Joulukalenteri
Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku
Torstai 19.12.2019
- Oli se varsinainen yö! Hoh hoijaa, Taava –
äiti haukotteli ja venytteli.
- Niinpä vain. Aksu nukkuu nyt tuossa
patjalla! Olli tuumiskeli.
- Missä ja miten hän tuossa nukkuu? Taava
siunaili.
- Aksu juoksutti minua yöllä monet kerrat,
piti olla mehua, piti vähän kääntää jalkaa, kävimme vessareissunkin. Talutin
pojan tänne meidän makuuhuoneeseen, etsin hänelle patjan ja muut makuuvaatteet
ja Aksu nukkui heti! Olli kertoi.
- Ja minä en ole tiennyt mitään! Taava oli
suorastaan kysymysmerkkinä!
- Sinä olit väsynyt leipomisesta, vieraista,
anopin ja oravan ja Aksun eilisistä haavereista, joten annoin sinun jatkaa kuorsaamista.
Olli kehui.
- Ja pyh, minä en kuorsaa! Taava nousi ylös
vuoteeltaan.
Ollin ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän
katsoi vaimoaan. Aksun vanhemmat hipsivät hissukseen keittiöön. Olohuoneesta
kuului toisen potilaan tirskunta. Nälkä kai silläkin oli.
- Laitatko meille jotain aamiaista? Minä
menen katsomaan tuota oravanpoikaa ja lisään sille vettä ja ruokaa. Olli
tiedusteli.
Orava oli vähän säikkynä hereillä ja katseli
viereensä nukkumaan tullutta Liina – tyttöä. Hän oli yöllä tullut oravan
tueksi, kun se oli narskutellut siemeniä ja Liina oli nukahtanut siihen.
- No jo on? Meidän potilailla on tarkempi
valvonta, kuin sairaalassa. Aksulla varmaankin jalka oli kipeä yöllä ja näin se
oli kait tuolla oravalapsellakin. Liina oli vetänyt viltin ja tyynyn sen häkin
viereen ja nukkui siinä, Olli kertoi.
- Ja me saadaan uudestaan vieraita
iltapäivällä. Ada – äiti ja Hilja leipovat mummolassa pipareita heti aamusta
päivin. Lilli oli suorastaan pakottanut äitinsä lupaamaan reissua Puttaalaan
kun siellä ovat Aksu ja oravalapsi potilaina. Viimein Ada – mummi oli luvannut
Lillille, jotta koko kööri lähtisivät vierailulle heti, kun piparit olisi
paistettu, Taava kertoi Hiljan soittaneen.
Oravien
pesillä on koko päivä seurattu mökin tapahtumia niin tiiviisti, etteivät he
olleet kunnolla ehtineet ruokailemaan. Selma – äiti oli lopulta komentanut
Millen ja Mossen siivoamaan oman pesänsä ja aikonut tehdä samoin heidän
pesälleen. Mökin pihalla ei ollut koko päiväsaikaan tapahtunut mitään
ihmeellistä. Iltapäiväkahvien aikaan ajoi pihaan pari autoa ihmisineen. Melkein
samalla, kun ensimmäisen auton ovi avautui, sieltä hyppäsi ulos Lilli. Hän juoksi
tupaan ja alkoi huudella potilaina olevia Aksua ja oravan poikaa. Hän olisi heti
välttämättä halunnut ottaa oravan syliinsä, mutta vanhemmat kielsivät Lilliä.
- Tällä oravalla oli jalka poikki. Nyt se on
lastoitettu, mutta sitä on käsiteltävä varoen, jotta lasta pysyy ainakin viikon
paikoillaan. Siksi sitä ei voi ottaa syliin. Pidämme sen vielä tämän päivän
täällä sisällä, mutta viemme sen Heilin luo talliin. Meidän mielestä koko
oravaperhe oli Heilin luona silloin myrsky-yönä, kun niiden kotikuusi katkesi
ja pesä hajosi tuulen mukana. Olli sanoi.
- Voin minä olla tässä sen vieressä. Se ei
enää pelkää minua, kun se on liikkunutkin vähän tuossa häkissään. Tuota
lastoitettua jalkaa se ei kyllä pane maahan, jalka on varmaan kipeä. Onko se
tyttö vai poika? Lilli uteli.
- Olemme antaneet sille nimen Noel, eli Joulu,
kuten se netin tietojen mukaan on ja Noel on pojan tai miehen nimi. Luulen,
jotta orava on poika, Taava – äiti vastasi.
- Taas sitten on yksi joulunaluspäivä saatu
’pulkkaan’.
- Äiti, saammeko mennä hoijakalle, kun
Toivo tulee kohta koulusta? Liina kysyy.
- Joutaisiko isä teitä pyörittämään vähän
aikaa? Taava kysyy.
- Minulla ei ole tässä mitään erikoista.
Voisin vaikka lähteä pyörittämään hoijakkaa, menisittekö tytöt puhdistamaan
hoijakka – radan lumesta? Olli – isä suostuu.
Kuusen
oravaperhe näki, kun Noel (se oli todellakin oikein kastettu Noeliksi) vietiin
pulkalla Heilin talliin.
- Nyt voimme käydä Noelin ja Heilin luona.
Selma sanoi.
Toivon
saapuessa kotiin, hän yllättyi, kun pihalla oli pari vierasta autoa. Isä
pyöritti hoijakkaa ja tytöt kiljuivat ihastuksissaan. Taava kyseli Hilda –
sisareltaan äidistään ja autokolarin vaikutuksista. Hilda oli tuonut tuoreita,
äsken paistettuja pipareita tullessaan. Niitä nautittiin vieraskahvien aikaan.
Aksukin oli vähin erin yrittänyt liikkua, tosin sisällä vain. Jalassa ei
juurikaan tuntunut kipua enään.
 |
| Fanni |
 |
| Jennika |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti