Joulukalenteri 2025

la 20.12.2025

-         Onneksi on tämä lauantai? Jolloin ei tarvitse tehdä juuri mitään – kun huomenna on sunnuntai! On pyhäpäivän aatto, eikö silloin voi olla ”hellurei”, eli laakereillaan? tuumi Jooseppi lauantaiaamuna ja haukotteli makeasti.

-         Tekisitkö aamupäiväruuan? Tarkistaisitko kaikki lasten juhlavaatteet? Onko sinulla mitään päällepantavaa? Sanoi Maria!

-         Joo joo, tutunkuulosta! Enkä tarkoita, että enkö minä tekisi, vaikka kaikki nuo mainitsemasi työt, mutta on se vain niin, etten minäkään ehdi ihan kaikkeen. Kyllä minä osallistun, kun ensin olen käynyt ruokkimassa hevosen, lampaat, kanat, kissan ja koiran ja tietenkin oravat! Luulenpa, etteivät lapset tänään osallistu näihin töihin, ainakaan ennen joulujuhlaa?

-         No hyvä on! Juodaan sovinnonkahvit. Pistetään joulumusiikkia kuulumaan ja sitten tehdään, mitä ehditään, tuumi Maria. Ruoki myös ne tipuset, onko niitä kolme? Saara oli onneksi paistanut eilen perunalaatikkoa, joten se saa luvan kelvata ruokkimisen ihmeeksi.

  Kun Kilikkulassa pistettiin töpinäksi, siellä alkoi tapahtua! Vähäisen lumisateen jäljetkin putsattiin. Isoimmat pojat toivat kelkalla halkoja tupaan, kun joulujuhlan jälkeen aiottiin leipoa. Osalle lapsista vaatteet olivat liian isoja, osalle liian pieniä. Kun kello oli puoli kolme, talon koko väki nousi kahteen autoon ja ajoi koulun joulujuhlaan.

Kumu – rouva ja Myrsky – herra katselivat kummissaan kuusenlatvan pesästään talon pihalle, se oli aivan autio ihmisistä!

-         Nyt on varmaan se koululaisten joulujuhla? totesi Kumu.

Junttura – pässi ja muutama lammas olivat tarhassaan, samoin Otto – heppa omassaan. Kukko kävi arvokkaasti kävelemässä aitauksessa olevan, valaistun kuusen ympäri ja totesi kanaparvelle: - täällä olemme me eläimet vaan, eikä yhtään ihmistä?

Ihmeellinen tunne. Kanatarhan kuusen lisäksi pihakuusi ja oravien kuusi olivat saaneet sähkövalaistuksen. Kun iltahämärä alkoi hiljalleen hiipiä pihan ylle, tunnelma oli upea.

   Kyläkoulun ikkunoista loisti valot ja koulu oli tupaten täynnä väkeä, koululaisia ja heidän vanhempiaan. Kyläperinne oli, jotta jokainen, joka kynnelle kykeni tuli koululaisten juhlaan. Kaikki halusivat kokea upean tunnelman, kun oppilaat silmät loistaen esittivät enemmän tai vähemmän loisteliaasti ohjelmansa.

 Välillä laulettiin voimalla yhteislaulua. Melkein kaikki olivat jotenkin sukua toisilleen. Koulun joulujuhla taittoi pimeän talviajan – silloin lähdettäisiin kevään valon lisääntymistä kohden. Vielä tosin olisi pimeää tovin aikaa.

   Oravaperhe olivat iltaruualla lumitalon ruokintapaikalla, kun auton valot kääntyivät pihatielle. Väki tuli juhlista kotiin. Kilikkulan piha – alueella alkoi taas tapahtua?