Joulukalenteri 2025

ti 16.12.2025

 Kilikkulan pirtin piipusta nousi savu heti aamuvarhaisella.

Aikainen siili se madon nappaa? Ajatteli Maria touhutessaan uunin sytytyspuuhissa. Vai oliko se hiiri? Tulen sytyttäminen uuniin oli jotenkin rauhoittavaa, vaikka se tiesi talvisaikaan usein kiireitä päivälle. Heillä kun oli tapana käyttää uunin lämpöä ruuan valmistumiseen. Tänään siellä paistettaisiin piparit ensi töikseen. Hän ehtii hyvin laitella makaronilaatikon tarpeet valmiiksi ennen piparien leipomista? 

Lapset olivat heräilleet uunin sytytykseen. Silmät sikkarallaan he olivat käyneet kukin katsomassa uunin luukun rei’istä näkyvää tulta, ja menneet sitten kukin syömään aamupalaa. Kohta he pelmahtivat ulkosalle ruokkimaan ja hoitamaan eläimiä.

-         Äiti, tule käymään lampaiden luona! Huudahti Tuovi.

-         No, tapahtuuko siellä jotain?

-         Yksi karitsa on jo syntynyt ja uuhi läähättää kovasti. Se pitäisi siirtää karitsointikarsinaan, eikö vain? Tuovi sanoi hengästyneenä.

-   Kyllä, miten se nyt näin aikaisin karitsoi? Tulen käymään heti siellä navetalla, sanoi Maria. 

    Tosiaan, yksi uuhi oli aloittanut karitsoinnin, nyt oli jo toinen karitsa syntynyt ja emo nuoli sitä kuivaksi. He siirsivät emon karitsoineen erilliseen karsinaan. Tuovi haki emolle vettä astiaan ja rehua kaukaloon. Maria lähti sisälle, kun emo oli aivan rauhallinen ja ensimmäisenä syntynyt karitsa hamuili jo emon nisää. Tuvassa Maria lisäsi puita pirtin uuniin ja päätti juoda karitsan syntymisen kunniaksi kupposen kahvia. Lapset olivat tunnollisesti huoltaneet eläimet ennen kouluun lähtöä. Tuoreita munia oli astiassa pöydällä. Sitten laitetaan makaronia kiehumaan ja otetaan jauheliha sulamaan. Sipulia ja vähän muitakin kasviksia vaan sekaan. Siinä olisi tämän talon päivän ruoka. Piparia saisivat lapset heti koulusta tultuaan ja me aikuiset, hm, kahvin kanssa. Päivän tunnit tuntuivat kuluneen aivan liian nopeasti. Tuli hämärä ja tuli ilta. Miettiessään Saara pohti, olikohan aiotut toimet tulleet tehtyä? Kyllä kai.    

-         Meillä käydään usein iltapalaverit makuuhuoneessa, mutta se on oikeastaan mukavaa! Maria tuumi.

-         Niin on. Saadaan viimeiset uutiset oman talomme tapahtumista ja voidaan vähän sulatella uusia sellaisia, sanoi makeasti haukotteleva Johannes.

-         Älähän nyt nuku! Millainen päivä sinulla oli?

-         Häslinkiä! Kuten aina joulun alla. Kaikille pitää saada lisää joitakin sähkövempaimia, niin kuin alennusviikonloput? Miten te täällä? Koko talo tuoksuu pipareilta? Saitteko kaikki leivottua?

-         Joo, saimme. Pääsetkö valoisan aikaan huomenna kuusia hakemaan?

-         Valoisaa aikaa on niukasti, mutta yritän. Muutama vuosi, ja Aate pystyy ajamaan traktoria! Iltapäivällä tulee joitakin talkoolaisia? Katot pitää saada paikoilleen. Isommat lapset voisivat siirrellä kelkalla heinäpaaleja lumikylään. Oliko Saara tulossa tänään tänne?

-         Kyllä hän aikoi ehtiä huomiseksi meille. Hän ei tule omalla autolla. Meidän pitää hänet hakea tien varresta. Sanoi Maria.

-         Ostin ne valot tuonne kirkkoon, ne jäivät varmaan autoon. Jatkojohto pitää vetää kirkon luo, sanoi haukotteleva Johannes ja nukahti.

Mariaa ei vielä nukuttanut. Jouluun liittyvät tehtävät vaativat emännän toimia, tai niin hän ainakin ajatteli. Ostaa kinkku, lanttuja ja monta muuta ostettavaa on. Lisäksi viimeiset joululahjat olivat ostamatta. Kun Saara tulee, lähden käymään asioilla kirkonkylällä.