Joulukalenteri 2025

Jouluaatto 24.12.2025 

Lapin ja Pohjanmaan raja – alueen Kouvan pitäjän, Joenvarren kylän Kilikkulan talon väki ahkeroi nousta yöpuiltaan jouluaaton viettoon. Maria ja Jooseppi, ja heidän kahdeksan lastaan, Aate, Tuovi, Helmi, Kalle, Ilona, Leo, Viljaana ja Elsi makoilevat kukin omissa vuoteissaan paitsi Elsi, joka kömpi äidin ja isän vuoteeseen ”mörköjä” pakoon ja nukahti siihen saman tien.

-         Päivä ei aikoihin vielä valkene, joten käännetään kylkeä ja nukutaan vielä, tuumi Jooseppi unisena vuoteellaan.

   Kuusen latvan oravaperhe käyttäytyi samoin kuin talon väki konsanaan. Myrsky – herran korsausta kuunneltuaan Kumu – rouva totesi:

-         Talon puolella on vielä pilkkosen pimeää, joten jatketaanpa unia täälläkin. Hän pukkasi oravaherraa kylkeen, joka lopetti samassa korsaamisen ja molemmat jatkoivat unien katselua.

   Navetan kupeella kuului kahinaa, kun Junttura – pässi puski avautuvan kulkuväylän oven auki. Hänen teki mielensä pientä hiukopalaa. Olikohan Aate tai joku muu lapsista tuonut iltasella heille vähän mutusteltavaa. Ruokinpaikalla oli kuin olikin uuden tuoksuista kuivaa heinää ja mitä siellä alla ratisikaan, leipää.

Muutama lammaskin oli tullut pässin luo katsomaan, mitä syötävää löytyisi. Päivänvalo hivuttautui hiljalleen päivää kohden, jos sitä tähän, pimeimpään aikaan kovin runsaasti tulisikaan? Tähdikäs taivas oli näkynyt yöllä. Pakkasherra oli ajanut pilvet taivaanrannan taa. Vierekkäin murkinoimaan tulleet lampaat ja pässi nauttivat rauhaisasta aamuhetkestä. Pienet karitsat tulivat hyppelemään aikuisten luo. Pakkasen kylmyys antoi heille intoa aamun voimailuun.

   Pihan puolella karjarakennusta oli kanojen aukeavan oviläpän luona kähinää. Kukko kuikisti useita kertoja ulos aukosta, palasi takaisin kanalaan, kun kylmä suorastaan kävi hengitykseen. Lopulta hän uskaltautui ulkotarhaan, katseli valaistua tarhan pientä joulukuusta ja rohkea kun oli, kiekaisi komeasti ”kukko kiekuu”. Muutama kana ja pari pientä untuvikkoa kävi tarhassa, mutta ulkoinen kylmyys ajoi heidät pian takaisin omiin tiloihin.

     Valot syttyivät pihapiirin eri puolille. Näin tapahtui myös joen takaisiin taloihin. Jännittävä jouluaattopäivä aloitteli hitaasti päiväänsä. Jokainen näytti miettivän, mitä päivä toisi tullessaan? Kellon viisarit etenivät entistä rataansa iltaa kohden? Sitä tosin vilkuiltiin useammin kuin tavallisina päivinä. Tämä päivä ei olisi yksi tavallisista, vaan odotettu jouluaatto.  

   Arkipäivä siitä näytti tulevan? Ihmisten ja eläinten oli syötävä myös jouluaattona. Joulurauhan kuuntelun jälkeen sanoi Jooseppi:

-         Kaiken maailman melskeiden keskellä meidän tulee iloita siitä, että meillä on nyt rauha? Näin meillä on aihetta kiittää taivaallista Isää tästä kaikesta, erikoisesti rauhasta. meitä on siunattu runsaasti kaikin tavoin. Sydämen rauhan rinnalla tulee kaikki hyvä meille, eikä tarvitse alkaa riidellä.

-         Näin on, sanoi Maria! Muistakaa lapset isän sanat kaikkina elämänne päivinä, mistä siunaus tulee?

Kinkun tuoksuisessa tuvassa otettiin joulupukki lahjoineen vastaan. Oravat, kuten kaikki Kilikkulan eläimet saivat ruokaa ja olivat siitä kiitollisia.

   ”Enkeli taivaan” – kaikuessa Joenvarren kylän taloissa, sen väki nautti hyvillä mielin runsaan Jouluaaton antimista.

-         Kiitos teille kaikille tästä vuodesta, hyvää joulua ja hyvää yötä.  

 

Joulukalenteri 2025

Ti 23.12.2025

Pakkasherra koristeli puita joulua juhlistamaan. Niissä hirsiseinissä, joita Kilikkulassa oli ulospäin näkyvillä, oli ihmeellisiä kuura – jääpuikkoja? Nämä toivat seinien tummuuteen valoa, kuin aavistusta keväästä.

-         Eikö ole kaunista, sanoi Myrsky – herra pesän suulta.

-         Minä ainakin aion nukkua lämpimän naavapeittoni alla, huokasi Hely – tyttö.

-         Sama täällä, kuului pesän toiselta reunalta Hipi – poikaoravan lausumana.

-         Nukutaan vielä vähän aikaa kaikki, Kumu – oravarouva sanoi ja jatkoi; - Syödään sitten isän tuomaa siemen – pähkinäseosta ja kävyistäkin löytyy vielä siemeniä. 

   Kilikkulan pihan rakeenukset olivat asemoitu vanhaan perinteiseen neliön tapaan. Keskeisellä paikalla seisoi yli 100 – vuotias hirrestä tehty päärakennus. Ulkolaudoituksella oli peitetty hirret ja ikkunat olivat entisten näköä, mutta uudet. Tilan päätuontantosuuntana oli maito ja liha. Kun Jooseppi ja Maria saivat tilan haltuunsa, lypsykarja hävitettiin. Eläimiä tilalle jäi, lampaita, kanoja, hevonen, koira ja kissa. Joosepille löytyi sähkämiehen töitä ja Marialla oli kaupallinen koulutus. Nykyään hän oli kotiäitinä, kun perhe sellaista tarvitsi.

   Tänään oli jouluaatonaatto! Kaikki, jotka kynnelle kykenivät, osallistuivat joulun valmisteluun. Maria ja Saara – täti ottivat ”keittiön haltuunsa”. Tuovi ja Helmi sanoivat olevansa heidän apunaan, mikäli osaisivat?

   Jooseppi oli isojen poikien kanssa huolehtinut tuvan uunin lämmityksestä oikein lisän kanssa. Siellä paistettaisiin pullat, kakut ja piparit, lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot. Loppulämpöön laitettaisiin kinkku paistumaan.

-         Totta kai te saatte tulla avittamaan, sillä töitä täällä on paljon, Saara – täti tuumasi.

-         Siellä leivotaan tänään ja silloin kaikkien hermot ovat kireällä, joten pysykäämme pois keittiöstä, tuumi 6 – vuotia Leo.

-         Mennäänkö hoijakalle ja pyydetään Aatea käymään siellä lumikolan kanssa. Me ei sitä jakseta kolata, 4 – vuotia Viljaana sanoi!

-          Minä puen aamiaisen jälkeen Elsin ulkovaatteisiin ja lähden hänen kanssaan lumikyläään, sanoi tomerana 8 – vuotias Ilona. Voimme ehkä käydä siellä hoijakalla, jos jaksetaan ja jos Elsi on hereillä.

   Aate kävi käynnistämässä traktorin heinien hakua varten varastoon, jotta ne riittäisivät tulevien juhlaviikkojen ajan ruokintaan.

-         Isä, sytytänkö tulen kotaan? Kysyi Kalle ja jatkoi, siellä olisi mukava syödä päivällä jotakin! Keittiössä on semmonen meininki, jotta sinne ei ole asiaa?

-         Se on hyvä idea, ja sitten vielä pitää lammaskarsinaa tyhjentää ja ehkä kanakarsinaan viedä jotakin kuiviketta lisää. Onko oraville ostettu pyhien ajan tarpeeksi ruokaa?

-         Kyllä on!

-         Lähtiskö vaikka Ilona ja Elsi käymään meidän kanssa siellä Hanhelan ja Määttälän vanhuksia tapaamassa, veisimme heille ne joulupaketit ja voisimme laulaa jonkun laulun, sanoi Johannes.

-         Käyn kysymässä äidiltä, voimmeko me mennä sinne pakettien vientiin, ja olisiko niihin jotain lämpimiä leivonnaisia jo lisättäväksi? Kalle sanoi.

-         Käy vain, katsoisitko samalla, voiko Ilona ja Elsi tulla mukaan?

-         Kyllä vain.

   Hämärän rajamailla lähtivät miehet (jos nyt Aate ja Kalle luetaan tällaisiksi) käymään pakettireissulla. Elsi oli nukkunut ja Ilona oli mennyt päivätorkuille, joten he olivat kolmistaan.

-         Kyllä siellä vanhusten luona oli mukava käydä, pitäisi käydä useammasti, kuin vain kerran vuodessa!

-         Näin on, sanoi Jooseppi.

Illan liepeillä Kilikkulan väen valtasi väsymys ja käyskentelivät piparkakkujen ja pullantuoksuisiin huoneisiin nukkumaan. Huomenna olisi jouluaatto.

 

Joulukalenteri 2025

ma 22.12.2025

-         Me pelastamme maapallon! Kiljaisi Tuovi tyttöjen huoneesta.

-         Eipäs, kun me! Kuului vastakkaisen puolen käytävähuoneesta, me! Hihkaisi Kalle.

 Koko talo heräsi nuorten ilon kiljahduksiin. Maria hieroi unisena silmiään, ja katsoi ihmeissään mieheensä, Jooseppiin!

-         Onko nuo meidän perillisiä? Mitä ne oikein hokee? Koko syksyn ylösnousujen aikoihin ei ole ollut tällaista haloota?

-         Nehän ovat nyt joululomalla? Aloittivat sen niin, ettei tekemisestä taida tulla puutetta? Maailmanparantajat? Nauraahan tuolle jo mieron koiratkin, kuten vanhat ruukasivat sanoa! Jooseppi kiskoutui istumaan ja jatkoi: - Maailmanparantajat, lähteekö teistä kukaan minulle kaveriksi eläinhommiin, lannanluontiin, ja kotieläinten ja oravien ruokintaan?

-         Tulemme, kun saamme vähän murua rintaan, kuten isukki sanoo, kehaisee Aate.

Sunnuntai – iltana olivat lapset jääneet hereille vanhempien mentyä levolle. He olivat kerääntyneet Aaten ja Kallen huoneeseen puhumaan ja miettimään syksyn tapahtumia. Kaikki olivat puhuneet hiljaa, melkein supisten. Oli käyty läpi kodin ja koulun tapahtumia. Molemmissa oli ollut kiireinen syyskausi. Koulun vanhempi naisopettaja oli jäänyt eläkkeelle ja hänelle oli valittu sijaiseksi nuori naisopettaja. Hän tuli ensimmäiseen opettajan paikkaan valmistumisen jälkeen. Vaikka hän oli reipas ja mukavan tuntuinen, opettamisen toteuttaminen ei ollutkaan aivan ”nuin vain”. 10 vuoden kahta puolta olevat oppilaat osasivat olla yleensä nätisti, kun niikseen sattui, mutta sitten kun pari intoutuvaa oppilasta heittäytyi innovoimaan, se vaati opettajalta voimia.

   Kotona taas oli päätetty näyttää kylälle, jotta täällä osataan vaikka mitä? Lapset miettivät, kuka heillä kotona on pomo? Äiti, isä? He itse osasivat melkein mitä vaan, eivätkä vaatineet lapsiltaan mahdottomia. Hissukseen pienimmät iltajuttuun tulleet, Leo ja Ilona väsähtivät ja hiipivät huoneisiinsa nukkumaan. Neljä isointa lasta jäi vielä pohtimaan tulevaa jouluviikkoa.

-         Meille tulee jo huomenna, ei kun tänään lapsiryhmä useaksi tunniksi, sanoo Tuovi.

-         Minä olen luvannut antaa heille poniajelua reellä, Aate tuumi, ja jatkoi: - Pienimmät voivat kertoa talon eläimistä ja niiden hoidosta.

-         Nyt tutumaan, sanoi Aate, hyvää yötä. 

Pienellä linja – autolla saapui eri – ikäisiä nuoria Kilikkulan pihalle päivän valon alkaessa aueta. Lähes kaikki nuoret olivat kehitysvammaisia, ja mukana heillä oli muutamia avustajia. Ilona ja Kalle ohjasivat heidät suoraan kodalle. Ulkona paukkui melkoinen pakkanen, mutta kodan tulisija oli lämmittänyt sisätilan aivan mukavan tuntuiseksi. Maria oli Helmin kanssa tuonut sinne aamiaisruokia ja makkaroita paistui nuotiolla.

   Aate oli valjastanut Otto – hepan kirkkoreen eteen ja odotti kodan ulkopuolella lapsia kyytiinsä. Lasten iloa ja riemua oli mahtava katsella. Oraviakin hymyilytti, kun reestä kuului ”hyvin eriääninen” ”No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle

 

Joulukalenteri 2025

Su 21.12.2025

Sunnuntaiaamun pakkaseen heräsivät ensimmäisinä oravaperheen jäsenet! Miksi näin? Maatilan perheen jäsenet olivat eilen iltapäivällä olleet koulun joulujuhlassa ja juhliminen aina verottaa kävijöitään, nyt he rentoina nukkuivat vähän pidempään.

-         Hei, herätkää! Me menemme jouluiseen kirkkoon käymään tänä päivänä isän ja lasten, jotka sopivat autoon! Sanoi Maria ja jatkoi: - Saara ja toiset pääsevät jouluna tai uutena vuonna kirkkoon. Näin olemme sopineet.

-         Onko siellä pakkasta? Aate kyselee. Minä jään kotiin ja hoidamme eläimet ja talon lämmityksen sillä aikaa.

-         Pitäisikö kotaan sytyttää tuli, jos tarkenemme syödä siellä kirkon jälkeen? Helmi kysyy.

-         Pakkasta näyttäisi olevan - 10 astetta, sanoi Jooseppi. Kyllä siellä kodalla olisi mukavaa syödä tultuamme. Äiti ja Saara valmistivat eilen laatikkoa varalta. Se lämpenee helposti kodalla, jos sytyttää heti kohta lähdettyämme sinne tulet.

   Kirkkoon lähtijät pukeutuivat ja söivät aamupalaa. Auto starttasi sopivasti, että he ehtisivät jumalanpalveluksen alkuun. Menneinä päivinä oli satanut hienokseltaan lunta. Sen pöllyäminen hidasti matkantekoa. Kirkon ovelta he sijoittuivat hiljaisesti istumaan, kun kuulivat urkujen alkusoiton. Leo haukotteli jo matkalla ja pian hän nukahti isän syliin.

-         Päästääkö Helmi lampaat tarhaan ja Ilona ruokkii kanat? Sopiiko näin? Minä vien lampaille heiniä ja vähän väkirehua. Eiköhän sen karitsankin voi päästää ulos, kun se aina määkii niin ikävästi toisten perään?

   Helmi avasi lampaille tarhaan menevä oven. Häntä nauratti makeasti, kun karitsa asteli sipsutten, nostellen polviaan lumen seassa. Kalle ja Ilona olivat taas vetojuhtina, kun veivät kelkalla halkoja liiteristä kodalle. Saara oli sytyttänyt jo tulet sinne. Keittiössä hän järjesteli kodalle tulevaa ruokatarjoilua Helmin kanssa.

   Ilta saapui sunnuntaipäivän jälkeen. Päivällisen jälkeen isoimmat lapset olivat käyneet hiihtämässä kylän valaistulla ladulla.

-         Minä en kyllä uskalla laskea vapaasti tuota Kivivaaran rinnettä! Menen tuota mutkalatua – vaikka siellä ei ole valoja, yritän olla laskematta puuhun, sanoi Helmi.

-         Siellä kiertoladulla on myös jyrkkiä kohtia, ole varovainen, sanoi Aate.

   Latu Kivivaaralta alas oli hyvin jyrkkä. Siinä oli rinteen puolivälissä melkoinen mutka ja tuloksia oli näkyvissä. Niiden, jotka eivät pysyneet ladulla, edessä oli tasainen lumirinne. Moni oli päätynyt sinne hiihtoretkellään.

-         Apua! Kuuluu pimeästä metsästä.

-         Helmi tietenkin laski vitelikkoon! tuumi Aate

   Lapset lähtivät umpilunta kapuamaan ääntä kohden. Pimeä haittasi kulkua ja väliin ropsahteli puiden oksilta lumipaukkuja heidän niskaansa. Lopulta he löysivät Helmin.

   Tämä makasi lumen seassa tiheässä pusikossa. Aate sytytti otsalampun nähtyään Helmin. Hah, hah, tämä nauroi ja katsoi hiihtokavereitaan,

 - Näkisittepä te miltä näytätte? Kuin hiihtäviä lumiukkoja. Minä en vain pääse tästä ryteiköstä mitenkään pois. Sukset ovat vinksin vonksin. En pysty edes siteitä irrottamaan. Kylmäkin alkaa tulla. 

  Yhdessä toimien tulijat saivat sisarensa pois pinteestä. He tutkailivat Helmin paikkoja, kunnes tämä puuskahti.

-         Ei minulle käynyt mitenkään, ajoin vaan puskaan.

   Loppumatka sujui mukavasti, vähän rauhallisemmin kuin alkumatka. Kodissa oli jo odoteltu heitä ja pohdittu, onko mitään tapahtunut. Kun lapset palasivat sisälle, kotiväki näki, jotta jotain oli tapahtunut! Kaikki olivat yltä päältä lumessa ja havunoksia pipojen päällä. He kertoivat matkan tapahtumista.

-         Saisimmeko kuumaa teetä, kun vähän jäähdyttiinkin hikialun jälkeen tuolla lenkillä? tuumi Tuovi.

 

Joulukalenteri 2025

la 20.12.2025

-         Onneksi on tämä lauantai? Jolloin ei tarvitse tehdä juuri mitään – kun huomenna on sunnuntai! On pyhäpäivän aatto, eikö silloin voi olla ”hellurei”, eli laakereillaan? tuumi Jooseppi lauantaiaamuna ja haukotteli makeasti.

-         Tekisitkö aamupäiväruuan? Tarkistaisitko kaikki lasten juhlavaatteet? Onko sinulla mitään päällepantavaa? Sanoi Maria!

-         Joo joo, tutunkuulosta! Enkä tarkoita, että enkö minä tekisi, vaikka kaikki nuo mainitsemasi työt, mutta on se vain niin, etten minäkään ehdi ihan kaikkeen. Kyllä minä osallistun, kun ensin olen käynyt ruokkimassa hevosen, lampaat, kanat, kissan ja koiran ja tietenkin oravat! Luulenpa, etteivät lapset tänään osallistu näihin töihin, ainakaan ennen joulujuhlaa?

-         No hyvä on! Juodaan sovinnonkahvit. Pistetään joulumusiikkia kuulumaan ja sitten tehdään, mitä ehditään, tuumi Maria. Ruoki myös ne tipuset, onko niitä kolme? Saara oli onneksi paistanut eilen perunalaatikkoa, joten se saa luvan kelvata ruokkimisen ihmeeksi.

  Kun Kilikkulassa pistettiin töpinäksi, siellä alkoi tapahtua! Vähäisen lumisateen jäljetkin putsattiin. Isoimmat pojat toivat kelkalla halkoja tupaan, kun joulujuhlan jälkeen aiottiin leipoa. Osalle lapsista vaatteet olivat liian isoja, osalle liian pieniä. Kun kello oli puoli kolme, talon koko väki nousi kahteen autoon ja ajoi koulun joulujuhlaan.

Kumu – rouva ja Myrsky – herra katselivat kummissaan kuusenlatvan pesästään talon pihalle, se oli aivan autio ihmisistä!

-         Nyt on varmaan se koululaisten joulujuhla? totesi Kumu.

Junttura – pässi ja muutama lammas olivat tarhassaan, samoin Otto – heppa omassaan. Kukko kävi arvokkaasti kävelemässä aitauksessa olevan, valaistun kuusen ympäri ja totesi kanaparvelle: - täällä olemme me eläimet vaan, eikä yhtään ihmistä?

Ihmeellinen tunne. Kanatarhan kuusen lisäksi pihakuusi ja oravien kuusi olivat saaneet sähkövalaistuksen. Kun iltahämärä alkoi hiljalleen hiipiä pihan ylle, tunnelma oli upea.

   Kyläkoulun ikkunoista loisti valot ja koulu oli tupaten täynnä väkeä, koululaisia ja heidän vanhempiaan. Kyläperinne oli, jotta jokainen, joka kynnelle kykeni tuli koululaisten juhlaan. Kaikki halusivat kokea upean tunnelman, kun oppilaat silmät loistaen esittivät enemmän tai vähemmän loisteliaasti ohjelmansa.

 Välillä laulettiin voimalla yhteislaulua. Melkein kaikki olivat jotenkin sukua toisilleen. Koulun joulujuhla taittoi pimeän talviajan – silloin lähdettäisiin kevään valon lisääntymistä kohden. Vielä tosin olisi pimeää tovin aikaa.

   Oravaperhe olivat iltaruualla lumitalon ruokintapaikalla, kun auton valot kääntyivät pihatielle. Väki tuli juhlista kotiin. Kilikkulan piha – alueella alkoi taas tapahtua?  

Joulukalenteri 2025

pe 19.12.2025

 

-         Hulinaa on ollut koko viikon, kertoilee maria Joosepille ja Saaralle. Näin näyttäisi jatkuvan jouluun asti. Sitten voimme vähän levätä!

-         Menetkö sinä kirkolle? Kysyy Jooseppi Marialta.

-         Kyllä, lähdemme Saiman kanssa. Kun Saara on täällä, voimme viipyä vähän pidempään itseämme. Eikö sinulla ollutkin vapaata tänään?

-         Olen tänään poissa töistä, mutta käyn vähän jelppimässä Alastalolaisia uuden hellan asennustöissä. Sitten haen traktorilla heinäpaaleja Autiosta. Rankojakin siellä olisi, niistä voisi tehdä halkoja. Jätän sen suosiolla joulun jälkeen.

   Touhut Kilikkulassa jatkuivat entiseen malliin. Saima haki autollaan Marian ja he pääsivät lähtemään kirkolle ennen puoltapäivää. Saara kuunteli hiljaisuutta? Mikä nautinto! Kaksi pienintä, 6 – v Leo ja 4 – vuotias Viljaana olivat ulkosalla ja rakentelivat siellä lumesta jotakin. Väliin he heittelivät toisiaan lumipalloilla ja nauraa rätkättivät makeasti, kun toinen sai osuman.

 Lampaatkin olivat ulkosalla. Ne makoilivat ja märehtivät olkipatjalla, joka oli aivan ruokintapaikan vierellä. Junttura – pässikin oli tullut haareminsa vartijaksi? Saara ajatteli että, tämä on sitä oikeaa lomaa, jota ei voi rahalla ostaa. 

   Jooseppi – isä ja koululaisauto ajoivat peräkanaa pihalle. Muutama isompi lapsista lauleli tiernapoikaosansa laulua, kun huomenissa olisi se tärkeä päivä, eli koulun joulujuhla.

-         ”Jopa joutui jouluaamu kristikunnalle”, hoilotti Tuovi nuoren tytön äänellään.

   Toisesta huoneesta kuului: - ”Herodes, hän se ajoi hevoisillaan ja ratsuillaan”.

   Saara kuunteli ja aprikoi, tämä se on elämää ja ihanaa sellaista! Kopsahtelut, ovien paukahtelua, ähinää? Nytkö se rauha loppui? Ulkona olleet Leo ja Viljaana ähisivät kaikissa ulkovaatteissaan sisälle pirttiin kasvot punaisina, silmät suurina ja valmiina suu puhumaan:

-         Siellä kanalassa on pieniä tipuja! Me näimme ne! Voimmeko tuoda ne sisälle?

-         Miten niin tipuja? Eihän niitä tähän aikaan koskaan ole tullut? Alkoi Saara ja jatkoi, menkää riisumaan kengät ja ulkovaatteet pois, te haisette niin kanalalle! Käyn katsomassa, tuletteko mukaan?

-         Tietysti tullaan ja sitten mennään tekemään lumimäkeä.

   Kaikki kolme menivät kanalaan ja heidän perässään Tuovi ja Helmi. He olivat kuulleet veljen ja siskonsa selostuksen huoneeseensa. Saara aukaisi kanalan oven ja näki heti asian todellisuuden. Pari pientä kananpoikaa tiputteli menemään äitikanasensa perässä. Kukko katseli pää kallellaan tilannetta alhaalla.

-         Etkö sinä ole nähnyt tuon kanan hautovan munia? Kyselee Tuovi Helmiltä.

-         Minä olen ottanut munia niistä kopeista, joissa ei ole ollut kanaa. Enkä ole ajatellut, että joku kana olisi hautomassa!

-         Kanaäidille ja poikasille pitää varmaan erottaa kanalasta oma alueensa nyt sydäntalven aikana, totesi Saara.

Iltaruokailun aikana lapset kertoivat äidilleen ja isälleen kanalan uusista tulokkaista.

-         Kilikkulassa sitä tapahtuu! totesi Jooseppi.