Joulukalenteri 2025

Jouluaatto 24.12.2025 

Lapin ja Pohjanmaan raja – alueen Kouvan pitäjän, Joenvarren kylän Kilikkulan talon väki ahkeroi nousta yöpuiltaan jouluaaton viettoon. Maria ja Jooseppi, ja heidän kahdeksan lastaan, Aate, Tuovi, Helmi, Kalle, Ilona, Leo, Viljaana ja Elsi makoilevat kukin omissa vuoteissaan paitsi Elsi, joka kömpi äidin ja isän vuoteeseen ”mörköjä” pakoon ja nukahti siihen saman tien.

-         Päivä ei aikoihin vielä valkene, joten käännetään kylkeä ja nukutaan vielä, tuumi Jooseppi unisena vuoteellaan.

   Kuusen latvan oravaperhe käyttäytyi samoin kuin talon väki konsanaan. Myrsky – herran korsausta kuunneltuaan Kumu – rouva totesi:

-         Talon puolella on vielä pilkkosen pimeää, joten jatketaanpa unia täälläkin. Hän pukkasi oravaherraa kylkeen, joka lopetti samassa korsaamisen ja molemmat jatkoivat unien katselua.

   Navetan kupeella kuului kahinaa, kun Junttura – pässi puski avautuvan kulkuväylän oven auki. Hänen teki mielensä pientä hiukopalaa. Olikohan Aate tai joku muu lapsista tuonut iltasella heille vähän mutusteltavaa. Ruokinpaikalla oli kuin olikin uuden tuoksuista kuivaa heinää ja mitä siellä alla ratisikaan, leipää.

Muutama lammaskin oli tullut pässin luo katsomaan, mitä syötävää löytyisi. Päivänvalo hivuttautui hiljalleen päivää kohden, jos sitä tähän, pimeimpään aikaan kovin runsaasti tulisikaan? Tähdikäs taivas oli näkynyt yöllä. Pakkasherra oli ajanut pilvet taivaanrannan taa. Vierekkäin murkinoimaan tulleet lampaat ja pässi nauttivat rauhaisasta aamuhetkestä. Pienet karitsat tulivat hyppelemään aikuisten luo. Pakkasen kylmyys antoi heille intoa aamun voimailuun.

   Pihan puolella karjarakennusta oli kanojen aukeavan oviläpän luona kähinää. Kukko kuikisti useita kertoja ulos aukosta, palasi takaisin kanalaan, kun kylmä suorastaan kävi hengitykseen. Lopulta hän uskaltautui ulkotarhaan, katseli valaistua tarhan pientä joulukuusta ja rohkea kun oli, kiekaisi komeasti ”kukko kiekuu”. Muutama kana ja pari pientä untuvikkoa kävi tarhassa, mutta ulkoinen kylmyys ajoi heidät pian takaisin omiin tiloihin.

     Valot syttyivät pihapiirin eri puolille. Näin tapahtui myös joen takaisiin taloihin. Jännittävä jouluaattopäivä aloitteli hitaasti päiväänsä. Jokainen näytti miettivän, mitä päivä toisi tullessaan? Kellon viisarit etenivät entistä rataansa iltaa kohden? Sitä tosin vilkuiltiin useammin kuin tavallisina päivinä. Tämä päivä ei olisi yksi tavallisista, vaan odotettu jouluaatto.  

   Arkipäivä siitä näytti tulevan? Ihmisten ja eläinten oli syötävä myös jouluaattona. Joulurauhan kuuntelun jälkeen sanoi Jooseppi:

-         Kaiken maailman melskeiden keskellä meidän tulee iloita siitä, että meillä on nyt rauha? Näin meillä on aihetta kiittää taivaallista Isää tästä kaikesta, erikoisesti rauhasta. meitä on siunattu runsaasti kaikin tavoin. Sydämen rauhan rinnalla tulee kaikki hyvä meille, eikä tarvitse alkaa riidellä.

-         Näin on, sanoi Maria! Muistakaa lapset isän sanat kaikkina elämänne päivinä, mistä siunaus tulee?

Kinkun tuoksuisessa tuvassa otettiin joulupukki lahjoineen vastaan. Oravat, kuten kaikki Kilikkulan eläimet saivat ruokaa ja olivat siitä kiitollisia.

   ”Enkeli taivaan” – kaikuessa Joenvarren kylän taloissa, sen väki nautti hyvillä mielin runsaan Jouluaaton antimista.

-         Kiitos teille kaikille tästä vuodesta, hyvää joulua ja hyvää yötä.