Joulukalenteri

12.12.2018

Isiemme maassa oli viime vuosien tapaan lauha jakso ennen joulua, lunta, pikkupakkasta, räntää, loskaa, ja melkein kaikki lumi suli pois. 

Taikapuu

Paavo Niskasaari

26.12.2011

Jotta näet kaiken hyvin, tulee sinun istua tarkalleen oikeassa paikassa. Iso nojatuoli sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Sisko tai veli kumartaa viereen istumaan. Illan hämyisä hetki luo hyvät puitteet, kun matkaat sadun maailmaan. Nyt istuvat Papan viereen kolme lapsenlasta. Avaamme olohuoneen ikkunan sälekaihtimet. Sammutamme radion ja valot huoneesta.

Kehotan lapsia katsomaan ikkunasta näkyvää taikapuuta.

   – Mitä sieltä näkyy? kyselen lapsilta.  

Siellä on monta eriväristä taloa. Jossakin lämmitetään uunia, kun yhdestä piipusta nousee savua. Monenlaisia puita on näkyvissä. Siellä on mäntyjä, kuusia, tuomia ja pihoille istutettuja nuorempia puita ja pensaita. Tärkein puu on kookas, tuuhea mänty. Sillä on pitkä, ruskea vahva runko ja tuuhea latvus. Eräs oksanhanka on joskus kiinnostanut lintuja. Niinpä harakka on tehnyt siihen pesän. Tummana risukasana se näkyy sieltä oksien seasta.

   – Kas kummaa, mitä siellä pesän seudulla nyt tapahtuu.

Katson lapsia ja näen heidän siirtyneen itseni lailla sadun maailmaan, ja jatkan: – Näyttäisi olevan joku eläin. Hyvänen aika, se on se tiikeri. Siellä se kellistelee pesän pohjalla. Katsokaa tarkemmin.

Viiruisen tiikerin vierellä näkyy vähän vaaleampi, pieni untuvainen kerä. No mutta, tiikerillä on pentu vierellään. Sillä on nälkä ja se on päässyt ruokailemaan, imee maitoa äidiltään.

   – Nyt näkyy jotain liikettä tuolta oksien välissä, vähän ylempänä. Kuka sieltä kurkistaa? Se näyttää aivan apinalta. Se on apina. Nyt se kiepahtaa alemmaksi oksistossa ja ottaa tiikerin roikkuvasta hännästä kiinni. Tiikeri katsahtaa alemmas ja huomaa apinan. Vähän äkäisenä se heilauttaa tassuaan, mutta apina ehtii kuitenkin pois sen käpälän tieltä, J huudahtaa

   – Katsokaa tuonne männyn juurelle. Vallan karnevaalihan siellä on meneillään. Etumaisena kävelee elefantti, jonka kärsä keinuu pään päällä letkeästi. Sitten kävelevät aasi, lammas, hevonen, sika ja kana ja kukko viimeiseksi. Ne hiljentävät vauhtiaan ja elefantti laskee kärsänsä viereiseen lampeen. Se juo ensin tovin aikaa. Lopuksi se nostaa kärsänsä ja puhaltaa voimakkaasti.  Vesisuihku lentää ilmaan. Ja taas kaikki eläimet lähtevät hitaasti jatkamaan matkaansa.

   – Poro ja joulupukki! I huudahtaa. Tosiaan, siellä tulee poro, joka vetelee suurta vesikelkkaa. Joulupukki ohjailee poroaan ja kelkassa istuu joulumuori, sylissään suuri puuropata. Kelkan perässä kävelee monta tonttua lakit nätisti oikealle kallellaan ja kaikilla pieni pajusta tehty kori käsimutkassaan.

   – Katsokaa lapset, nyt ne pysähtyvät, juuri tuon tiikerimännyn juurelle. Siinä on sopivasti useita puiden kantoja. Muori asettaa padan kannolle ja perässä tulleet tontut katselevat omat istuinpaikkansa. Muori avaa padan kannen. Sieltä nousee kuuman puuron höyryä. Joulupukki saa ensimmäisesi puuroa kuppiinsa ja sitten tontut. Muori aukaisee toisen kattilan kannen ja lappaa sieltä kauhalla jokaisen puurolautaselle väskynäsoppaa.

   – Tässä sinulle puuroa, sanoo Inga ja antaa minulle oman kuppini.

   – Onko väskynäsoppaa, kyselen.

   – Minä menen keittämään, sanoo S ja porhaltaa keittiöön. Kohta hän palaa ja kauhoo puuroni päälle hyvää soppaa.

   – Nyt ei taida näkyä enää mitään, kyselen.

Metsä näyttää olevan hyvin rauhaisa paikka. Tiikeri nukkuu poikansa kanssa pesällään. Apina seuraa tarkasti jouluväen touhuja. Muori aukaisee reppunsa ja pyytää apinaa luokseen. Pussista löytyy pähkinöitä ja pipareita. Apina ottaa niitä niin paljon kuin luulee pystyvän mukanaan kantamaan. Sitten se kiipeää ylös mäntyyn, pesän yläpuolelle. Siellä alkaa kuulua narskuttelua, kun apina ruokailee. Hitaasti ilta saapuu. Jouluväki on syönyt eväänsä ja mennyt matkoihinsa. Eläinporukkaa ei myöskään näy. Metsän väki on mennyt levolle. Niin myös kaksi poikaa ja näiden sisko ovat sammuneet tuoliinsa. Siitä kuuluu hiljainen uninen tuhina.