Joulukalenteri

Tiistai 4.12.2018

Oliko enne vai tarkkaan valittu. Näin käy papalle noin 13 aikoihin - jotta on mukavaa mennä vaaka-asentoon, parkkiin, päivänokosille. Vielä mukavammalta olo tuntuu, jos mummun saa viereen loikoilemaan!

   - Vanttuut ja kengät uunille kuivumaan! Tehän ootta aivan märkiä. Täällä on ruoka valmiina, äiti venkuili lapsiaan katsellen.

   - Maha täyteen. Hakekaa sitten kelkalla halkoja pirttiin. Ottakaa niitä kuivakaishalkoja hellaan ja koivuhalkoja tupaan, isä jatkoi.

   Kyllä ruoka maistuikin. Äiti oli tehnyt perunalättyjä uunipannulle. Siihen oli sekoiteltu vähän lihaa. Päälle oli höystämään aseteltu muutamia läskinahkanpaloja. Sekaan oli lisätty vähän vettä ja suolaa. Peruna-/pottulätyt olivat maukkaimmillaan, kun ne olivat reunoiltaan ruskistuneet palamisen rajoille asti. Ruskea, kuperaksi kypsynyt siannahka maistui makealta. Siihen vähän ruisleipää, voita päälle ja maitoa. Se oli juhla-ateria. Päivän olimme olleet koulussa. Heti sieltä tultua olimme menneet isonkuusen luo laskemaan mäkeä. Pakkasta oli parikymmentä astetta, mutta hiki tuli mäenlaskussa. 

   - Lasketaanko mäkeä illallakin? Naapurin poika kyseli. Nyt varmaan näkyy kuu, rinteessä on valoisaa.

   Lämmin ruoka loikoili vatsassa. Vähän raukaisikin. Halot haettiin pirtin uunille, jotta ne syttyisivät ja palaisivat seuraavalla lämmityksellä hyvin. Navetalle vintattiin vettä, samoin pari sankollista tupaan. Alkoi jo hämärtää. Pirttiin sytytettiin lyhty palamaan. Sen valo oli jokseenkin olematon, unettava. Nurkat jäi pimeiksi. Pienempänä leikittiin hämäräpiiloa. 

   - Nyt se lankesi, siskoni totesi.

   Alhaalta, lähes näkymättömäksi jäävästä rinteen lumikinoksesta kaivautui esiin naapurin poika. Sieltä kuului kovaa mekkalaa: - Suksi meni poikki. Aivan uusi suksi.

   Tällä kertaa mäen laskeminen jäi siihen. Naapurin poika läksi kävellä linttaamaan kotiin epätasaista hevosen reen jälkeä. Hän käveli horjuen, kun joka toinen askel sattui hevosen jalan muovaamaan koloon. 

   Kaikilla meillä oli kotona tehdyt sukset. Niissä oli nahkamäystimet. Nokkakengät sopivat milloin paremmin ja milloin huonommin mäystimiin. Kengän alle jäävään kohtaan oli yleensä laitettu pyöränkumin pätkä nauloilla kiinni. Lauhemmalla kenkien alle tahtoi tarttua lunta ja se haittasi hiihtoa. Suksikepitkin olivat kuivatetuista kuusipuista tehdyt. Joka taisi hyvin keppien tekemisen, sai aikaiseksi kevyet, mukavat hiihtämisen apuvälineet. Nahkainen sompa ja nahkaraksi toiseen päähän.

   -Toin tuon joulutavaralaatikon vintiltä. Pitäisi varmaan joitakin joulukoristeita rakennella uudelleen? Äiti totesi navetalta tultuaan. 

   Vanhemmat tuoksahtivat navetalta. Sankossa oli lämmintä maitoa. Separaattori oli valmiiksi aseteltu ottamaan maito säiliöönsä. Sitten se käsin väännettiin pyörimään ja hiljalleen kahdesta torvesta alkoi tulla kurria ja kermaa. Separaattori oli keskipakoisvoimallaan heittänyt kerman keveämpänä (rasva) toiseen putkeen ja kurrin toiseen putkeen.

   Näin tavellinen maalaistalon päivä eteni adventin aikaa kohden joulua.