Paavo Niskasaari, taidenäkymiä: Tylsää

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku

Oravien kotopaikassa Isokuusessa on tohinaa. Kolmikon vanhempien päivään kuuluu syöttämistä ja syöttämistä. Selma – äidin päänsärkynä on vauvojen pukeutuminen kastetilaisuuteen. Nimikiistakin on jo ollut!

- En kyllä laita pojalle nimeä Kurre, en vaikka? Selma kovistelee Olli – miestään.

- Oisko sitten parempi nimi Volvo, kun kerran Mosse jo on? Olli säkenöi.

- Höpöksi meni koko nimien miettiminen! Oletko sinä varannut jo Naavaparta – papan kasteoravaksi?

- En ole, jos näille ei edes nimiä löydy. Olli vastaa mieli maassa.

Oravalasten kastepäivä varmistuu. Nimet on löydetty. Poikavauva – oravan vaatteena on naavarengas kaulan ympärillä, tyttövauva – oravat ovat saaneet kaulaansa heinägranssit, joihin on sidottuna pienenpieniä katajanmarjoja. Kastetilaisuus suoritetaan pesän vierellä, lähekkäin olevilla oksilla. Mosse ja Mille ovat uuraasti keräilleet oksille pehmusteiksi naavaa. Selma katselee ylpeänä lastensa aikaansaannoksia. Jouluvalokoriste on siirretty kastepaikan ympärille. Olli – isä on vanhempien lastensa kanssa juossut edestakaisin lintujen ruokintapaikan ja kotipesän väliä. Jokaisella reissulla on tuotu vähän syötävää kastejuhlaan. Naavakupeissa on nyt siemeniä ja erilaisia pähkinöitä. Kaikki on valmista. Kasteorava Naavapartaa vain ei kuulu!

- Menetkö Olli katsomaan, onko hänelle tullut vakavakin este? Selma kehottelee.

Ollin loikkiessa kohden Naavaparran kotia, kuulee hän jo kaukaa etäistä koiran haukuntaa. Matkan edistyessä koiran äreä ääni kuuluu vain voimakkaammin ja voimakkaammin. Lähellä Naavaparran pesää Olli huomaa orava – papan olevan sykeröllä pienehkön männyn latvapuolella. Koira on noussut puuta vasten ja haukkuu voimakkaasti. Papan piilopuun lähistöllä ei ole toista puuta hyppymatkan etäisyydellä. Tässä tämä este oli. Olli miettii konstia, miten saada koira pois puun luota siksi aikaa, kun pappa ehtisi loikkia maan kautta turvallisten kuusten huomaan. Yritetään kieroutta, ei tässä muukaan auta. Olli laskeutuu lähestymiskuusen juurelle ja sieltä nakuttaa koiralle. Koira huomaa heti Ollin ja lähtee vauhdilla sitä kohden. Olli hyppii muutamien kuusien alapuolella siksakkia ja kun koira lähestyy Ollia, hän nousee nopeasti puuhun. Koira jää nyt läähättäen haukkumaan Ollia. Tällä välin on Naavaparta keksinyt Ollin konstin ja hyppää kiireellä muutamat loikat maassa ja saavuttaa kuusirivin, johon kipuaa nopeasti.

Kastejuhlan väki sai odotella tovin aikaa, ennen kuin Naavaparta ja Olli – isä saapuivat paikalle. He saivat lämpimän vastaanoton juhlaväeltä.

- Annetaan Naavaparran vähän hengähtää ennen kastejuhlaa, hän on varmaan vähän väsynyt tulomatkan rasituksista, Selma sanoi.

Niin saatiin kastetilaisuus käyntiin. Naavaparta istui vakaasti oksalla, nojaten pesäkuusen runkoon. Juhlaväki oli kiertynyt ympärille. Kastelapset eivät meinanneet pysyä hetkeäkään paikalla, vaikka Selma niitä yritti pidellä lähellään.

- Pojalle annetaan nimeksi Noel ja tytöille Luna ja Sini, Naavaparta sanoi.

Kaikki olivat nimiin tyytyväisiä. Naavaparta oli niin tyytyväinen, että syötyään nukahti oksalle. Hänen untaan vartioi Mosse.

Puttaalan mökin väki vietti rauhaisaa tiistaipäivää omissa askareissaan. Liina ja Aksu seurasivat oravien touhuja väliin lumileikeissään pihalta ja sitten taas tuvan pöydän äärestä. Melkein yhteen ääneen he alkoivat selittää: - Mitä ne nuo oravat tänään oikein ovat touhunneet? Ne ovat kiitäneet milloin kotikuuseen päin, milloin sieltä lintulaudalle päin? Aksu alkoi selittämään.

- Niin, ja minä näin, kun ne liikutteli sitä jouluvaloa! Liina tomerana jatkoi.

- Oiskoon niillä myöskin näitä joulutouhuja meneillään? Taava – äiti puntaroi.

- Joo, varmaan on joulukiireitä? Toivo iski silmää äidilleen.

Joulu teki tuloaan niin talojen, mökkien kuin eläintenkin elämään.