Joulukalenteri

Maanantai 3.12.2018

Elämä alullaan!

Saimme olla tämän pienen, Luojan luomuksen kastetilaisuudessa eilen. Vauva on neljättä alenevaa polvea vaimostani ja minusta. 

Nämä ovat ikimuistoisia juhlia ja joka kerta sydämen sisimpään ottavia.

Äitini ja isäni avioituivat vähän ennen toista maailmansotaa. He olivat jo aika iäkkäitä silloin. Äitini siskon perhe myi palan kuusikko-koivikko-rämettä vanhemmilleni Iijoen rannalta. Sinne, suojaisan kuusen alle he pystyttivät veneen puolikkaan, lähelle jokitörmää. Sen eteen tehtiin keittopaikka kivistä ja tiilistä. Siinä äitini keitteli kesän ajan kahvit ja ruuan rakentajille, jotka kokosivat hirsikehikkoa pystyyn. Vanhasta riihestä, joka oli ostettu toiselta puolen jokea, ja siellä purettu hirsi hirreltä ja ajettu talvella uudelle syntypaikalleen. Siitä tuli talo nimeltään Pellonpää. Riihi oli vielä hyvähirsinen, noin 30 - 40 neliötä pohjan pinta-alaltaan. Uuden kehikon lattiaksi tuli multipenkki, jota peitti leveät lankut lattiana. Ikkunat olivat kolmeen suuntaan, naapuriin, joelle ja pihalle. Talon toiseen päätyyn oli rakennettu laudoista porstua, jonka perällä oli kahveri - ruokakomero. Melko pian isäni rakensi maakellarin, johon käveltiin joen puolelta. Se oli viileä kesäisinkin. Talon neliöistä nielaisi melkoisen palan suurehko uuni. Se hoiti lämmityksestä ja toisella sivulla siinä oli hellapaikka ruuan laittamisekti. Uunin päällyskin oli niin iso, jotta siellä oli kätevää kuivatella vaatteita, jopa vaikka istuskella. Jokaiselle talolla piti olla sauna ja sellaisen vanhempani rakensivat joen partaalle. Pieni navetta oli rakennettu myös alkuvuosina. Äitini sai kotoaan lehmän. Se oli elintärkeän maidon ja joskus jopa voin lähde. Pihakaivo oli myös sekä ihmisten, että eläinten veden huolehtimiseksi tärkeä. Joskus talvisin vesi laski niin alas, jotta kaivo ehtyi ja vettä keinoteltiin joesta ja navetan muuripataan kerättiin lunta avuksi. 

   Vanhasta riihestä oli kehkeytynyt melkoisen lämmin talo. Pakkasilla ikkunoiden alaosiin kertyi jäätä ja vuoteessa piti olla hyvät peitot, jotta pysyi lämpimänä.

   Tällaiseen taloon synnyin heti kohta välirauhan (Moskovan rauhan) alkuaikana, huhtikuulla. Paarmuskana oli ollut isäni äiti. Kaikki oli mennyt kohtuullisen hyvin. Nimen minulle antoi "kyläpäällikkö". Näitä ei varsinaisesti ollut, mutta tiedän, jotta Säkki- Antti on minut nimennyt. Kirkonkylään kotoani on lähes 40 km. Myöhemmin, kinkereillä, on minutkin kirjattu papinkirjoihin?

   Usein ihmettelen ihmisen kykyä selviytyä elämässä vastaantulevista asioista. Vanhempani asettuivat joen rannalle, korpeen. Sinne he ostivat vanhoja rakennuksia, joista pala palalta rakennettiin talo, navetta ja sauna. Äitini ja isäni olivat erittäin käteviä käsistään. Vesikelkat, saavit, puukot, hevosten länget, veneet muun muassa syntyivät isäni käsissä. 

   Olemme päivittäin siirtymässä kohden Joulun Lapsen syntymää. Hän syntyi vaatimattomiin olosuhteisiin, tallin seimeen. Ihminen on hyvän varjeluksen suojassa, tähän saamme luottaa vielä tänäänkin.