Paavo Niskasaari, taidenäkymiä: Aatonaatto

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku

Maanantai 23.12.2019

Luna

Väistyvä hämärä ja joen yllä leijuva pakkashuuru hidasti päivän selkiytymistä. Isokuusen oravat nukkuivat makoisasti uudessa pesässään. Sorsan tuoksua ei heidän nenät enää haistaneet. Pihan mökki oli vielä pimeänä. Heilille ja Rosalle oli jätetty ovi tarhaan avoimeksi nyt, kun teltta ja sen asukkaat olivat lähistöllä, eikä ollut vaaraa mahdollisista vaarallisista vierailijoista. Heili ja Rosa olivat tulleet tarhaansa käyskentelemään. Japanilaisvieraiden puolijoukkueteltan piipusta oli koko yön noussut savu suoraan taivaalle. Lauha sää oli muuttunut yön aikana pakkaselle. Nyt oli teltan lämmityksestä tarkoin huolehdittava.

Heili ja Rosa katselivat teltan luona tapahtuvaa liikehdintää yllättyneinä. Sieltä lähti jono tonttuja liikkeelle kohden piha – aluetta kynttilät käsissään.

Tip, tap, tip, tap – laulun sanat kuuluivat ensin aivan hiljaa ja sitten voimistuen. Japaninkielisistä sanoista ei saanut selvää. Vieraat olivat opetelleet tämän kaikille suomalaisille tärkeän joululeikkilaulun. He tulivat esittämään leikkiä Puttaalan piha – alueelle. Pienet tiu’ut kilisivät. Laulu ja kilinä herättivät Taavan. Hän siristeli silmiään, haukotteli ja kuulosteli. Kyllä, siellä kuului laulua ja tiu’ut helisivät. Mikä siellä pihalla oikein välkähteli. Kiireesti aamutakki päälle ja ikkunaan. Siellä oli meneillään varsinainen karnevaali. Japanilaisvieraat olivat pukeutuneet kotimaansa eksoottisiin asuihin. Jokaisella oli kuitenkin tonttulakki päässään. Heliseviä, erilaisilla äänillä olevia tiukuja oli kiinnitetty asuihin. Leikkien ja liikehtien tiukujen kilinä kuulosti upealta. Jokaisella oli käsissään ledi – kynttilöitä. Tämä kaikki sai aikaan suorastaan taianomaisen tunnelman.

- Olli, lapset, nouskaa ylös ja tulkaa katsomaan vieraiden esittämää joulukuvaelmaa! Taava herätteli väkeään.

- Onko siellä jotain erikoista? Olli kysyi.

Pian oli koko talon väki hereillä katsomassa pihamaalle. Heili ja Rosakin olivat tulleet tallin nurkalle seuraamaan tapahtumaa. Oravat tuijottivat pesäpuustaan ihmetellen. Olli oli ottanut hetimiten kameran esille ja kuvasi tapahtumaa. Leikki loppui. Vieraat hakivat teltaltaan pusseja ja tuotuaan kiinnittivät ne pihan joulukuuseen. Siinä oli pusseja kaikille talon asukkaille, Taavan vanhemmille, Heilille ja Rosalle ja kuusikon oraville sekä pikkulinnuille. Jokainen lahja oli omassa muovipussissaan, suojassa kastumiselta. Sitten he kokoontuivat mökin eteisen eteen yhteiseen kuvaan. Talon asukkaat pyydettiin kuvaan mukaan. Tulkki kertasi vierailta pulppuavaa tekstiä niin paljon kuin hän ehti.

- Meillä on ollut täällä teidän, Taava – äiti, Olli – isä, Ada ja Juho, Toivo, Aksu ja Liina, Heili ja Rosa ja kaikki oravat ja linnut aivan mahdottoman mukava olla. Kiitoksia teille ja näkemiin.

Japanilaistyttöjen ja – poikien ollessa esittämässä tervehdystään talon väelle, oli teltta saatu purettua, tavarat kasattua ja nostettua kuorma – autoon. Kamina vain jäi pihalle tupruttelemaan viimeisiä savujaan. Kuorma – auto käynnistettiin ja se lähti ajamaan mökin tietä poispäin. Pian pihan leikkijät olivat kokoontuneet linja – autoon. Kun sekin poistui, piha hiljeni

- Hei Toivo ja Aksu, teille tulee kohta koulukyyti hakemaan teitä joulujuhlaan! Taava huomasi kiirehtiä.

Koulun joulujuhlaa ja syyslukukauden päättäjäisiä jouduttiin siirtämään japanilaisvieraiden vuoksi. Kukaan ei sitä pannut pahakseen. Oravatkin olivat nauttineet vieraiden tuomasta lisäjännityksestä. He olivat myös tuoneet pähkinöitä lippaaseen, jonka Olli oli asentanut lintujen ruokintapaikan lähistöllä kasvavaan kuuseen. Tämä oli vain oraville tarkoitettu ruokintalipas, sinne eivät linnut päässeet. Myöskin oravien oli opittava avaamaan lippaan luukku, ennen kuin saivat sieltä pähkinöitä. Luukku sulkeutui itsestään.

Liina oli istunut iltapäivän ikkunan vierellä katsellen kuusta, johon joulupaketit oli ripustettu. Lapset olivat palanneet koulusta.

- Tulkaa katsomaan, kun oravat menevät hoijakkaan! Liina huusi.

- Ethän vain juksaa meitä? Toivo tuli katsomaan.

Hoijakan luona, kelkassa istuivat kaikki kolme oravalasta, Luna, Noel ja Sini. Pyörittäjien paikalla olivat sitten todellakin kaksi vanhempaa oravalasta, Mille ja Mosse. Nämä rimpuilivat ja yrittivät keinauttaa hoijakan vipuvartta? Kelkassa olevilla oli todella hauskaa. Toivo sujautti hatun päähänsä ja tuumi:

- Katsotaan, onnistuuko? Menen varovasti ja yritän saada niitä pysymään kelkassa ja vähän pyörittää hoijakkaa.

Kaikki talon asukkaat tulivat ikkunaan tuijottamaan, miten Toivo onnistuisi kelkan pyörittämisessä, jossa istuisi oravanpoikia. Ja kas kummaa, Toivo meni hoijakan tyvipäähän. Mille ja Mosse juoksivat pienien luokse kelkkaan. Hitaasti Toivo alkoi pyörittää hoijakkaa ja oravalapset pitelivät kelkasta kiinni ja selvästi nauttivat leikistä.

- Ihmeiden aika ei ole vielä ohi, Taava – äiti tuumi.