Joulukalenteri

Tiistai 11.12.2018

Tontut kurkkivat!

Kaksi viikkoa on jouluun! Silloin viimeistään meidän kaikkien tulee aloittaa kilttinä oleminen? Näin me vanhemmat olemme aikojen kuluessa lapsiamme yrittäneet saada ohjaukseemme elämän kaidalla tiellä. Jos samalla olisimme oman mielemme saaneet samaan ohjaukseen - onko täällä kilttejä - kysymystä, tarvittaisiinko ollenkaan?

Lapsuuden kotiini, kuten moniin koteihin Suomessa, saapui joulun alla kapeahkoja, ohueasta paperista tehtyjä, punareunaisa kuoria, joiden päällä oli AIR MAIL. Monista näidenkin alueiden taloista 1800- luvun puolivälistä 1900- luvun alkuvuosiin on nuoria miehiä ja naisia lähtenyt valtameren taa etsimään töitä ja toimeentuloa. Tapahtumilla on paljon yhteistä viime vuosien tapaisiin muuttovirtauksiin. Pudasjärvisiä lähti Hangosta laivalla USA:n. Silloinkin olot laivoilla olivat ankeita (kertomusten perusteella). Matka kesti useita viikkoja. USA:n vastaanotossa jouduttiin terveystarkastukseen, josta "raakit" palautettiin takaisin lähtömaihinsa. Terveet, hyvinvoivat ihmiset jäivät rakentamaan uutta mannerta. Töistä ei ollut alkuun tietoakaan, ellei ollut joitakin sukulaissuhteita. Näistä kasvoi aikanaan melkoisen voimakas kansanosa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Wikipedia ilmoittaa 2010 luvun tienoilla suomalaissukuisia olleen Yhdysvalloissa lähes 700 000 ja Kanadassa 140 000. 

   Äitini siskon perhe, nuori aviopari ja pieni lapsi, muuttivat 1900-luvun alussa Yhdysvaltoihin. Heiltä saimme paketteja toisen maailmansodan jälkiaikoihin. Useimmiten paketteja saatiin joulun aikoihin. Sisältönä oli elintarvikkeita ja vaatetavaraa. Erään paketin karamelleja yritimme purra siskoni ja veljeni kanssa oikein urakalla. Ne olivat kapeita, paperipeitteisiä liuskoja. Alussa niissä oli vähän makua, mutta ne eivät loppuneet millään. Lopuksi me nieleskelimme ne vatsoihimme. Jälkeenpäin olemme käsittäneet niiden olleen purukumia, mutta meidän kielitaidolla asia ei selvinnyt. Kaikki kirjeetkin ovat hävinneet aikojen kuluessa. Joitakin nuorempia amerikansukulaisia on käynyt Suomessa, osa useampia kertoja.

   Tänään esittelen uusimman satukirjanin Tyrnävän kirjastolla 17 - 19. Myyn siellä myös kaikkia näitä kolmea kirjoittamaani kirjaa. Ensimmäisen, Värit villiintyvät painos on vähissä, toista Jepulis pakertaa ja mummo ahertaa on monta laatikollista. Uusin, painosta 2.12. tullut on lähes täysilukuinen. Kirjojen kustantaja HD-kustannus on tehnyt/ teettänyt hyvää työtä. Suuren kiitoksen saa myös Elämäntarinayhdistyksen oikeinkirjoituksen tarkastaja, Valtimolainen Eija. Vaimoni on lukenut jokaisen satuni aivan ensimmäiseksi ja antanut hyvää palauatetta minulle. Hän keittää kahvia tänäänkin kirjastolla ja saamme nauttia hänen tekemää hyvää nisua ja pipareita.