Joulukalenteri 

2.12.2018

Kuva on Iijoen rannalta, kotini aitan läheltä ylöspäin. Kevätajalla otettu, mutta hyvin myös kelpaisi syyskauden kuvaksi. Tähän aikaan rannat ovat jäässä, vedessä laskee suppoa. Vain vesi ja kuuset kuvastavat toivoa!

Sirkus Huhhahhei! Näin se oli ja sain siihen osallistua - aivan sen tirehtöörinä. Joulukuun alkupuolella koulumme opettajat aloittivat joulujuhlan ohjelmien suunnittelun ja niiden opettelun. Se oli jännää touhua. Varmaan jokainen, joka johonkin ohjelmaan pääsi/joutui, olivat siitä hyvillään. Silloin ei purnattu opettajalle, etten minä ala? Kateederilta tuli kaikkinainen hyvä, siihen tyydyttiin. Usein se sitä olikin. Kuorossa laulettiin joululauluja. Useimmiten jopa moniäänisesti - ehkä jopa ylimoniäänisesti. Se ei haitannut ketään. Ohjelmat harjoiteltiin kyllä niin monta kertaa, jotta ne osasi jopa unissaan. Nämä joululaulut; En etsi valtaa.., Enkeli taivaan.., Nyt seisahdun mä seimelles.., Jouluyö, juhlayö.., On hanget korkeat.., Sinivuorten yö ja niin edelleen - olivat sekä hengellisiä että maallisia. Tonttu- ja keijuleikkejä oli usein mukana. 

   - Tämä on sirkus Huhhahhei, jonka tirehtööri minä itse olen, Pate lausui vankasti tuolin päältä ja heilautti pajunoksaa kenkiinsä. 

   Muistot näistä jäävät meihin, ne elävät vuoden kierron mukana. Kouluelämään tuli valoa näin joulun alla monin tavoin. Meidänkin luokkaan kannettiin aamulla, joskus koulutyön päätyttyäkin halkoja liiteristä. Yläluokassa oli kaksi kakluunia, Aamusella oli usein viileää, jos ulkona oli kylmää. Vahtimestari oli lämmitellyt luokkia aamusella, silti oli hornia, kun luokkaan mentiin. Usein jouduttiin jättämään päällysvaatteet muutamiksi tunneiksi päälle. 

   Joulua edelsi myös koristeiden suunnittelu ja tekeminen. Kreppipaperi oli hyvin monien koristeiden materiaali. Lippurivit olivat välttämättömät kuusissa. Lukukirjat pidettiin siisteinä. Niihin ei saanut kirjoittaa mitään. Kaikki tehtävät tehtiin omiin sinikantisiin vihkoihin. Siihen aikaan koulunkäynti oli toisille tärkeää ja kuten aina, toisille vähemmän tärkeää. Koululle tultiin lähes joka päivä, sieltä ei juuri oltu poissa kuin sairauden sattuessa. Puolipäivän aikaan otettiin repusta kotoa tuodut maitopullot ja voileivät. Me saimme myös lämpimän ruuan joka päivä. Vahtimestari oli keittänyt marjapuuroa, makaronivelliä useimmiten.  

1920 - 1930 - lukujen hiihtomuotia, Tämän päivän urheilivat olisivat varmaan kateita!

Joulukalenteri vuonna 2018

Lauantaina 1.12.

Voisimme aloittaa tästä!

Tässä kalenterissa ei soi, eikä välky - kuten monien pihojen, kauppojen, talojen, parvekkeiden, ikkunoiden, pihapuiden edustoille viritetyissä jouluvaloissa. Tämän, kuiden vaihteen suhteen näin voisi kyllä olla - on niin mahdottoman pimeää. 

Joulukalenterini on muistojen tulvaa!

Olen nuorukaiseksi varttumassa. Nykyisin käytettäisiin sanaa, teini. On ollut todella kovia pakkasia, vuosia, vuosia sitten. Elämä jokivarrella on sujunut verkkaiseen tahtiin. Luntakin, mitä lie puolisen metriä. Talosta kaivolle, navettaan, talliin, saunalle on lakaistu varpuluudalla polut. Piha-alueelle on lakaistu vähän enemmän käveltävää aluetta. Sen reunojen kinoksille on pistetty sukset ja suksikepit pystyyn. Tukeva varsiluuta on ovenpielessä. Ladon nurkan vierustalla Tessu makoilee heinäkasan päällä.

   - Menetkö hakkaamaan kaivon kannelta ja navettakynästä vähän jäätä pois? Isäni toteaa käskynsä vähäeleisesti ja jatkaa, vinttaa sitten vettä navettaan.

   Puen lämpöistä päälleni, villasukat ykspohjaisten sisään, otan kintaat käteen. Kirves odottaa hevosen valjaiden vierellä seinustalla, omassa hahlossaan. Asettelen turkislakin päähäni ja sidon tarkoin sen nauhat kiinni. Rohkeasti vain pakkaseen, kaivon kannella. Se on aivan ylistynyt jääkanneksi. Naputtelen kirveellä siitä enimmät jäät pois melkein kanteen asti. Siinä on helpompi seistä, kun vintataan vettä. Kaivolta navettaan on rakennettu laudoista kujanne, kynä. Siinä on pohjalauta ja sivulaudat ja se on tuettu niin, jotta vesi virtaa navetan seinässä olevan luukun kautta suoraan navettapataan. Pakkasilla siihen jäätyy vettä niin. että ellei sitä keskialueelta vähän naputella pois, vesikouru jäätyy kokonaan umpeen. Kun vettä aletaan sitä myöten saattelemaan navettapataan, pitää ottaa seinäluukun luona oleva heinäsäkki pois - se on ollut tukkeena kylmää vastaan. 

Tein kynän puhdistuksen jokseenkin hyvin. Aukaisin kaivon kannen ja laskin sankon veteen, vinttasin täyttyneen sankon ylös, nostin sen vesikourun ylle ja kaadoin veden hiljalleen kouruun. Kohtalaisen hyvin vesi lirittelikin navettapataa kohden.

   - Jäät on hakattu ja pata täynnä vettä, totesin isälleni, palattuani kaivolta.

Tässä tämän päivän joulukalenteri!    

Elokuu on ollut elämässäni tapahtumia täysi!

26-vuotta vanha punakanelimme tuotti uskomattoman sadon!

Ihminen unelmoi aina! Asuessani nuoruuden ajat Iijoen rannalla yksi unelmistani oli, jotta - jos joskus saan oman talon, niin istutan sen tontille omenapuita. Silloin ei kait Pudasjärvellä kellään ollut omenapuuta? Marjapensaita kyllä oli lähes jokaisella pihalla. Metsät olivat marjankeruupaikkoja. Säilöntä oli siihen aikaan vaivalloista, ei ollut sähköjä, kaikki piti keittää kellaria varten ja pullottaa tai purkittaa. Huolelliselta kokilta se onnistui, huolettomalta ei. Ossuuskauppa osti metsämarjoja ja niitä kerättiin sinne usein niin paljon, jotta omaan kellariin ei tahtonut mitään jäädä. Raha oli kaikille meidänkin kyläläisille tärkeä tuote.

Nyt pihallamme kasvaa 6 omenapuuta: punakaneli, Malus Ersta (paras hillo tulee näistä), Grenman, Kultainen kitaika, nuori Ersta ja purppuraomenapuu. Kaksi ensimmäistä ovat varsinaisia tuottajia.

Aikanaan, kun lähdin opiskelemaan Mustialaan, siellä makuuhuoneeni ikkunan takana oli omenapuu täynnä paleltuneita omenia. Se oli huikea näky.

Elämäni värit - taidenäyttely Kärsämäellä syyskuulla!

Taasen uurastan uuden satukirjani parissa! Toivottavasti se valmistuu. Kerrankin oli Suomessa niin kuuma kesä, jotta se vei terän pois tällaiselta vanhemmalta ukkelilta. Päivät pitkät oltiin lähes jatkuvasti ilmalämpöpumpun viileydessä, meillä asetimme siihen +26 C, ja se oli "viileä". Sitten kävimme lähes joka päivä uimassa. Vesi oli mukavan lämmintä. Sitä se ei ollut enään eilen (29.8.), kun kävimme vaimoni kanssa uimassa. Uintipaikkamme kuva alla.

Louhintapaikka, 5 - 7 m kirkasta vettä. Takakalliolta rohkeat hyppivät veteen.

Loitsut?

Osallistuin keväällä yhteen loitsukilpailuun?? Kyllä, en päässyt palkintosijoille. Toinen kilpailuloitsuni oli Loitsu Kansanedustajille. Lataan sen tähän.

Loitsu kansanedustajille

Eduskuntatalon kullatut ihmispatsaat

apuna olkoon teille,

sanoilla satutetuille.

Käyttäkää kultaista voimaanne

graniittista ponnistusta ylevään.

Valo kupulyhdystä säteilköön.

Askel ensimmäiselle portaalle, tännekö minä?

askel toiselle, näin sitä mennään

askel kolmannelle, kaikkea kanssa

montako? Auttakoon tahtosi

porras portaalta jättämään paineet alas,

seestyneenä astumaan pylväikön ohi.

Tositoimet alkavat siitä.

Luo katse pyöreään istuntosaliin.

Näe kupulyhdyn valossa sen juhlavuus!

Istu paikkaasi, valaise mielesi.

Auta minua, siunaan sinua?

tervehdyttämään eduskunnan ilmapiiriä

riitojen ratkaisusta elkeisiin sovinnon

kielellä koko kansan voimaisuus.

Näkemystä, katsomusta.

  

Tähän tarvitaan virtuaalilasit!

Voimaa näiden läpi katsojille,

   ̵ Erämaatalo, mummo yksin hymyillen! Tuuli kuiskaa.

   ̵ Vuodeosasto, pappa jupisee: ̵  Kakka! Hiljaisuutta huutaa.

   ̵ Itkevä lapsi ikkunassa, vanhemmat jossain? Missä?

   ̵ Työstä uupunut, tässäkö kaikki? Kyselemässä?

   ̵ Nainen ja mies, kihlat sormissaan! Elämä edessä.

   ̵ Punainen talo, siniristilippu hulmuaa, Ohjatkoon teitä.

Katso omilla silmilläsi

Suomi ̵ neidon kokonaisuus.

Kerro, puhu, puhuttele,

uhokuvat unhoittele.

Yhdessä on teillä se!

Vahvuus, jossa jokainen,

lapsi, nainen taikka mies,

aivan eri ikäinen,

tuntee olevansa Suomen kansalainen.

Hyvää syksyä 2018!

Nykyhetki

Vanhempi muisto

Tuoreempi muisto

Oivallus💕

Näin kirjoitin yllä olevan jaon mukaan! Taivalkosken, Luovan kirjoittamisen kurssilla. 

Nykyhetki (n 28 v sitten)💔💔☝🙌

Olin muutaman lapsemme kanssa Rukalla laskettelureissulla. Meillä oli omat välineet. Useimmat vanhoina ostetut. Ei niiden ikä laskemisen riemua hidastanut. Silloinen ekaluokkalainen oli opetusvuorossani. Vanhemmat lapset liu'uttelivat jo omin päin. Ekaluokkalainen laski aluksi lastenrinteellä, jotta saisi vähän oppia laskemisesta oikeassa rinteessä. Jo muutaman tunnin jälkeen hän kyllästyi lasten rinteeseen.

- Isä, mennään mekin tuonne ylös, sanoi hän?

Niin mentiin. Nousimme mastohissillä ylös asti. Poistuimme hissistä. Keväiset, upeat rinteet hohtivat. Näkyi aivan Venään maalle asti. Pyysin poikaa lähelleni. Hän katsoi alarinteeseen ja purskahti itkuun! Rauhoittelin poikaa ja otin hänet jalkojen väliin ja kerroin, jotta lähdemme varovasti liukumaan alaspäin. Pian pojan ilme paljasti laskemisen tuottaman ilon. Eikä aikaakaan, kun poika laskeskeli itsekseen.

Vanhempi muisto (n 70 v sitten)

Kiipesimme kaimani kanssa lantatunkion päälle. Sieltä oli helpompaa rimpuilla navetan katolle. Lunta oli runsaasti joka puolella. Se osa tunkiosta oli lantainen, johon päivittäiset lannat luotiin. Pääsimme keinottelemalla melkein harjalle asti. Laskimme tuttuja uria myöten alas asti. Olimme olleet siellä laskemassa aiemminkin. Kaimani laski ensin ja lasku-ura meni vähän vikaan. Sarkahousut sotkeutuivat tuoreeseen lehmänkakkaan. Siihen loppui laskeminen siltä päivältä.

Tuoreempi muisto ( n 60 v sitten9

Koulun jälkeen melkein päivittäin menimme jokitörmälle laskemaan mäkeä. Enimmäkseen suksilla, mutta myöskin takapuolimäkeä. Keväällä sopiva paikka oli Multitörmä. Se oli jyrkkä, kuusien ja koivujen valloittama. Usein tuuli nietosti siihen lunta kielekkeeksi. Juoksimme vauhtia ja hyppäsimme siiheen niin kauan, jotta saatiin reikä kielekkeeseen ja voitiin liukua alas asti. Ylöspääsy oli jo vaikeampaa.

Oivallus

Kaikkia asioita kannattaisi suunnitella, opetella, miettiä mahdollisia vaaroja ja ottaa vasta sitten käyttöön.

Tällaisia harjoituksia (20 min) teimme useita, lähes joka päivä. Joskus alku oli hankalaa, mutta asiaan heittäytymällä useimmiten pääsi hyvään alkuun. Oppi myös saamaan perusasiat sanomaan sovittuun aikaan.

Taivalvaaran upeutta aurinkoisena kevätpäivänä.

💔💕💖

Nyt näyttää Multitörmäkin pieneltä!

Siskoni pojan poroja talviruokinnassa.

Aihkimänty!

Keskiviikkona 1.11.2017!

Värit voimakkaat -iloa kaamokseen!

Pyhäjoki kutsuu - marraskuun näyttelyni!

Seuraava näyttelyni pystytetään keskiviikkona 1.11.2017 Pyhäjoen kirjastoon ja on siellä torstaihin 30.11.2017 asti.

Lauantaina 28.10. purimme näyttelyn Pudasjärven Syötekeskuksella. Vieraskirjaani oli kirjoitettu 546 nimeä! Näyttely oli Syötteen kansallispuiston hirsistä rakennetulla ns portilla - ja siellä upeasti kerrotaan paikallisesta luonnosta, opastetaan, ravitaan fyysisesti ja katsotaan vaihtuvia taidenäyttelyitä. Siellä on runsaasti erilaisia toimintoja, kuten sienipäiviä -ja esim syyslomaviikolle oli järjestetty joka päivälle oheistoimintoja mm auditoriossa. Paikassa on myös opastuskeskus ja karttapalvelu kansallispuistoon.

Paikka oli aivan upea näyttelyn pitämiseen!

Henkilökunta on palvelualtista ja -mielistä!

Pyhäjoen näyttelyn avajaiset ovat 1.11. klo 14 - 16.

Tarjoamme teille kahvia, teetä, mehua ja kotitekoista, laktoositonta nisua (myös gluteenitonta) ja pipareita.

Myymme kahta kirjoittamaani ja kuvittamaani satukirjaa:

- Värit villiintyvät, KustannusHD, ilm. 2016, 20 €

- Jepulis pakertaa ja mummo ahertaa, KustannusHD, ilm. 2017, 23 €, yhteishinta 40 €.

Korttimaksumahdollisuus!

Muutamia kuvia tauluistani!

 Joulukin on lähellä - tämä taulu on näyttelyssä!

Tervetuloa, tulkaa katsomaan!

Aurinkoinen syyspäivä hehkuu!

Ihmettelen vieläkin auringon voiman vaikuttamista minuun. Se sai avaamaan uudelleen blogini viestittelyyn. Sanotaan, laiska töitään luettelee, sanottakoon vaan:

- Kuluvan vuoden heinäkuun 27 pvä sain uuden satukirjani painosta. Kirjan nimi on Jepulis Pakertaa ja mummo ahertaa. 134 sivua on siinä tekstiä. KustannusHD oli tälläkin kerralla painotalo.

- Olemme työstäneet Oulun ympäristön kynäilijöiden kanssa uutta antologiaa. Kirjaan olemme saaneet tekstejä 17 kynäilijältä, monilta kuvia myöskin tauluista. Oikoluku toi hyvän näköisen tuloksen meille.

- Taulunäyttely on parhaillaan Pudasjärvellä Syötteen luontokeskuksella. Paikka on todella mahtava ja siellä käy hyvin runsaasti väkeä. Siellä näin avajaispäivänä 9.9. ns. läskipyöriä liikenteessä, samoin sieniväki oli liikkeellä. Puramme näyttelyn nyt lauantaina 28.10.

Valoa kaamokseen!

 - Pystytämme 1.11. näyttelyn Pyhäjoelle ja iltapäivällä siellä on myös avajaiset kahveineen ja nisuineen. Siellä on myynnissä myöskin molemmat satukirjani. Olen saanut maksupäätteen - ja voin ottaa maksuja myös kortilla vastaan. Pyhäjoen näyttely puretaan to 30.11.

- Seuraavat näyttelyt ovat Pudasjärven kirjasto joulukuulla ma 4.12. - 29.12.2017. Miksi Pudasjärven kaupungin kirjastolla, kun juuri on oltu Syötteellä. Keskustassa voi päästä käymään paljonkin eri ihmisiä, kuin Syötteellä.

- Uuden vuoden aloittaa Muhoksen kirjaston näyttely!

- Joten uusia tauluja on tullut tehtyä.

- Tein vuosi sitten myös jouluksi kortteja myyntiin ja niitä tulee nytkin joulun alla olemaan myynnissä.

Tyrnävä tietty, 23.8. päivään tein

satukirjani julkistamistilaisuuteen 

tekstiä satukirjan kirjoittamisesta.

Liitän sen nyt tähän. 

Oiskohan tuo aivojen ”narikkaan heittäminen” – vertauskuvana kohtuullisen sopiva kuvaus!

Joku on sanonut, kirjailijan ”elämän seinät” ovat kuin lasia! Näin voi sanoa, mutta se ei ole totta kaikkien kohdalla. On voimakkaita persoonia, joihin ei ”pysty” mahdollinen pilkka tai iva mitenkään.

Näiden kahden kirjoittamani satukirjan jälkeen voin todeta – se on ollut hurjan hauskaa hommaa. Eikä edes alku ollut minun kohdalla kovin vaikea, joskin haasteellinen se kyllä oli. Kerronpa siitä:

-      Olin aloittanut Limingan kuvataidelinjan ns. vapaalinjan oppilaana pari syksyä sitten. Olin nähnyt, miten kehitetään taiteellisen ilmaisun voimaa ja kuinka voi toteuttaa hassujakin ajatuksia värien ja kuvien voimalla.

-      Eräänä aamuna aiheen löytyminen ei ollutkaan kovin helppoa. Katselin toisten oppilaiden aktiivista pensselien ja palettien käyttöä.

-      Näin kirkastui ajatus; entäpä, jos värit minun paletillani olisivatkin jo kyllästyneitä odottamaan, että heitä käytetään? Tätä oivallusta aloin sitten sommitella. Näin

-      kehkeytyi tauluni, Värit villiintyvät. Jokainen väri sai ihmisen muodon, alkoivat keskenään keskustelemaan ja huomasivat olevansa tyhjän panttina. Niin he päättivät lähteä pakoon.

-      Sain tuon tauluni värit villiintyvät kohtuullisen nopeasti aikaiseksi. Siinä oli yksinäisiä aikuisia ja perheellisiä lapsineen.

-      Tuo taulu alkoi häiritsemään minun ajatusmaailmaa. Pohdin sitä paljon.

Olimme taasen kerran kirjoitusta harrastavien, pienen ryhmän kanssa istuneet iltaa, kirjoittaneet, lukeneet kirjoituksiamme. Ryhmässä oli muutamia, joita katsottiin vähän niin kuin yläkanttiin – he olivat julkaisseet kirjan, tai olleet mukana yhteisen kirjan teossa. Näissä kynäilijöiden kirjoituspiireissä aloin pohtia mahdollisen oman kirjan tekemistä. Mitenkähän tuo olisi mahdollista? Saisinko sen aikaiseksi?

Vihdoin rohkenin esitellä omaa, mielestäni hullua ajatusta – josko alkaisin kirjoittamaan kirjaa. Samana iltana kirjoitin ensimmäisen sadun Värit villiintyvät – kirjaan.

Kummallista oli, jotta yhtä satua kirjoittaessani usein toinen satu jo pyöri ajatuksissa. Heräilen useimpina aamuina 5 – 6 välillä, joskus jopa aikaisemminkin. Kun völläilin siinä vuoteellani, pujahtivat uudet satuaiheet pinnalle. No, sängystä ylös ja aloita kirjoittamaan sadun runkoa johonkin paperille nopeasti, jonka sitten myöhemmin kirjoittaisin ns. puhtaaksi!

Näitä aiheita olin sitten järjestellyt ”arkkitehtonisesti” mahdollisesti tarvittavan aikajanan tai muutoin sopivaan yhteyteen jo kirjoitetun tekstin kanssa. Tämä, ns. ”kirjoituksen rakennussuunnitelma” tulisi tehdä kuitenkin vielä huolellisemmin, kuin mitä nyt olen tehnyt. Vaikka satukirjan aikajana ei välttämättä tarvitse olla aivan jämpti, niin minun kirjoissani se olisi silti suotavaa. Kirjani ovat satukirjoja kaiken ikäisille.

Värit villiintyvät kirjaa kirjoittaessani tuli mieleeni myös sen kuvitus. Se vie paljon aikaa, mutta lisää runsaasti visuaalisuutta.

-      Oltiin sitten vuoden 2016 kevätpuolella ja satuja oli jo melkoisesti kirjoitettuna. Kuviakin olin tehnyt aika paljon.

-      Sitten otin yhteyttä kustantajaan, joka tekisi totta tästä hommasta. Lähetin heille luettavaksi satujani ja katseltavaksi kuviani. Kun sain soiton – että he ottaisivat mielellään sen julkaistavaksi, olin kuin keväinen, hyppelevä vasikka. Yhdessä vaimoni ja lasteni kanssa iloitsimme asiasta.

-      Uudelleen lukemiset, kirjoittamiset, kuvitukset tulivat sitten oikein työksi.

-      Tekstin kirjoittaminen on minulle suhteellisen helppoa, käytän 10 – sormijärjestelmää, olen jopa nopea siinä. Kustantajan lausunto;

-      ”sinulla on ilmiömäinen tapa tuottaa tekstiä”, tuntui todella hyvältä.

Ensimmäisen satukirjan kanssa käytiin kaikki kirjan tekemiseen liittyvät asiat tarkasti läpi. Kirjan malli, kova – vai pehmytkantinen, liima – vai ompelukiinnitys jne. Tätä prosessia oli noviisille tosi paljon. Sitten piti harkita painoksen suuruus ja hinta.

Satujen kirjoittaminen oli paljon helpompaa kuin tuo tekstin ja kuvien työstäminen kirjaksi.

Olin todella iloinen, kun heinäkuulla 2016 jakeluauto toi kirjat pihaani.

Samantapainen työskentely jatkui toisen kirjani Jepulis pakertaa ja mummo ahertaa kanssa. Jotkut asiat olivat nyt helpompia tehdä. Vaatimukset omaan työskentelyyn lisääntyi selvästi, tekstiä kävin useimmin läpi kuin edellisen kirjan osalta ja tein pieniä lisäyksiä. Kuvat sain skannattua Limingan kuvataidelinjan sarjakuvaosastolla, jossa on hyvät, nykyaikaiset laitteet tähän työhön. Se helpotti kuvien kanssa työskentelyä.

Kaikessa tässä satukirjatyössä on koko ajan ollut vaimoni voimalla mukana. Hän on esilukenut materiaalin, antanut joitakin kommentteja ja rohkaissut minua tässä eteenpäin. Ystäväpiirini on laajentunut kirjoittamisen tiimoilta runsaasti. Oulun ympäristön kynäilijöiden kannustus on ollut todella tärkeä osa työskentelyyn. Kiitos tuestanne teille kaikilla.

Laitoin tämän kirjan myös Otavalle ja parille muullekin kustantajalle. Otava ei ollut kiinnostunut. Ensimmäisen kirjani kustantaja oli loppujen lopuksi hyvä valinta. Tämä kirja on 134 sivuinen ja siten huomattavan paljon paksumpi opus kuin ensimmäinen.

Sitten tämä markkinointi – joka on oma taiteenalansa. Ensimmäisen kirjan markkinointi on mielestäni onnistunut. Tämä on nyt aivan alullaan.

Kun nyt ajattelen ensimmäisestä kirjastani tullutta palautetta, on se ollut enimmäkseen myönteistä. Myös ulkoasua ja sisäistä asua on kiitelty. Tällainen tuntuu tosi hyvältä ja rohkaisee jatkamaan kirjojen maailmassa.

Olen haaveillut kolmannen satukirjan tekemistä ja kirjoittanutkin kokeeksi muutaman sadun. Mitä siitä tulee – aika näyttää.

Olen iloinen, kun tulitte tähän julkistamistilaisuuteen.

Hyvää syksyä kaikille!

Talven selkä on juuri taittumassa - vai onko?

Tervehdys !

Mitä mahtaakaan olla ympäröimämme ilman ( lumisade, tuisku, viima, auringonkehrä, kirkas tuuleton päivä) merkitys Meille, joille taide merkitsee lähes sananmukaisesti 

Jälkiruokaa..

Pari vuotta sitten maalasin orkideataulun. Tyttömme seinällä on tämä. Kukan olemusta tuli tarkkailtua todella paljon. Meillä on lähes aina yksi orkidea. Nehän ovat lähes aina kukkivia.

Kuvassa on erään miehen "läheiset, kolme koiraa". Sain jokaisesta koirasta yhden kuvan ja sitten yhdistin ne samaan kuvaan. Näistä koirista näki, että niitä oli hoidettu hyvin. Omistaja on nyt pois luotamme, hän sai taulun syntymäpäivälahjakseen.

Tämän taulun tein Vehmersalmelle, eräälle Aberdeen Angus-tilalle. Siinä oleva sonni ei ole enään elossa. Tilalla pidetään edelleen A A-karjaa ja myydään upeaa pihvilihaa. Taulun talvinen maisema on jopa tauluna upea. www.rauhala-angus.fi

Olen ollut työaikani eläinten parissa. Joten tällainenkin taulu on joskus tullut maalattua - ja se on kaasun osalta jopa toteutunutkin, ei tosin aivan kuin taulussa esitetään...

Tässä muisteloita jälkiruuan tavoin!