Joulukalenteri

Perjantai 7.12.2018

Nuorena ihmisen tekee mieli kokeilla! Nykykansa käyttäisi sanaa innovoida! Oikella tulos, kun innovoin eläkeiän alussa? Taulun nimi on Solusta ulos? Hm! Sivelin maalia käsiini ja painoin niitä lähes kuivaan pohjaan - tulos??

   Lokakuusta lähtien joet, sen mutkat, kosket myöhemmin, saivat jääpeitteen. Talven tulon "kovuus" oli ratkaisevaa. Vanhempamme varoittelivat; -Älkää menkö vielä kokkeilemaan jäitä, ne eivät kestä!

   Uskoimmeko vanhempiamme? Kyllä varmaan jonkin verran. 

   Olimme jälleen naapurin tyttöjen kanssa kokeilureissulla. Olin hakenut mukaani kirveen rantteelta (halkojen tekopaikka). Pakkaspoika auttoi vaatteiden valinnassa. Riihirantaa kohden käveleskeltiin. Väliin mentiin aivan kosken tuntumaan, kokeiltiin rantajään lujuutta. Vesi äänteli virratessaan matalaa kivikkoista sivu-uomaa myöten. Suppoa oli jäätymässä pintakivistä ylävirtaan. Se tuotti hypnoottiselta kuulostavan kohinan. Meillä ei ollut kiirettä. Riihirannalla oli pari pientä lamperoista. Jääpinta peitti ne . Varovasti astuimme jäälle. Se kantoi hyvin, ei ritissyt. 

   - Teen avannon tähän ja katsotaan, miten vahvaa jää on, sanoin.

   Toiset siirtyivät vähän kauemmas ja minä heiluttelin kirvestä. Jäästä pärskähteli kimpaleita. Sitten jää rikkoontui. Se tapahtui niin nopeasti, jotta vauhtia ei voinut pysäyttää ja kirves livahti jään alle.  Ei se meitä haitannut. Paluumatkalla laulelimme, kirves Riihirannalla...

   Olin tulossa koulusta, ehkä ekaluokalta. Kolmen ja puolen kilometrin matka ei juuri rasittanut, kun hitaasti kiiruhtaen eteni. Naapurista kotiin päin on saari pienen jyrkänteen alla. Se on osittain mantereessa kiinni ja osittain välissä on pudas. Kun vesi ei virtaa, se jäätyy ensimmäisenä. Minua kiinnosti, miten vahvaa jää jo olisi. Laskeuduin lumista rinnettä alas putaan luo. Veden rajaan kuivanut kortteikko oli jo kestävän jään sisällä. Kävelin sitä ja aloin kokeilemaan sileän jään kohtaa. Tiesin, että sillä kohtaa ei ollut paljoa vettä. Eikä jää tietenkään kestänyt minua, vaan murtui allani. Upposin jäähän kainaloita myöten, mutta pääsin kuitenkin omin neuvoin pois. Kylmä tuli heti vaatteiden kohmettuessa päälleni. Sarkahousut imevät runsaasti vettä. Äitini oli katsellut ikkunasta jo monet kerrat viipymistäni. Olipa lopulta upeaa päästä kotiin ja saada kohmeiset vaatteet päältä, uutta lämmintä päälle ja sisälle lämmintä juomaa.

   Luistelua harrastettiin nuoruudessani jonkin verran. Isä teki luistimet meille. Puusta muovailtiin alusta, johon istutettiin luistinterä. Meidän luistinterät olivat viikatteista pajassa taottu ja hyvin teräviksi tahkoten hiottu. sitten ne istutettiin puualustaan. Siihen oli kairilla väännetty rei'ät nahkahihnoja varten. Näillä luistimet kiinnitettiin omiin kenkiin, useimmiten kumikenkiin. Syystalvisilla rantajäillä luistelimme. Kerralla ei voinut olla kovin kauaa luistimet jalassa. Muistan, miten nauhat kiristivät jalkoja ja niitä alkoi herkästi palelemaan.

   Jään, supon, virtaavan kosken kanssa opittiin elämään. Jopa lapset kunnioittivat veden olemusta. Hukkumisia tapahtui joka vuosi, meidän kylämme säästyi sellaisilta pitkiä aikoja. Näihin aikoihin joulukuulla oli joki jäässä.