Joulukalenteri

Keskiviikkona 5.12.2018

Taulun nimi on 

ÄHÄKUTTI!

Aiheeni tänään on joulunalusajan evakkoretki Pudasjärveltä Mäntsälään 1944.

Tapahtui eräänä päivänä emolehmätuottajien ja konsulenttien matkalla Tanskan Jyllantiin. Ryhmämme oli ollut pitkän päivän linja-autolla liikkeellä Ruotsin kautta Tanskaan. Olimme käyneet useilla limousinetiloilla ja nähneet toinen toistaan upeimpia pihvirotuisia karjoja. Mahtavia sonnien takapäivä, upeita, vasikoitaan puolustavia emoja ja karjaansa ylpeinä esitteleviä tanskalaisemäntiä ja -isäntiä.

Tässä kuvassa on Belgian sininen - rotuinen emo vasikkansa kanssa.

   Ilta oli saavuttanut matkalaiset ja vatsalaukut kirnusivat - jotta tuokaa ruokaa, vatsa hankaa selkärankaa. Niin vain pääsimmekin upeaan tanskalaiseen ravintolaan. Ja me söimme! Ruokapöytämme keskellä oli korotettu alue, jolta saimme ottaa lautasillemme evästä, mainioita tanskalaistyyppisiä lihoja, juustoja - eikä ne kaikki ruokalajit mieleen palaudu. Erikoisinta kaikesta oli, jotta luultuamme että tarjoilu on päättynyt, tuotiin jokaisen eteen kullanhohtoinen, upporasvassa paistettu kala. Tietenkin söimme sen? Oli hyvää, vaikka mahat olivat jo täynnä?

   Retken ja tämän illan kuluessa sain tutustua erääseen herraan, jonka kotitilalla, Mäntsälässä oli perheeni saanut viettää muutamia kuukausia evakkopäiviään syystalven 1944. Tämä rusettikaulainen herra oli ollut sodan ajan Englannissa. Tanskan retken jälkeen sain työni puolesta käydä Mäntsälän herran kotitilalla.

   Evakkoretkemme Mäntsälään syyskaudella 1944 alkoi siitä, kun saksalaiset lähtivät poistumaan Suomesta Jäämerta kohden. Oli odotettavissa, jotta voisi tulla Pudasjärvellä taisteluita ja poistuvien sotilaisen tihutöitä. Näitä tapahtumia lähdettiin pakoon. Kuorma-auto ajoi meidät kohden Oulua. Olimme kuulemma ressun peittämällä lavalla. Vanhukset, lapset ja naiset. Vain muutamia miehiä oli mukanamme. Isäni oli yksi näistä. Hän oli paleltunut pahoin talvisodassa ja oli näin ollen kotirintamalla. Itse olin vain 3 ja puoli vuotias, joten muistan vain vähän tästä reissusta. Oulussa me siirryimme junaan, joka lähti kohden etelää. Menomatkalta on jäänyt mieleeni muistikuva. Junailija oli saanut tiedon, jotta junaa voidaan pommittaa. Juna pysähtyi, väkeä siirtyi pois vaunuista. Minä konttasin istuimen alle ja pelkäsin! Varmaan tämän vuoksi asian muistankin. 

   Mäntsälässä oloajasta muistan omenapuut, Inkerin evakot, joiden puhetta ei ymmärtänyt. Inkeriläiset olivat kovin peloissaan, kun heille oli tulossa pakkosiirto takaisin Venäjälle. Meitä oleili monta perhettä saman tilan alueella. 

   Paluumatkasta ja -ajasta ei ole minulla muistitietoa. Kylämme taloista ei ollut poltettu yhtäkään. Vähäiset arvotavaratkin olivat säilyneet varkailta. Naapurin radio oli heidän latonsa heinien peitossa ja oli siellä säilynyt. Muistan, jotta kotiin paluu oli kaikkien tunteisiin koskettavaa. Yhtään kuivaa silmää ei varmaan niinä päivinä näkynyt. Vaatimatonkin koti näytti varmaan kaikkien mielestä kultaiselta.