Joulukalenteri 2025

to 4.12.2025

Tuuli tuiski nurkissa ja narisutti kaikkea, mitä sai vähänkin liikkumaan. Joenvarren kylässä kuunneltiin, millaiseksi luonto äityisikään. Jokitörmän kuusikon oravien pesällä valvottiin ja pelättiin. Välillä tuulenpuuskat liikutteli puiden latvoja kuin pyörremyrskyssä. Jo iltayöstä puiden oksien lumipaakut olivat lennelleet alaspäin. Oravien pesän sisältä lunta oli jouduttu pitkin yötä siirtelemään pois. Onneksi pesä oli pysynyt paikoillaan, vaikka väliin sekin oli näyttänyt kärsivän liitoksissaan. Lumituisku ja pakkanen olivat jokatalvisia tuttuja. Tämä riehunta oli lajinsa voimallisempia.

   Kilikkulassa oli tuulen puuskien välissä jopa yritetty nukkua. Isoimmat lapset, Aate ja Kalle valvoivat usein pitkälle yöhön. Tuovi, joka asui Helmin kanssa samassa huoneessa, joutui menemään nukkumaan jo aikaisemmin, koska Helmi ei jaksanut valvoa pitkään. Nyt piti myrsky valveilla koko talon väkeä. Muutamat nukahtelivat heti, kun myrsky laantui.

   Ensin kuului tömähdyksiä katolta. Lauhtunut ilma sai lumen sieltä liikkeelle. Sitten myrsky sai kovimman voiman koko yönä. Ulkona paukahteli, sihisi ja vongahteli. Siihen kaikki heräsivät.

   Oravien pesäkuusien latvukseen putosi jotakin? Se ei ollut ainakaan lunta. Mitä se oli? Kuusten latvat taipuivat ja jotakin liukui oksia myöten alaspäin. Tömähdys ja sitten hiljaisuus. Jokin äänteli? Kuului kuin lapsen itkua? Aamulla se nähtäisiin.

Ilman haltija lopulta hiljeni. Se tuntui oudolta. Niin talon väki kuin oravan pesän asukkaat vaipuivat odotettuun uneen. Aamun seljetessä näkyi päivän valoa hiljaisen lumisateen seassa. Ohto – koira tuli ladosta ulos ja aloitti kovan haukkumisen kana – aidan luona. Talon väki heräsi siihen.

-          Mikä kumma tuota koiraa vaivaa, eihän se hauku juuri milloinkaan. Kävisitkö Jooseppi katsomassa? Maria kysyi.

-          Joo, menenhän minä. Saanko kahvia palatessa? vastasi Jooseppi.

Kohta Jooseppi käveli kiireesti kana – aidan luota tupaan ja sanoi:

-          Siellä on katolta pudonnut lunta ja tukkinut kanalan aukon. Muutama kana on jäänyt ulkopuolelle. Ne ovat kylmissään. Hätäisesti hän lisäsi lämmintä vaatetta ylleen ja huikkasi yläkertaan:

-          Tuletko Aate kaveriksi lumitöihin, muuten muutama kana jäätyy!

Myrsky – oravaherra katsoi ihmeissään pesäpuunsa juureen?

-          Mikä ihmeen vehje tuolla on. Samalla hän oli jo loikkimassa alaspäin, kuusien juureen. Hely ja Hipi sinkauttivat hetsilleen itsensä alas isänsä viereen.

-          Kuuletko isä jotakin valitusta?

-          Kuulen ja menen sitä nyt tutkimaan.

Kotvan kumikartiota kierrellessään hän näkin lumen rajassa aukon sisään. Ja siellä istui ja makasi kylmissään tonttuja. Oliko ne oikein joulutonttuja?

-          Nyt sisälle kertomaan tätä heti isännälle! Menetkös Hipi sinä sinne kertomaan, mitä täällä kuusten juurella on.

-          Minä olen jo menossa! sanoi Hipi.

Talon isäntä ja Aate – poika olivat palanneet sisälle kana – aidalta ja riisuivat kostuneita vaatteitaan pois. Ovelta kuului koputusta ja Mari meni avaamaan ovea.

-          Kas oravan poika, mitä sinulla nyt on mielen päällä?

-          Meillä, tuota on semmoinen rumilus pesäpuun juurella! sai Hipi sanottua.

-          Mitä sinä tarkoitat, rumilus? Sitäkö se suurin pläjäys yöllä oli?

-          Minä tulen katsomaan. Jooseppi veti juuri riisumansa vaatteet uudelleen ylleen ja lähti oravan mukaan.

-          No huh, huh. Mikä se tuo on? Kuin tyhjentynyt pallo. Mitä se tuo orava – tyttö oikein viittoilee?

-          Tulkaa katsomaan, täällä on potilaita!

-          Potilaita, sanoiko hän niin? Sanoi. Mennään lähemmäs.

Pallon oviaukon luona oli kolme kylmettynyttä tonttua ja ehkä loukkautuneitakin? Jooseppi haki isoimmat lapset kaveriksi avustustyöhön. Vaivoin he saivat tontut törmän päälle ja siitä kelkalla pihalle ja tupaan.

-          Nämähän ovat aivan jäässä, sanoi Mari.

-          Soittakaa tuohon numeroon, sanoi käheällä äänellä yksi tontuista.

Jooseppi soitti ja puhelimeen vastasi Joulupukki?

-          Missä se meidän karannut varavaunu on, entäpä tontut, ovatko he selvinneet rytäkästä?

-          Ovat elossa kaikki. Nyt he tarvitsevat lämmintä vaatetta päälleen ja ruokaa. Pitäisikö heitä käyttää terveysasemalla? Mari – äiti touhusi.

-          Me tulemme heidät pian hakemaan. Meillä on täällä tunturilla oma lääkäri paikalla.