Tekevälle sattuu!

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku

Keskiviikko 18.12.2019

   - Uusi päivä ja uudet kujeet, Juho – pappa lausahti noustuaan vuoteeltaan.

   - Minä voisin vielä vähän makoilla, Ada sanoi ja hieroskeli unisilmiään.

   - Nyt on makoilut makoiltu. Meillä on kotona paljon töitä, jotta joulu saadaan Viestilän mökkiin.

   - Ja tuliko meille vieraita tänään, en kyllä muista?

   - Huomenna tulevat Hilda ja ainakin Lilli, pojista en tiedä. Juho muisteli.

Päivä käynnistyi hyvin puurolla ja leivällä. Kuppi kahvia maistui vanhemmalle väelle. Taavan vanhemmat aikoivat lähteä kotiinsa aamupalan jälkeen. Toivo ja Aksu olivat jo menneet koulukyydillä toinen eskariin ja toinen kolmannelle luokalle. Kummankin bussilla kulkijan joulujuhlat olivat tulollaan. Ne pidettiin lauantaina, joulukuun 21 päivä. Sitten olisi noin rapiat kaksi viikkoa joululomaa.

   - Olipa mukava leipoa Puttaalaan joulua, Ada huokaili ja jatkoi: - Meidän oman perheen leipomiset ovat vielä edessäpäin. Josko aloittaisin jo huomenna, kun tyttö tulee Lillin kanssa meille. Minä soitan kotona Hildalle ja kysyn, voiko hän olla kaverina leipomassa. Ehtisin tehdä piparitaikinan tänä iltana.

 Kaikki pöllähtivät suitsait pois pihasta. Vanhempani ja pojat. Me jäimme kotiin Liinan, Heilin, Tessu – koiran, Sisu – kissan kanssa ja vain oravaperhe ja linnut jäivät meidän seuraksi tänne. Joululoman aikana meillä tulee olemaan melkoista hulinaa, mutta mukavaa sellaista. Nyt nautitaan tästä rauhasta!

   - Äiti tule apuun! Liinu huutaa ovelta.

   - Mikä hätä siellä nyt on? Taava utelee.

   - No, kun mummo ajoi ojaan. Auto on aivan kallellaan ja Ada – mummo ei pääse autosta pois. Liinu uutisoi.

Taava ja Olli pukeutuivat nopeasti ja lähtivät katsomaan tilannetta. Auto oli luisunut ojaan heti metsämutkan jälkeen. Juho – pappa oli jo kivunnut autosta pois ja lohdutteli vaimoaan.

   - Ada, apua on tulossa! Koskeeko sinulla mihinkään? Juho uteli.

   - Vain turmelukseen koskee, kun en osaa ajaa suoraa tietä myöten. Ada selitti.

   Monien avulla saatiin Ada pois autosta. Sitten Toivo meni hakemaan traktorin, jolla auto voitaisiin vetää tielle. He joutuisivat palaamaan takaisin Puttaalan pihalle. Auto oli tarkistettava, voisiko isovanhemmat sillä lähteä kotimatkalle. Miehet tutkivat auton tarkoin. He löysivät vasemmassa kulmassa olevan lommon. Myöskin käynti oli kuin ajatus. Naisväki keitti ojaanajokahvit. Ada ja Juho lähtivät uuteen ajoyritykseen kohti kotia.

   - Siinä se meidän rauha sitten oli. Hyvä, kun vanhemmilleni ei sattunut mitään, Taava muisteli.

   - Hei äiti, aukaise heti ovi! Liinun tomera ääni kehoitti.

   - Mitä nyt taas? Mitä sinulla on siinä lakissa? Oven avaaja kysyi.

   - Se on orava. Sillä on jalka poikki. Soita eläinlääkäri!

   - Katsotaan nyt ensin, Taava – äiti sanoi.

   Liinu aukaisi lakin. Sen pohjalla kyyristeli oravalapsi. Toinen takajalka sillä oli selvästi poikki. Oravan sydän läpätti pelosta ja kivusta.

   - Annetaan olla siinä lakissa. Minä soitan eläinlääkärille. Taava sanoi.

   Tovin kuluttua ajoi pihaan henkilöauto. Sieltä nousi reipas naiseläinlääkäri ja käveli tupaan.

   - Missä se potilas on? Hän kysyi.

   - Täällä ja se pelkää, Tiina hätäisenä selosti.

   Lääkäri tutki jalan ja totesi jalan luita olevan poikki. Puudutettuaan jalan, asetteli hän luut paikoilleen ja kietoi siihen tukisiteen.

   - Tuon tuen pitäisi olla paikoillaan ainakin kaksi viikkoa? Mitenkähän se onnistuu? Lääkäri neuvoi.

   - Orava on ehkä asetettava tyhjänä olevaan hamsteri – häkkiin. Viedään sitten häkki oravineen Heilin luo talliin. Ne tykkäävät toisistaan. Nyt pidämme tulevan yön oravaa täällä tuvassa. Taava aprikoi ja jatkoi:

   - Entäpä lääkkeet?

   - Annoin sille piikillä antibioottia ja vähän kipulääkettä. Te voitte lisätä tuota antibioottia pikkuisen oravan veteen päivässä viikon ajan. Oravan keho näyttää, milloin sen jalka kestää taas juosta. Lääkäri sanoi, ja jatkoi: - Missä se muuten lienee loukkaantunut?

   - Miehet tekivät meidän pihaoraville juoksupyörän. Olisiko se pudonnut siitä? Liina sanoi sen itkeneen maassa, pyörän alla. Taava selitti.

   - Me tutkimme heti Toivon kanssa, olisiko pyörässä jotakin vikaa? Jos vikaa löytyy, se pitää korjata. Olli sanoi.

   Kännykkä oli päivän aikaan soinut monta kertaa talossa, siihen ei vain kukaan ollut aikaisemmin ehtinyt vastaamaan. Kun se taas kerran soi, Taava nousi vastaamaan.

   - Täältä koululta, Aksun opettaja soittaa. Viimein sain teihin yhteyden. Aksulle tapahtui pieni haaveri tuolla pihariipussa. Avustaja on nyt mennyt hänen kanssaan käymään terveyskeskuksella. He tulevat suoraan kotiin sieltä, jos siellä ei ole mitään vakavaa. Aksun opettaja sanoi.

   Tuskin eläinlääkärin auto oli poistunut pihalta, kun siihen ajoi Aksun avustajan auto ja kyydissä oli Aksu. Hän nousi varovasti kainalosauvoihin nojaten autosta ulos. Kuljettaja tuli toiselta puolelta.

   - Aksun jalka kuvattiin ja sen yhdessä luussa lienee hiushalkeama.  Avustaja sanoi tervehdittyään Taavaa ja Ollia.

   - Onko se kipeä, kun tukiside on laitettu? Taava kysyi.

   - Lähdetään sisälle ja jutellaan siellä lisää. Sanoin aamulla, että nyt vietetään rauhallinen päivä. Sitten alkoi tapahtumaan. Sanotaan, jotta ei kahta ilman kolmatta. Taava kertaili tapahtumia.

   Oravien pesäpuussa oli nähty Noel – oravalapsen putoaminen pyörästä. Mökin tyttö oli sitten hakenut itkevän oravapojan sisälle taloon. Seuraavaksi pihaan oli ajanut auto ja sieltä oli tullut nainen, jolla oli musta laukku mukanaan. Perheen vanhemmat lapset olivat seuranneet ruokintapaikan läheltä, mitä talossa tapahtuu. Noelia siellä oli hoidettu.

   - Sen jalkaan on laitettu tuki ja sitten Noel oli asetettu häkkiin, pehmeän alustan päälle pitkäkseen. Mosse, Noelin vanhempi veli kertoi kuulumisia.

Vihdoin näytti siltä, että rauha sittenkin laskeutuisi Puttaalan ja kuusioravien elämään.

Hilma

Minna

Minna