä heppa, missä mieskin
aisakellon kilkatusta
hyvänolon kalkatusta
sahan soiton pärinää
metsurille annetaan
haaveet eteen kannetaan
vaimolle jos saisi turkin
itselleen myös kunnon
pieskin.
Alla armaan aurinkoisen
toivoisinpa ehkä moisen.
Olla kerran voittajana
maaliin päästä parhaimpana
niitä mediakin hoitaa
muut on aivan tyhjää roinaa
vihellykset he nyt saavat
Missä hyvä, siellä paha
toivossa on usein raha
eikä aivan pieni summa
niillä voisin ostaa sitä
mielenrauhaa. Mitä, mitä?
Kaikki voittavat kai jotain!
Media sen meille kertoo
uvin sanoin uskottelee
taivaita jo tavoittelee
siellä onni missä paljon
leveyttä asunnoitten
autojen ja vaatteiden
matkojen ja aatteiden
miesten, naisten nahinoiden
kaikkinaisten kahinoiden.
Kaikkien on tähtäimessä
kunnon kaari elämässä.
Enimmäkseen hitaanlaista
useimmalla samanlaista
aamu alkaa päivän meille
ilta suopi levon teille
mitä siihen väliin mahtuu?
Kohtuullista puurtamista
samanmoista jaksamista
ilossakin painimista
surun kanssa toimimista
tämä kaikki väliin mahtuu
ihmisellä oma vastuu
jaksaa itse, jakaa muille
läheisille, tutuille
Avoin lämmin elon virta
Tässä on se pirta
langat loimien lomissa
Taivaan Isän käsissä omissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti