Joulukalenteri 2025

to 18.12.2025

 

-         Mitääh? Postirobotti sairastunut? Maria huudahti puhelimeen.

Hän nosti puhelimen pöydälle ja pyyhki vettä silmistään. Ylipään Saima soitti Marialle ja pyysi tätä viestittämään miehelleen tämän tiedon. Jooseppi oli työreissullaan, mutta vastasi heti puhelimeen.

-         Onko kotona jotakin tapahtunut?

-         Ei, mutta Ylipäässä on! Se robotti on sairastunut! Maria purskahti nauramaan! Niin, niin, Saiman tyttö, Aliina oli mennyt tallille isänsä kanssa ja he olivat työntäneet Posti – kopterin pihalle. Robotti oli tullut yleensä heti kopterin perässä ulos, mutta nyt sitä ei näkynyt. Aliina oli mennyt robotin makuutilan luo. Tämä makasi siinä paikoillaan. Sen silmät olivat välähdelleet ja se oli kädellään osoittanut toista polveaan? Tyttö oli juossut heti isänsä luo ja tokaissut: - Se on sairas, silmät vaan välkkyy ja sen käsi osoittaa toista polvea.

   Naurava Eino oli mennyt robotin luo ja tutkaillut tilannetta! Sitten Eino oli sanonut Aliinalle, että tämä saisi toimia robotin sijaisena.

                                                                                          

  
Aliina oli ahtautunut kopterissa olevaan robotin istuinpaikkaan. Häntä oli vähän pelottanut tuo tehtävä. Posti – Orava oli käynnistänyt kopterin ja niin he olivat nousseet ilmaan ja lähteneet postin hakuun. 

-         Ehditkö sinä Jooseppi katsomaan sitä robottia tänään? kysyi Maria.

-         Luulisin, jotta ehdin hyvin. Kotonahan ei ole mitään tärkeää tänä iltana? kuului Joosepin ääni puhelimesta.

Senioreiden ruokapakettien ja postin hakeminen luonnistui Aliinalta oikein hyvin. Useimmilla pysähdyspaikoilla oli joku ihminen jo odottamassa posti – robottia, kun he näkivät ripeän tyttösen tuovan ruuat ja postin, olivat monet aivan ällikällä ja kyselivät:

-         Missä se meidän posti – robotti on?

-         Se on sairas! vastasi Aliina.

   Aikataulu oli melko kireä, eikä hän joutanut selvittelemään, mistä kohden robotti oli sairas! Kysymyksiä kyllä olisi riittänyt. Kilikkulassa odotettiin posti - kopteria, kuten jokaisessa pysähdyspaikassa. Kun Aliina lähti viemään postia taloon, juoksi Posti – Orava törmäkuusikkoa kohden. Siellä odotti sirkeä orava – tyttö, Hely. Pienten hellyttelyjen jälkeen molempien suut kävivät, eikä kumpikaan jaksanut odottaa toisen puheen lopettamista.

   Aliina tuli kopterille, eikä koneen ohjaajaa näkynyt missään.

-         Onnii -oravaa, missä sinä olet?

   Kysytty saapui kuin ammuttuna kopterille.

-         Onni alkoi kertoa heti kun sai kopterin ilmaan. Me Hely – Oravan kanssa vähän tapailemme!

   Hetkessä kopteri oli joen toisella puolella, päätepysäkillä. Aliina vei kotiinsa heidän postinsa.

-         Joko se ”tohtori – Jooseppi” on saapunut ropottia katsomaan? kysyi Aliina Saima – äidiltään.

-         Hän tuli noin puoli tuntia sitten. Mitään ei ole vielä kuulunut.

   Kotvan kuluttua Jooseppi asteli tallilta tupaan. Siellä istuvien ihmisten silmistä kuvastui uteliaisuus.

-         Kyllä se robotin sairaus on nyt selvitetty. Nurkkaus, missä robotti oli pitänyt majaa, oli ollut vetoinen. Se oli ”tulehduttanut” robotin niskan seutua, välillä se oli ilmeisesti jopa käynyt lähellä +-0 – celsiusastetta. kertoi Jooseppi. Onneksemme se ei aihettanut oikosulkua, silloin koko aitta olisi palanut. Uusimme niskan ja polven tienoille muutamia johdon pätkiä. Nyt robotti latautuu.

   Johannes ajeli kotiin. Siellä oltiin asettautumassa hämärtyvään iltaan. Maria oli saanut sijoiteltua valot pihakuuseen, oravien ja kana – aitauksen kuusiin. Ilmassa tuntui jo selvästi joulun makua.