Joulukalenteri

Keskiviikko 19.12.2018

Eräänä tapaninpäivänä kuvattu Iijoki! Sen harmoniassa on voimaa kohdata yksinäisyyttä. Vesi virtaa, se tuo iloa elämään ja vie mennessään voimattomuutta. Luonnon antama saldo on suuri.

Ihmistä ympäröi joskus paljous, joskus vähäisyys. Sitä usein ruokitaan elämää tuhoavilla tempuilla, niin materiaalin puolesta kuin kanssakäymistenkin kautta. Ympäristön ihmisiin Ihmisen tie voi olla pitkä. Tapahtumia on tuhansia, vaikka elämä ajallisesti ei olisikaan ollut pitkä. Perimä antaa meille kyvyt. Kasvatus tasoittaa tien ympäröivän yhteiskunnan rattailla pysymiseen. Hormonit muokkaavat elämää. Ihastumiset, rakastumiset, mielen traumat, läheisten mukana eläminen ja kuoleminen tulevat mukaan. Rajoja ei ole. Sattuma myös ns. ohjailee joskus.

   Ulkoiset tapahtumat lisäävät elämään ulottuvuuksia. Tärkeitä ovat koulujen käyminen, opiskelu, valmistuminen, työn saaminen ja siinä ahkeroiminen. Samalla tulevat lähes aina lapsuudenkodista lähteminen, perheen perustaminen ja siihen liittyvien tarpeiden kasaaminen. Joillakin on mahdollisuus asua juurien jäljillä koko ikänsä. Useimpien on kuitenkin irrottauduttava niistä. Siirtyä jopa täysin uuteen ympäristöön ja kasvatettava uudet juuret joko sinne tai taas uuden siirtymisen jälkeen yrittää jotenkin kiinnittyä vähäisinkin rihmoin ympäristöön ja sen ihmisiin. Näinä aikoina moni tuntee yksinäisyyttä. Sen tunne on raadollinen. Se voi viedä kaikki ihmisen omaavat voimat. Lapset, vanhukset, monin tavoin sairaat ovat yksin kotona. Nuorempien paras naapuri on kännykkä tai netti, ikäisempien turvapuhelin. Vähän on enää monen sukupolven ydinperheitä. Varmaan näissäkin jotkut tunsivat yksinäisyyttä tai ryhmään kuulumattomuutta, mutta äärellä näkyi ja tuoksui joku.

   

   Ihminen tarvitsee toista ihmistä rinnalleen. Elämänkumppaniksi, rakastetuksi, työkaveriksi ja huoltajaksi tilanteisiin, jolloin fyysisyyden tai psyyken rajat tulevat esteellisiksi. Aistimme huomioivat ohikulkevat ihmiset. Meihin jää jokaisesta hiilijalanjälki.

   

   Raju meno, hektisyys kuluttaa. Sitä hellittämällä jaksamme taas. Maaliin on matkaa pitkälti. Maitohapoilla tässä ollaan. Jalka siirtyy eteenpäin askel askeleelta. Hiki valuu otsalta silmiin jatkaen matkaa huulille. Se maistuu märältä ja suolaiselta. Peleissä on vielä vähän virtaa ja käsky kehottaa jaksamaan maaliin asti. Näin käykin. Tajunnan virta on katkeamaisillaan, mutta ihmisessä oleva energia vie perille. Mitä ovat ne doupingaineet joista tuo energia löytyy? Onko sen vakaa aikomus viedä ihminen maaliin? Onko sen, joko yksin tai personal trainerin kanssa tehty sopimus asiasta, vai onko se muistuma rakkaan lempeästä katseesta, jonka sait matkalle lähtiessä, vai onko se hurmaantuneen yleisön huutomyrsky maalissa, vai onko se itsensä voittamisen ilo?

   Mediaviesti hokee; työssä, kotona, koulussa on vaikeuksia jaksamisen kanssa.  Onko korkean elintason maan ihmisillä erilainen jaksaminen kuin matalan bruttokansantuotteen kansalaisilla? Meille, Suomeenkin, tulee väkeä eri puolilta maapalloa.  

   Opettelemalla suvaitsevaisuutta voimme tuntea joulun iloa, ihmisenä olemista ihmisen rinnalla niin arkena kuin pyhänä.