Joulukalenteri 2.12.2025

Ilmojen puolesta marraskuun lopulla oli pohjan palkisille kehkeytynyt talvi. Väliin oli pakkasta, jopa yli -10 C – astetta. Lunta oli kertynyt aivan kinoksiin asti. Tiet olivat tarvinneet aurausta. Pihoilla oli lunta siirrelty monin eri konstein. Kilikkulan Jooseppi – isäntä varioi pihaansa. Tiet ja polut piti olla kunnossa.

   Väliin oli ollut suojasäätä. Lapset olivat käyttäneet sitä hyväkseen. Pihoilla oli jos minkä näköistä lumiukkoa ja – linnaa. Karisaaren putaalle lapset olivat saaneet hoijakan tehtyä. Vanhimmat lapset, Aate ja Tuovi olivat sitä eritoten isältään vaatineet.

-       Tehdään sitten, oli isä sanonut ja varottanut, jotta putaalle ei mennä, ennen kuin tolppa on siihen hyvin jäätynyt kiinni.

-       Hän oli hakenut kirveen ja karsinut sopivat puut hoijakkaa varten. Vahvemmalle pölkylle hän oli hakannut rei’än putaan leveimpää osaan.

   Kuusen pesällä oli seurattu Jooseppi – isännän tekemisiä putaan jäällä. Hänen työmaa oli lähes suoraan Myrsky – oravaherran ja Kumu – oravarouvan pesän alapuolella. Tarkimpia tiiraajia olivat olleet oravalapset Heke ja Hilpi. Oravavanhemmat ilmoittivat myös oitis, jotta lapset pysyisivät pois hoijakka – tolpan luota. Aikansa leikittyään ja hypittyään oksalta toiselle lapset päätyivät tolpan luo. Jotta se pysyisi suorana jäätymisen ajan, sitä oli vähän puupalikoilla tuunattu pystyasentoon.

   Heke sanoi: - hyppään tuonne tolpan päälle! Katsoppas vain, niin hyppään!

Jää oli liukasta, eikä Heke saanut siitä ponnahdukseensa tukea vaan läsähti suoraan jäätyvän veden sekaan. Hilpi näki sen ja liukui auttamaan Hekeä. Tämä oli aivan kokonaan märkä ja pakkanen ritisi sen turkissa. Hekeä palelsi ja pelotti. Hänen oli jo kankea liikkua. Hilpi juoksi Kilikkulaan, minkä kintuista pääsi. Siellä hän otti luudan varren ja koputti sillä oveen.

-       Kuka siellä, Maria – äti kysyi, kun hän ei nähnyt ketään oven takana?

-       Minä, Hilpi sai sanottua itkultaan.

-       Mikä teillä on hätänä, kysyi Maria!

-       Kun se tuota Heke jäätyy siellä puttaalla.

   Silloin Jooseppi – isä tajusi mistä on kyse. Nopeasti hän etsi ulkovaatteet ja lähti juoksemaan törmää kohden. Rinteessä hän kompastui ja laski rinnettä alas pyllymäellä. Siellä oli pieni, lähes jäätynyt oravan poika, joka nikotteli kylmästä.

Isäntä otti pojan syliinsä ja tunki hänet päällystakin sisään. Sitten hän pujotteli rinteen ylös asti ja kiiruhti kotiinsa.

-       Maria, otahan lämpimiä pyyhkeitä esille, minä suihkutan tästä oravanpojasta tätä jäätynyttä karvaa sulaksi.

-       Voi kurjaa pientä raukkaa, kunhan nyt et tule sairaaksi? Miten sinä sinne veteen jouduit?

-       Minä, hik hik, yritin hypätä sen tolpan päähän, kun se jää oli niin liukasta, että lensin suoraan veteen, sai Heke sanottua.

   Pian oli Heke päässyt lämpimän pyyhkeen sisään tuvan uunin päälle, väsynyt poika nukahti melkein heti! Väliin hän vähän niiskutteli.

   Orava – tyttö Hilpi oli loikkinut kotikuusen pesään. Siellä oltiin autuaan tietämättömiä Heken tempuista. Vanhemmat Kumu ja Mysrky säikähtivät pahanpäiväisesti ja kysyivät melkein yhtä aikaa: - Missä se Heke nyt on?

-       Talon isäntä haki sen avannon reunalta ja tunki poveensa. Sitten hän nousi rinteen rivakasti ja meni kotiinsa. Talon väki kyllä hoitaa Heken!

   Niin oravan pesällä kuin Kilikkulassa käytiin nukkumaan. Maria kävi kuitenkin vielä tarkistamassa, että Hekellä on kaikki hyvin.