Joulukalenteri 

2.12.2018

Kuva on Iijoen rannalta, kotini aitan läheltä ylöspäin. Kevätajalla otettu, mutta hyvin myös kelpaisi syyskauden kuvaksi. Tähän aikaan rannat ovat jäässä, vedessä laskee suppoa. Vain vesi ja kuuset kuvastavat toivoa!

Sirkus Huhhahhei! Näin se oli ja sain siihen osallistua - aivan sen tirehtöörinä. Joulukuun alkupuolella koulumme opettajat aloittivat joulujuhlan ohjelmien suunnittelun ja niiden opettelun. Se oli jännää touhua. Varmaan jokainen, joka johonkin ohjelmaan pääsi/joutui, olivat siitä hyvillään. Silloin ei purnattu opettajalle, etten minä ala? Kateederilta tuli kaikkinainen hyvä, siihen tyydyttiin. Usein se sitä olikin. Kuorossa laulettiin joululauluja. Useimmiten jopa moniäänisesti - ehkä jopa ylimoniäänisesti. Se ei haitannut ketään. Ohjelmat harjoiteltiin kyllä niin monta kertaa, jotta ne osasi jopa unissaan. Nämä joululaulut; En etsi valtaa.., Enkeli taivaan.., Nyt seisahdun mä seimelles.., Jouluyö, juhlayö.., On hanget korkeat.., Sinivuorten yö ja niin edelleen - olivat sekä hengellisiä että maallisia. Tonttu- ja keijuleikkejä oli usein mukana. 

   - Tämä on sirkus Huhhahhei, jonka tirehtööri minä itse olen, Pate lausui vankasti tuolin päältä ja heilautti pajunoksaa kenkiinsä. 

   Muistot näistä jäävät meihin, ne elävät vuoden kierron mukana. Kouluelämään tuli valoa näin joulun alla monin tavoin. Meidänkin luokkaan kannettiin aamulla, joskus koulutyön päätyttyäkin halkoja liiteristä. Yläluokassa oli kaksi kakluunia, Aamusella oli usein viileää, jos ulkona oli kylmää. Vahtimestari oli lämmitellyt luokkia aamusella, silti oli hornia, kun luokkaan mentiin. Usein jouduttiin jättämään päällysvaatteet muutamiksi tunneiksi päälle. 

   Joulua edelsi myös koristeiden suunnittelu ja tekeminen. Kreppipaperi oli hyvin monien koristeiden materiaali. Lippurivit olivat välttämättömät kuusissa. Lukukirjat pidettiin siisteinä. Niihin ei saanut kirjoittaa mitään. Kaikki tehtävät tehtiin omiin sinikantisiin vihkoihin. Siihen aikaan koulunkäynti oli toisille tärkeää ja kuten aina, toisille vähemmän tärkeää. Koululle tultiin lähes joka päivä, sieltä ei juuri oltu poissa kuin sairauden sattuessa. Puolipäivän aikaan otettiin repusta kotoa tuodut maitopullot ja voileivät. Me saimme myös lämpimän ruuan joka päivä. Vahtimestari oli keittänyt marjapuuroa, makaronivelliä useimmiten.  

1920 - 1930 - lukujen hiihtomuotia, Tämän päivän urheilivat olisivat varmaan kateita!