Siunattua Jouluaattoa 2019!

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku

Tiistai 24.12.2019

 

Fanni

Miio

Nukkuisivat lapset pitkään!! Näin toivovat varmaan useimpien perhei den vanhemmat jouluaattoaamuina. Joissakin perheissä se onnistuu, toisissa ei. Jouluaattoon liittyy niin paljon toiveita, odotuksia, unelmia – ettei sen valoisana /pimeänä Suomen päivänä tunnit millään riitä kaikkeen tekemiseen?

   - Miten niin ei tunnit riitä toteuttamiseen? Otto kysyy vaimoltaan.

   - No, kun ei vaan riitä? Taava vastaa.

   - Koko joulukuun ainakin on siivottu, on kuurattu, on puunattu paikkoja. On laitettu pihalle oma kuusi ja viime yön pakkasella saatiin ne meidän kiintiön kymmenen jäälyhtyäkin valmiiksi. Minä olen jokaisella kauppareissulla tuonut tänne yhtä ja toista jouluun liittyvää. On lähetetty kortit ja muutama pakettikin. On mietitty, mitä perheen jäsenille ostetaan. Sisälle tuotava kuusi on eteisessä eilisestä asti kuivunut. Se voidaan siirtää olohuoneeseen vaikka heti. Saunalla odottavat puut ja pakasteesta sulatettu vitsa (vasta) putipuhtaaksi hinkatuilla pinnoilla. Oraville, linnuille, Heilille ja Rosalle on hankittu jouluhyvää syötävää. Jouluvalot helottavat täysillä. Sinun vanhemmat tulevat varmaan piakkoin. Eiköhän nämä ala jo riittää. Otto huokaili vaimolleen ja jatkoi:

   - Eikö joulu ole hiljentymisen aikaa? Saamme pysähtyä kaiken tohinan keskellä, lukea ja kuunnelle jouluista musiikkia. Tänä jouluna ehkä ehdimme aamun joulukirkkoon. Minusta tuntuu silloin, jotta siitä se oikea joulu alkaa.

   - Niin tietenkin, minä vain olen käynyt niin kärsimättömäksi meidän joulukuisten tapahtumien kanssa. Vaikka nuokin japanilaisvieraat olivat todella mukavia. Mutta katso pihalle, sinne ajoi juuri vanhempani autollaan. Menetkö sinä heitä vastaan? Heillä on tietenkin niin paljon lahjoja ja muita tuomisia, etteivät jaksa kaikkea itse sisälle tuoda. Taava julisti.

   - Voi, kun teillä on siistiä. Kuusikin tuolla eteisessä on aivan sula. Kinkku tuoksuu jo pihalle asti. Oli niin mukava ajella tänne teille. Jäi meille kotiinkin pieni kuusi ja jääkaappi täyteen jouluista hyvää. Mihin minä tämän pukin pussin sujautan? Ada touhusi ilmoitusten kanssa sisälle.

   Lounaalle asti leikkivät lapset vielä hoijakalla. Heili valjastettiin oman pienen reslan eteen ja sillä vietiin ensin tien varteen jäälyhdyt ja sytytettiin ne valmiiksi. Vielä ehdittiin ajella pari kierrosta pellolla. Heilikin innostui oikein juoksemaan kun Toivo sitä kauniisti kehoitteli. Rosa juoksi reen perässä. Aina kun reen vauhti vähän hiljeni, Rosa nappasi tukun heiniä suuhunsa. Pää pystyssä se niitä sitten pureskenteli.

Törmän kuusikon oravat katselivat pihalle päin ja aprikoivat jotakin olevan tekeillä.

   - Eiköhän vain tule juhla – aika? Se tietää myös meille hyviä ruokia. Selma – oravaäiti selvitteli pienokaiselleen pihan tapahtumia.

Talon väki kokoontui sisälle kuuntelemaan puolilta päivin joulurauhan julistusta. Koko päivän ajan oli tuvan sivupöydällä tarjolla juomia ja pipareita. Päivällistä ennen saunottiin, ensin emäntäväki ja sitten lapset ja miehet. Mökin joulupäivällinen oli ’seisova pöytä’. Ensin laulettiin ruokavirsi, sitten luettiin jouluevankeliumi ja sitten syötiin kaikki yhdessä. Koko illan oli mahdollista nauttia ruokaa.

   - Tulkaa katsomaan, tuolla tiellä tulee mopo, vai onko se mopo? Ja sen päällä istuu joulupukki! Liina – tyttönen kiljaisi.

   Toden totta. Joulupukki kurvasi mopolla pihaan. Laittoi sen jalustalleen. Otti tarakalta ison säkin olalleen ja lähti kävelemään taloa kohden. Liina juoksi peloissaan isänsä syliin. Pian kuului koputusta ja pukki päästettiin sisään.

   - Onko täällä kilttejä lapsia? Pukki kyseli.

   - On, on, kuului vastaus.

   Ja niin alkoi se lahjatohina. Paperit vain lentelivät pakettien päältä ja levisivät kuten aina pitkin lattiaa. Pukki lähti jakelun jälkeen jatkamaan matkaa. Mopedin ääni vain hiljeni sen edetessään tiellä poispäin. Kiireinen joulunalusaika hiljeni pukin tuomien lahjojen tarkasteluun, pelien pelaamiseen, karkkien naposteluun ja viimein unijukan kehoitukseen käydä jouvuoteen luo. Tähtitaivas tuikki lukuisin pienin valoin pohjolan pienen kylän mökin ylle. Oli tullut jouluyö.

Ella

Evia

Hilma