"Merii Kurisumasu"

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku

Lauantai 21.12.2019

 

Yön pimeys alkoi väistyä hämärtyvään päivän valoon. Yön aikana pakkanen oli laskenut, mutta sen rinnalla oli virinnyt tuulenpoikanen. Sen mukana leijaili hitaasti lumihiutaleita. Joka puolella nukuttiin. Puolijoukkueteltan piipusta nousi savua. Kipinämikko siellä huolehti vierailevien japanilaislasten ja heidän huoltajiensa lämmöstä. Hän oli nostanut ison ruokakattilan kaminan päälle. Vierelleen se oli saanut pienemmän vesikattilan. Uninen tuhina kuului eri puolilta telttaa. Vain tulkki istui unisen näköisenä kipinämikon lähellä. Hän oli saanut höyryävän teekupin käsiinsä ja siitä hän hitaasti ryypiskeli. Teltan ovipielen raosta tuhautti tuuli vähän lunta. Tulkki katsahti sitä ja tuumi Merii Kurisumasu (hyvää joulua japaniksi). Lumi yhdistettiin Japanissa jouluun.

   Jokitörmän kuusikossa myös heräiltiin. Oravat olivat katselleet mökin vieraita pitkään yöhön, kun nämä tuijottelivat taivaalle ja kuvasivat revontulien mellastusta.

   - Ne ottivat tuhottoman määrän kuvia yöllä. Mökin väkikin oli valveilla melkein yhtä pitkään, kuin näiden vieraat, Mosse kertoili.

   - Käytkö Mosse tai Mille kyselemässä Noelin jalan kuulumisista tuolta Heilin tallilta? Selma – äiti puheli.

   - Minä voin mennä. Mille sanoi.

Vihdoin väki alkoi heräillä. Mille ei uskaltanut mennä suoraan Heilin luo. Teltan ja talon väliä liikkui ripeästi vieraita. Aamutoimet vaativat tekemistä. Heilin tunkion luo juoksi poikia helpottamaan paineita. Vaikka pakkanen oli hellittänyt, voimakas tuuli lisäsi sen purevuutta. Olli – isä ja Toivo tulivat auttamaan lumisten teiden puhdistamisessa. Tuulenpuuskat kuitenkin tukkivat tiet pian uudelleen. Tulkki kävi kysymässä Taava – äidiltä, sopisiko osa vieraista syömään ruokansa tuvassa. Talvitamineisiin pukeutuneet vieraat täyttivät teltan ja vain osa mahtui siellä syömään. Heidän aamiainen oli kyllä valmis. Se käsitti misokeittoa ja vihreää teetä. Taava lupasi ja sanoi:

   - Te sovitte meidän pirtin pöydän ympärille istumaan vaikka kaikkikin!

   Lämpimästi pukeutuneina vieraat saapuivat ruokakulhojen kanssa tupaan. Pian heille tuli kuuma ja he vähensivät vaatteita päältään.

   - Miten teillä on näin paljon tilaa talossa? Tulkki kyseli vieraiden ihmettelevien silmien edessä.

   - Suomi on kylmää aluetta toisinaan jopa koko vuodenkin. Meillä pitää olla hyvin tiiviit ja lämpimät talot ja tilaa tarvitaan, jotta jaksamme toistemme kanssa täällä. Olli kertoi.

   Kun vieraat olivat syöneet, oli Toivo jo valjastanut Heilin reen eteen. Japanilaisia kiinnosti rekiajelut. Heili sai rehkiä pitkän päivän lasten vetäjänä. Hoijakkaa aluksi vierottiin, mutta kun ensimmäiset saivat oikein nopeita kyytejä pulkassa, riemu repesi. Pyörittäjän työ oli raskainta, mutta vieraat vuorottelivat siinä. Muutaman kerran nopeus on pulkassa istujalle liian suuri ja se heitti kyytiläisen ulos pulkasta lumikinokseen. Sekös olikin vieraista hauskaa ja yhä useampi kokeili työntää hoijakkaa sellaista nopeutta, jotta istuja lensi pulkasta pois.

   Kipinämikko sai huudella useat kerran väkeään lounaalle, kun kaikilla näytti olevan muita harrasteita. Hoijakan lisäksi kiinnosti mäen lasku pulkalla jokitörmällä. Varsinkin jyrkän ja lumisen törmän nousu sai vieraat kiljumaan ilosta.

   - Saatte vielä tunnin pari harrastaa mieluisia ulkolajejanne. Ennen hämärän tuloa menemme ryhmittäin käymään saunalla peseytymässä ja ottamassa jopa ’löylyä’, joka uskaltaa. Tulkki kertasi ryhmälleen, ja jatkoi:

   - Saunasta meidät on kutsuttu isäntäväkemme luo tupaan. Siellä teille kerrotaan suomalaisista joulutavoista ja saatte tosi suomalaisen iltapalan, mitähän siihen kuuluukaan?

   - Olen valmistanut teille tarjolle erilaisia laatikoita, perunasta, porkkanasta ja lantusta. Lisäksi saatte nyt graavisuolattua lohta sekä ylikypsää kinkkua. Pöydässä on tarjolla myös joululeipää sekä joulukaljaa ja tietenkin kahvia ja teetä sekä makeita kahvileipiä. Taava selvensi.

   Saunominen onnistui hyvin. Ryhmät olivat pieniä. Tyttöjen mukana oli Taava ja Liina. Poikien mukaan lähti Toivo. Aluksi vain muutama uskalsi nousta lauteille ja totutella lisääntyvään lämpöön. Japanilaiset nuoret olivat kuitenkin rohkeita kokeilijoita. Melkein kaikki kävivät löylyssä kylpyreissullaan. Tuvassa kävi valtava porina illan mittaan. Suomalaiset jouluruuat tekivät hyvin kauppansa. Päivän raittiissa, tuiskuisessa ilmassa leikkiminen ja laskettelu mäessä olivat vieneet vieraiden voimia. Leppoisa saunominen ja sen jälkeinen suomalainen jouluateria iskivät vieraat lähes tajuttomiksi ja valmiiksi nukkumaan. Jo edellisen yön valvominen revontulia katsellessa oli vähentänyt uniaikaa. Ruokapöydän ääressä keskustelu hiipui hiljakseen. Monilla alkoi silmäluomet vaipua unta tavoitellen. Viimein tulkki oli valmis lähtemään telttaan nukkumaan. Hän nousi ylös ja sanoi:

   - Me kaikki olemme saaneet täällä olosta, revontulista, suomalaisesta luonnosta, lumesta, jouluruuista ja erikoisesti saunomisesta mahdottomasti iloa ja nautintoa, jollaista ei meistä varmasti kukaan osannut odottaa. Nyt on unen vuoro. Me japanilaiset olemme myöskin jouluihmisiä, joten huomenna voimme vielä viettää teidän kanssa päivän, Hyvää yötä teille kaikille ja kiitoksia. 

Alina

Ella

Rilla

Rosa