Joulukalenteri 2025

Ti 23.12.2025

Pakkasherra koristeli puita joulua juhlistamaan. Niissä hirsiseinissä, joita Kilikkulassa oli ulospäin näkyvillä, oli ihmeellisiä kuura – jääpuikkoja? Nämä toivat seinien tummuuteen valoa, kuin aavistusta keväästä.

-         Eikö ole kaunista, sanoi Myrsky – herra pesän suulta.

-         Minä ainakin aion nukkua lämpimän naavapeittoni alla, huokasi Hely – tyttö.

-         Sama täällä, kuului pesän toiselta reunalta Hipi – poikaoravan lausumana.

-         Nukutaan vielä vähän aikaa kaikki, Kumu – oravarouva sanoi ja jatkoi; - Syödään sitten isän tuomaa siemen – pähkinäseosta ja kävyistäkin löytyy vielä siemeniä. 

   Kilikkulan pihan rakeenukset olivat asemoitu vanhaan perinteiseen neliön tapaan. Keskeisellä paikalla seisoi yli 100 – vuotias hirrestä tehty päärakennus. Ulkolaudoituksella oli peitetty hirret ja ikkunat olivat entisten näköä, mutta uudet. Tilan päätuontantosuuntana oli maito ja liha. Kun Jooseppi ja Maria saivat tilan haltuunsa, lypsykarja hävitettiin. Eläimiä tilalle jäi, lampaita, kanoja, hevonen, koira ja kissa. Joosepille löytyi sähkämiehen töitä ja Marialla oli kaupallinen koulutus. Nykyään hän oli kotiäitinä, kun perhe sellaista tarvitsi.

   Tänään oli jouluaatonaatto! Kaikki, jotka kynnelle kykenivät, osallistuivat joulun valmisteluun. Maria ja Saara – täti ottivat ”keittiön haltuunsa”. Tuovi ja Helmi sanoivat olevansa heidän apunaan, mikäli osaisivat?

   Jooseppi oli isojen poikien kanssa huolehtinut tuvan uunin lämmityksestä oikein lisän kanssa. Siellä paistettaisiin pullat, kakut ja piparit, lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot. Loppulämpöön laitettaisiin kinkku paistumaan.

-         Totta kai te saatte tulla avittamaan, sillä töitä täällä on paljon, Saara – täti tuumasi.

-         Siellä leivotaan tänään ja silloin kaikkien hermot ovat kireällä, joten pysykäämme pois keittiöstä, tuumi 6 – vuotia Leo.

-         Mennäänkö hoijakalle ja pyydetään Aatea käymään siellä lumikolan kanssa. Me ei sitä jakseta kolata, 4 – vuotia Viljaana sanoi!

-          Minä puen aamiaisen jälkeen Elsin ulkovaatteisiin ja lähden hänen kanssaan lumikyläään, sanoi tomerana 8 – vuotias Ilona. Voimme ehkä käydä siellä hoijakalla, jos jaksetaan ja jos Elsi on hereillä.

   Aate kävi käynnistämässä traktorin heinien hakua varten varastoon, jotta ne riittäisivät tulevien juhlaviikkojen ajan ruokintaan.

-         Isä, sytytänkö tulen kotaan? Kysyi Kalle ja jatkoi, siellä olisi mukava syödä päivällä jotakin! Keittiössä on semmonen meininki, jotta sinne ei ole asiaa?

-         Se on hyvä idea, ja sitten vielä pitää lammaskarsinaa tyhjentää ja ehkä kanakarsinaan viedä jotakin kuiviketta lisää. Onko oraville ostettu pyhien ajan tarpeeksi ruokaa?

-         Kyllä on!

-         Lähtiskö vaikka Ilona ja Elsi käymään meidän kanssa siellä Hanhelan ja Määttälän vanhuksia tapaamassa, veisimme heille ne joulupaketit ja voisimme laulaa jonkun laulun, sanoi Johannes.

-         Käyn kysymässä äidiltä, voimmeko me mennä sinne pakettien vientiin, ja olisiko niihin jotain lämpimiä leivonnaisia jo lisättäväksi? Kalle sanoi.

-         Käy vain, katsoisitko samalla, voiko Ilona ja Elsi tulla mukaan?

-         Kyllä vain.

   Hämärän rajamailla lähtivät miehet (jos nyt Aate ja Kalle luetaan tällaisiksi) käymään pakettireissulla. Elsi oli nukkunut ja Ilona oli mennyt päivätorkuille, joten he olivat kolmistaan.

-         Kyllä siellä vanhusten luona oli mukava käydä, pitäisi käydä useammasti, kuin vain kerran vuodessa!

-         Näin on, sanoi Jooseppi.

Illan liepeillä Kilikkulan väen valtasi väsymys ja käyskentelivät piparkakkujen ja pullantuoksuisiin huoneisiin nukkumaan. Huomenna olisi jouluaatto.