Joulukalenteri 2025

ti 9.12.2025

Näytti siltä jo marraskuun lopulla, että talvi tuli ja tupsahti. Ei vainenkaan. Sää lauhtui ja vei lumia matalammiksi. Nuoska lumi on aina lumonnut lapsia ja lapsenmielisiä. Kilikkulan lapset ja isäntä aikoivat tehdä todellista lumitaidetta. Paikaksi valittiin kuusikon takana oleva peltoaukea. Sen ja talon väliin jäi pienoiskopterikenttä ja vierellään oleva postilaatikko. Johannes – isäntä yhdisti traktorin keulaan kauhakuormaajan. Tällä yhdistelmällä hän sitten keräsi lauhaa lunta isot kasat, eikä mihin vaan sattuu? Koko perhe oli ollut miettimässä ja piirtämässä erilaisia taloja, kirkon, kodan, lumilinnan ja tietenkin lumiukkoja. He olivat mittailleet paikkoja, ja laskeskelleet mitä ja minkä verran rakennuksia he ehtisivät tehdä. Jooseppi oli kaivellut liiterivarastosta valmiita harkkojen teossa käytettyjä sabluunoita. Ne löytyivät lähes kaikki aivan ehjinä.

   Lumi oli nyt sopivan kosteaa, keli oli mitä mainioin sen työstämiseen. Jooseppi pyysi vaimoa ja lapsiaan haalimaan talkooporukan paikalle. He olivat edellisenä iltana soittaneet ja kysyneet monelta naapurilta talkooapua tähän työhön. Moni oli ensin naureskellut, no joo? Kuullessaan sanan, lumikylä, jonka keskellä olisi kirkko, oli moni ollut heti avulias talkoihin, jos vaan ei mitään muita asioita menisi näiden edelle.

   Eikä aikaakaan, kun pihaan alkoi suoltaa autoja, mopoja, pyöriä ja suksia. Väkeä tuli paljon. Monilla oli lumensiirtovälineitä mukanaan. Niin aloitettiin työt. Mittamiehet alkoivat ensin järjestelemään harkontekovälineitä oikeisiin paikkoihin. Pian oli rakennusten pohjakerrokset saatu paikoilleen. Lumen siirto sabluunoihin oli hetkessä tehty. Näytti tulevan pakkanen, joten päätettiin kastella seinälumia, joten ne kestäisivät muutamia lauhempia päiviä. Monen rakennuksen ja kirkon seiniä saatiin hyvän joukon tehtyä illan aikana.

   Talkooväen työskennellessä lumikylän rakennustöissä, kodalla oli hoidettu heidän ravitsemuspuolta. Kotatakassa oli paistettu pitsaa ja makkaraa. Oli keitetty kahvia ja tarjottiin erilaisia juomia sekä lettuja. Työn tekijöillä oli hauskaa jo pelkkä yhdessä tekeminen. Sellaista ei nykyisin ollut liikaa. Lumen käsittelyssä olivat vaatteet kastuneet ja kodalla alkoi vaatteiden kuivumisesta johtuva höyry lehahdella ilmoille. Näin ihmisten oma lämpeneminen sai heidät haukottelemaan ja istahtamaan kodan porontaljoille. Kaikki olivat valmiita tulemaan uudelleen talkoisiin, mikäli töiltään pääsisivät. Johannes lupasi ilmoitella, milloin lumen käsittelyä aiottiin jatkaa. Joitakin kirkon seiniä pitänee muoteissa vedestä jäädyttää? Seinäkuvioiden ilmettä lisättäisiin silloin lumen lisäämisellä veteen. Nyt oli jo oravatkin huomioitu. Heille tehtiin toinen ruokintapaikka lumiukon pääaukon alle. Siinä voisivat käydä linnutkin syömässä.

-         Katso tuonne oravien pesän luo! Siellä näyttäisi loistavan valo ja jotakin punaista näkyy siellä myös? Sanoi Helmi Tuoville.

-         Jos siellä oravat ovat pitäneet omaa pikkujouluaan? Tuovi vastasi. Nyt minun silmät kyllä menevät kiinni, lähdetään nukkumaan!

 Talkooväen vatsat täyttyivät hiljalleen ja he lähtivät koteihinsa väsyneinä mutta onnellisina.

   Kilikkulan väki asetteli vedellä täytettyjä sankkoja jäätymään pikkupakkaseen. Niistä saataisiin kynttilöitä käyttämällä lumikylään hyvännäköiset valaisimet. Jooseppi katseli tyytyväisenä talvikylän perustuksia ja hymyili myhäillen itsekseen tupaan mennessään.