Paavo Niskasaari, taidenäkymiä: Kiirettä, tohinaa ja jopa rauhoittumista!

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku

Tiistai 17.12.2019

Kiire ja tohina jatkuivat vielä tiistainakin Puttaalassa. Ada ja Taava olivat jo aamusta valmistelleet piparkakkutalon rakentamista. Sitä odottivat erityisesti Liina ja Aksu. Seinät ja katto olivat paistetut edellisenä päivänä. Nyt oli talon kokoaminen ja koristeleminen vuorossa. Aksu, eskarilainen, halusi olla talon koristelussa mukana, kun hän palaisi puoliltapäivin kotiin kyydillään. Sitten oli suunnitelmissa vielä muutaman kakun ja joulunodotuspitkon tekeminen.

Olli oli paennut appensa, Juhon kanssa työverstaalle tarkoituksenaan tehdä oraville juoksupyörä. Se vaati useita vierailuja tietokoneella, jotta he osaisivat tehdä oikein hyvän ja vaarattoman oravapyörän. Toivo oli edellisenä iltana esitellyt isälleen paikan, johon pyörä tulisi sijoittaa. Hän oli sitä mieltä, jotta paikan pitäisi täyttää kolme ehtoa. Hänen pitäisi voida katsella oravia yläkerran ikkunasta! Sama asia talon olohuoneesta. Pyörän tulisi näkyä Heilin tarhaan ja sen pitäisi olla hyvin turvallinen oraville.

- Minkä vuoksi Heilin pitää nähdä niitä? Juho kysyi uteliaana.

- Heili on oravien ystävä. Ne käyvät väliin nukkumassa Heilin luona! Toivo selventää, ja jatkaa:

- Jäätkö sinä Juho – pappa tuohon suunnitellulle paikalle seisomaan. Siitä sinä näet Heilin tarhan. Minä menen yläkertaan ja vilkutan sieltä ja isä vilkuttelee tuvasta.

Hämärä lähti hiipimään Puttaalan mökin vaiheille kun Olli ja Juho asentelivat oravapyörää sovittuun paikkaan.

- Tuo pyörän laakeri pitää vielä rasvata, Toivo ehdotti.

Rauhaisa ehtooaika on laskeutunut Puttaalan mökkiin. Ada ja Juho aikoivat jäädä vielä toiseksi yöksi tyttärensä perheen luokse. Taava oli käynyt vieraskammarissa tutkailemassa, jotta siellä oli kaikki ok. Sitten hänen vanhempansa olivat menneet sinne iltapäivälevolleen. Juho tuhisi pienoista kuorsauksen poikasta. Adan päähän oli jääneet vielä päivän askareet pyörimään. Oli mukava kertailla kiireettä niitä piparkakkutalon rakentamisen vaiheita.

Taava kurkisti tuvan uuniin, josko riisipuuro olisi jo lämmennyt. Päivällä keitettyä riisipuuroa ja soppaa oli jäänyt sopivasti iltapalaa varten. Uunikuppiin siirretty puuro oli saanut jo pinnalleen kullankeltaisen kuoren. Se sai veden herahtamaan kielelle uuniin kurkkijalle. Hän oli kattanut pöydälle muut iltapalan tarvikkeet, vain puuro vielä puuttui.

- Tulkaa lapset iltapalalle. Minä pyydän mummin ja papan tänne tuolta kammarista. Otin juuri puurokupin uunista, joten varokaa sen reunoja, ne ovat kuumia.

Niin rauhoittui Puttaalan mökin väki ja isovanhemmat iltapalalle.

Jouluisissa tunnelmissa oltiin myös oravien pesän vaiheilla. Edellisen illan hämärän liepeillä oli Toivo hiippaillut lintujen ruokintapaikan luokse. Mosse oli ollut lähikuusen oksalla ja nähnyt, kun Toivo oli pieninyt muutaman piparin lintulaudalle. Pitkiä hyppyjä tehden Mosse oli kiiruhtanut kertomaan oravaperheen muille jäsenille tapauksesta. Olli, Mille ja Mosse olivat kiireellä sonnustautuneet piparipalojen hakuun. Iltasella syötiin sitten pienet maistiaispalat jouluvalojen loisteessa.

- Jätetään vähän paloja toiseksi kerraksi. Meidän ihanat naapurit saavat meidätkin tuntemaan joulun odotusta, Selma kertoi haaveillen.