Joulukalenteri
Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku
Maanantai 23.12.2019
Luna |
Väistyvä hämärä ja joen yllä leijuva pakkashuuru hidasti päivän selkiytymistä.
Isokuusen oravat nukkuivat makoisasti uudessa pesässään. Sorsan tuoksua ei heidän
nenät enää haistaneet. Pihan mökki oli vielä pimeänä. Heilille ja Rosalle oli
jätetty ovi tarhaan avoimeksi nyt, kun teltta ja sen asukkaat olivat
lähistöllä, eikä ollut vaaraa mahdollisista vaarallisista vierailijoista. Heili
ja Rosa olivat tulleet tarhaansa käyskentelemään. Japanilaisvieraiden
puolijoukkueteltan piipusta oli koko yön noussut savu suoraan taivaalle. Lauha
sää oli muuttunut yön aikana pakkaselle. Nyt oli teltan lämmityksestä tarkoin
huolehdittava.
Heili ja
Rosa katselivat teltan luona tapahtuvaa liikehdintää yllättyneinä. Sieltä lähti
jono tonttuja liikkeelle kohden piha – aluetta kynttilät käsissään.
Tip, tap, tip, tap – laulun sanat kuuluivat
ensin aivan hiljaa ja sitten voimistuen. Japaninkielisistä sanoista ei saanut
selvää. Vieraat olivat opetelleet tämän kaikille suomalaisille tärkeän
joululeikkilaulun. He tulivat esittämään leikkiä Puttaalan piha – alueelle.
Pienet tiu’ut kilisivät. Laulu ja kilinä herättivät Taavan. Hän siristeli
silmiään, haukotteli ja kuulosteli. Kyllä, siellä kuului laulua ja tiu’ut
helisivät. Mikä siellä pihalla oikein välkähteli. Kiireesti aamutakki päälle ja
ikkunaan. Siellä oli meneillään varsinainen karnevaali. Japanilaisvieraat
olivat pukeutuneet kotimaansa eksoottisiin asuihin. Jokaisella oli kuitenkin tonttulakki
päässään. Heliseviä, erilaisilla äänillä olevia tiukuja oli kiinnitetty asuihin.
Leikkien ja liikehtien tiukujen kilinä kuulosti upealta. Jokaisella oli
käsissään ledi – kynttilöitä. Tämä kaikki sai aikaan suorastaan taianomaisen
tunnelman.
- Olli, lapset, nouskaa ylös ja tulkaa
katsomaan vieraiden esittämää joulukuvaelmaa! Taava herätteli väkeään.
- Onko siellä jotain erikoista? Olli kysyi.
Pian oli koko talon väki hereillä katsomassa
pihamaalle. Heili ja Rosakin olivat tulleet tallin nurkalle seuraamaan
tapahtumaa. Oravat tuijottivat pesäpuustaan ihmetellen. Olli oli ottanut
hetimiten kameran esille ja kuvasi tapahtumaa. Leikki loppui. Vieraat hakivat
teltaltaan pusseja ja tuotuaan kiinnittivät ne pihan joulukuuseen. Siinä oli
pusseja kaikille talon asukkaille, Taavan vanhemmille, Heilille ja Rosalle ja
kuusikon oraville sekä pikkulinnuille. Jokainen lahja oli omassa
muovipussissaan, suojassa kastumiselta. Sitten he kokoontuivat mökin eteisen
eteen yhteiseen kuvaan. Talon asukkaat pyydettiin kuvaan mukaan. Tulkki kertasi
vierailta pulppuavaa tekstiä niin paljon kuin hän ehti.
- Meillä on ollut täällä teidän, Taava –
äiti, Olli – isä, Ada ja Juho, Toivo, Aksu ja Liina, Heili ja Rosa ja kaikki
oravat ja linnut aivan mahdottoman mukava olla. Kiitoksia teille ja näkemiin.
Japanilaistyttöjen ja – poikien ollessa
esittämässä tervehdystään talon väelle, oli teltta saatu purettua, tavarat
kasattua ja nostettua kuorma – autoon. Kamina vain jäi pihalle tupruttelemaan
viimeisiä savujaan. Kuorma – auto käynnistettiin ja se lähti ajamaan mökin
tietä poispäin. Pian pihan leikkijät olivat kokoontuneet linja – autoon. Kun
sekin poistui, piha hiljeni
- Hei Toivo ja Aksu, teille tulee kohta
koulukyyti hakemaan teitä joulujuhlaan! Taava huomasi kiirehtiä.
Koulun joulujuhlaa ja syyslukukauden
päättäjäisiä jouduttiin siirtämään japanilaisvieraiden vuoksi. Kukaan ei sitä
pannut pahakseen. Oravatkin olivat nauttineet vieraiden tuomasta
lisäjännityksestä. He olivat myös tuoneet pähkinöitä lippaaseen, jonka Olli oli
asentanut lintujen ruokintapaikan lähistöllä kasvavaan kuuseen. Tämä oli vain
oraville tarkoitettu ruokintalipas, sinne eivät linnut päässeet. Myöskin
oravien oli opittava avaamaan lippaan luukku, ennen kuin saivat sieltä
pähkinöitä. Luukku sulkeutui itsestään.
Liina oli istunut iltapäivän ikkunan
vierellä katsellen kuusta, johon joulupaketit oli ripustettu. Lapset olivat
palanneet koulusta.
- Tulkaa katsomaan, kun oravat menevät
hoijakkaan! Liina huusi.
- Ethän vain juksaa meitä? Toivo tuli
katsomaan.
Hoijakan luona, kelkassa istuivat kaikki
kolme oravalasta, Luna, Noel ja Sini. Pyörittäjien paikalla olivat sitten
todellakin kaksi vanhempaa oravalasta, Mille ja Mosse. Nämä rimpuilivat ja
yrittivät keinauttaa hoijakan vipuvartta? Kelkassa olevilla oli todella
hauskaa. Toivo sujautti hatun päähänsä ja tuumi:
- Katsotaan, onnistuuko? Menen varovasti ja
yritän saada niitä pysymään kelkassa ja vähän pyörittää hoijakkaa.
Kaikki talon asukkaat tulivat ikkunaan
tuijottamaan, miten Toivo onnistuisi kelkan pyörittämisessä, jossa istuisi
oravanpoikia. Ja kas kummaa, Toivo meni hoijakan tyvipäähän. Mille ja Mosse juoksivat
pienien luokse kelkkaan. Hitaasti Toivo alkoi pyörittää hoijakkaa ja
oravalapset pitelivät kelkasta kiinni ja selvästi nauttivat leikistä.
- Ihmeiden aika ei ole vielä ohi, Taava –
äiti tuumi.
Aulikki |
Hilma |
Iiro |
Oliver |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti