Joulukalenteri

Torstai 5.12.2019

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset / suku

Kuin uitettuja rottia!

Sauna lämpeni itsenäisyyspäivän aattona Puttaalassa. Mökin väen mielestä kaikkien piti saada kylpeä itsenäisyyspäiväksi. Jopa Liinakin oli alkanut mieluilla saunaan, varsinkin, kun sinne oli hankittu pieni ”kylpytynnyri”. Se oli saunan sisällä ja kylpyvesi siihen laskettiin hanasta. Alahana oli ohjattu saunavesien kivisilmään. Tynnyrin sisäpuolen istuimet olivat sopivalla korkeudella lapsille. Liinan pää oli veden yläpuolella, vaikka hän istui tynnyrissä. Tosin vettä oli silloin laskettu lapsille sopiva määrä. Aikuisia sopi yksi kerrallaan tynnyriin. Taava siinä piti tapanaan istua, kun isä – Olli latasi kipakat löylyt.

   Päivän työt oli lopetettu mökillä. Viimeisimpänä askareena oli lumitöiden tekeminen. Koko päivän oli sadellut lunta. Illasta näytti taivas selkenevän.

   - Taitaa tulla pakkasyö. Olli sanoi.

   - Lämmitä sauna hyvin, kun on ollut työntäyteisiä päiviä. Minä ainakin haluan nauttia löylystä ja tynnyristä tänä iltana. Taava haaveili.

   - Me mennään ensiksi tynnyriin, Liina sanoi. Menkööt pojat minun jälkeen.

   - Jo vain se meille sopii, Toivo ja Aksu totesivat.

   - Sauna on valmis. Tynnyriinkin laskin jo veden. Laitoin uuden vastan vatiin hautumaan. Lapset, lähtekää minun kanssa kylpemään ja äiti kuitenkin haluaa käydä viimeisenä, Olli ehdotteli.

   - Se vain passaa. Kuka on ensimmäisenä saunassa? Aksu tokaisi.

   Pieni kilpailu, kuka ensimmäisenä saunassa oli joka lauantaista puuhaa. Viimeisenä saunassa kävi Taava. Hän istuikin tynnyrissä niin kauan, jotta vesi alkoi jo jäähtyä. Sitten hän kipaisi lauteille ja otti oikein kunnon löylyt. Pihaan saapuivat vuorollaan puhtaina lapset ja isä ja vihdoin Taava – äitikin tuli sieltä, posket helottaen punaisina.

   Ennen unilukkaria kaikki kokoontuivat pöydän ääreen iltapalalle. Lapset vielä lukivat ja pelasivat uudehkoa lautapeliä. Toivo kävi Heili – ponin luona kuivituksen tarkistamassa. Hän katsoi myös, oliko sillä vettä ja heiniä. Tessu – koira sai iltaruuan ja vettä. Kun hän lähti astelemaan tupaa kohden, luuli hän kuulevansa jotain tirskettä jostakin. Hän pysähtyi oikein kuuntelemaan. Kyllä, saunalta päin se tuntui kuuluvan. Toivo pisti juoksuksi. Kyllä saunassa oli jotain kummaa. Aivan kuin joku olisi niiskunut, tai suorastaan itkenyt. Kun hän avasi oven, roiskahti vettä tynnyristä hänen päällensä.

   - Mitä kummaa täällä on tekeillä, tokaisi hän.

   Todella kummaa siellä olikin. Tynnyrissä ui kaksi oravalasta väsyneinä ympyrää. Toivo otti lippalakin päästään ja ujutti sen oravalasten alle, ja viimein hän sai ne molemmat lakkiinsa. Pelastajakin oli kastunut oravien pärskiessä ympäriinsä.

   - Nyt ei auta, kuin viedä teidät uunin päälle kuivumaan.

   - Tirsk, tirsk, vastasivat oravalapset.

   Sisällä tuvassa äiti asetteli molemmat oravalapset pyyheliinan mutkaan, jonka laski koriin. Se nostettiin lämpimän uunin päälle. Siellä oli oravalasten hyvä kuivua ja kohta ne nukahtivat vierekkäin pyyheliinan mutkaan.

   Äiti ja isä – orava olivat kuulleet lastensa hädän. He näkivät mökin pojan juoksevan saunaan ja palaavan sieltä nopeasti tupaan. Lintujen ruokintapaikalta oli hyvä näkyvyys tuvan sisälle. Oravavanhemmat näkivät, jotta lapset asetettiin pyyheliinan mutkaan ja nostettiin uunin päälle. Sitten he palasivat tyytyväisinä omaan pesäänsä. Nyt näytti olevan taas molemmissa asuinpaikoissa tyytyväinen ja hyvä olo.

Noel

Alina

Hilma

Luna