Joulukalenteri 2025

ma 22.12.2025

-         Me pelastamme maapallon! Kiljaisi Tuovi tyttöjen huoneesta.

-         Eipäs, kun me! Kuului vastakkaisen puolen käytävähuoneesta, me! Hihkaisi Kalle.

 Koko talo heräsi nuorten ilon kiljahduksiin. Maria hieroi unisena silmiään, ja katsoi ihmeissään mieheensä, Jooseppiin!

-         Onko nuo meidän perillisiä? Mitä ne oikein hokee? Koko syksyn ylösnousujen aikoihin ei ole ollut tällaista haloota?

-         Nehän ovat nyt joululomalla? Aloittivat sen niin, ettei tekemisestä taida tulla puutetta? Maailmanparantajat? Nauraahan tuolle jo mieron koiratkin, kuten vanhat ruukasivat sanoa! Jooseppi kiskoutui istumaan ja jatkoi: - Maailmanparantajat, lähteekö teistä kukaan minulle kaveriksi eläinhommiin, lannanluontiin, ja kotieläinten ja oravien ruokintaan?

-         Tulemme, kun saamme vähän murua rintaan, kuten isukki sanoo, kehaisee Aate.

Sunnuntai – iltana olivat lapset jääneet hereille vanhempien mentyä levolle. He olivat kerääntyneet Aaten ja Kallen huoneeseen puhumaan ja miettimään syksyn tapahtumia. Kaikki olivat puhuneet hiljaa, melkein supisten. Oli käyty läpi kodin ja koulun tapahtumia. Molemmissa oli ollut kiireinen syyskausi. Koulun vanhempi naisopettaja oli jäänyt eläkkeelle ja hänelle oli valittu sijaiseksi nuori naisopettaja. Hän tuli ensimmäiseen opettajan paikkaan valmistumisen jälkeen. Vaikka hän oli reipas ja mukavan tuntuinen, opettamisen toteuttaminen ei ollutkaan aivan ”nuin vain”. 10 vuoden kahta puolta olevat oppilaat osasivat olla yleensä nätisti, kun niikseen sattui, mutta sitten kun pari intoutuvaa oppilasta heittäytyi innovoimaan, se vaati opettajalta voimia.

   Kotona taas oli päätetty näyttää kylälle, jotta täällä osataan vaikka mitä? Lapset miettivät, kuka heillä kotona on pomo? Äiti, isä? He itse osasivat melkein mitä vaan, eivätkä vaatineet lapsiltaan mahdottomia. Hissukseen pienimmät iltajuttuun tulleet, Leo ja Ilona väsähtivät ja hiipivät huoneisiinsa nukkumaan. Neljä isointa lasta jäi vielä pohtimaan tulevaa jouluviikkoa.

-         Meille tulee jo huomenna, ei kun tänään lapsiryhmä useaksi tunniksi, sanoo Tuovi.

-         Minä olen luvannut antaa heille poniajelua reellä, Aate tuumi, ja jatkoi: - Pienimmät voivat kertoa talon eläimistä ja niiden hoidosta.

-         Nyt tutumaan, sanoi Aate, hyvää yötä. 

Pienellä linja – autolla saapui eri – ikäisiä nuoria Kilikkulan pihalle päivän valon alkaessa aueta. Lähes kaikki nuoret olivat kehitysvammaisia, ja mukana heillä oli muutamia avustajia. Ilona ja Kalle ohjasivat heidät suoraan kodalle. Ulkona paukkui melkoinen pakkanen, mutta kodan tulisija oli lämmittänyt sisätilan aivan mukavan tuntuiseksi. Maria oli Helmin kanssa tuonut sinne aamiaisruokia ja makkaroita paistui nuotiolla.

   Aate oli valjastanut Otto – hepan kirkkoreen eteen ja odotti kodan ulkopuolella lapsia kyytiinsä. Lasten iloa ja riemua oli mahtava katsella. Oraviakin hymyilytti, kun reestä kuului ”hyvin eriääninen” ”No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle