Joulukalenteri

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku

Lauantai 7.12.2019

Oravilla jouluvalot?

   - Tiinan kotona on jo jouluvalot ulkona! Katsokaa vaikka! Toivo rehevänä toitotti.

   - Ei niitä vielä kyllä muualta näy! Ei ole kiirettä. Taava – äiti totesi.

   Maalaiskylän koristelu jouluvaloin tehtiin keskuspaikkoja myöhemmin. Valot olisi voinut sytyttää jopa aiemmin kuin keskustoissa. Miksi? Siksi, koska syrjäkylien tiet olivat pimeitä ja talojen pihatkin olivat vähillä valoilla.

   - Jos Olli – isä joutaa teille kaveriksi tänään, saatte asetella ne valot meille. Taava tuumi.

   - Iskä, onko sinulla aikaa nostella meidän kaverina jouluvalot ulos paikoilleen? Liina ja Aksu kyselivät.

   - Juuri ja juuri on. Lounaan jälkeen voisin tulla teille avuksi, kun etsitte valot ja ulkomuuntajat valmiiksi.

   Kovan tohinan, äidiltä kyselyn ja etsinnän avulla valot löytyivät.

   - Niitä pitää kokeilla, onko kaikki lamput kunnossa. Toivo aprikoi ja jatkoi: - Asetellaanko niitä vähän eri paikkoihin, kuin viime vuonna? Hei, eiköhän suunnitella ensin valojen uudet paikat? Meidän on varmaan etsittävä lisää jatkojohtoja. Tarvitsemmeko muutaman vähän pidemmän roikan? Minä laittaisin valosarjan tuohon lähelle lintujen ruokintapaikkaa, vaikka nykyisin se taitaa olla yhteinen lintujen ja oravien ruokintapaikka. Valoja ei voi asettaa aivan liian lähelle ruokintapaikkaa? Ne voivat alkaa sitä arkailla.

   Lounaan jälkeen Olli sanoi olevansa valmiina valojen asetteluun. Ensiksi hän katsasti valojen entisiä paikkoja, mutta siihen tuli heti stop.

   - Ei, ei, me olemme järjestelleet kaikki valot uusiin paikkoihin. Toivo ohjeisti.

   - Onko teillä sitten jatkojohtoja niihin uusiin paikkoihin.

   - Tietenkin on, ja myöskin naulat, vasara ja muita kiinnittimiä.

   - Se on hyvä idea, aletaan. Isä – Olli veisteli.

   Muutaman rupeaman jälkeen kaikki valmistui. Ulkona alkoi jo hämärtymään ja valoja kokeiltiin heti. Lapset katselivat eri puolilta pihaa, miltä uudelleen suunniteltu valaistus näytti.

   - Me suorastaan onnistuimme paremmin kuin hyvin. Heilin, tallin oven ylle aseteltu valosarja on aivan oikeassa paikassa, samoin lintujen ruokinpaikan läheinen valaistus. Olli kehuskeli.

   

   Isokuusen oravaperhe oli pitkin päivää seurannut isäntäpihan touhuja. Lapset siellä vetelivät johtoja sinne ja tänne. Kotipesään he näkivät kylän toiselta laidalta, kuinka sieltä kimaltelivat jouluvalot. Mille ja Mosse päättivät käydä lintulautaa katsomassa, olisiko siellä vaikka pähkinöitä. Ne olivat heille suurta herkkua.

   - Käykää siellä, mutta älkää viivytellä. Kohta on pimeää ja osaaminen tänne kotikuuseen puulta puulle vaikeutuu pimeällä. Selma – äiti varoitteli lapsiaan.

   - Tulemme ajoissa takaisin, kuului kuin yhdestä suusta.

   Niin he kyllä tulivatkin, mutta mitä oli tapahtunut? Mossen hännän ympärille oli kiertynyt jouluvalosarja niin tiukasti, ettei se heti irronnut. Se oli hidastanut jokaista hyppyä puulta puulle. Välillä Mosse oli pudonnut maahan ja silloinkos valosarja oli todella hidastanut kulkua, kun se oli tarrautunut jokaiseen pieneenkin oksaan. Lopulta Mosse ja Mille olivat vanhempien pesän luona. Siellä oltiin jo huolestuneita pienokaisista. Useita kertoja he olivat kurkkineet pesän suulta, onko jotain tapahtunut. He myös ihmettelivät muutamien valojen liikkeitä puiden välillä, mutta arvelivat niiden näkyvän Puttaalan pihalta.

   - Mitä sinulla on hännässä kiinni? Orava – isä kysyi.

   - Se yksi valoketju kiertyi minun hännän ympäri, enkä saanut sitä irti. Siksi oli niin hankala tulla takaisin ja minä olen aivan poikki ja hikinen! Mosse sanoi itkuisella äänellään.

   - Yritetään yhdessä irrotella se ja viedä takaisin! Selma huolestuneena sanoi.

   - Ja me ei kyllä viedä sitä takaisin, se on varma! Mosse ja Mille hokivat.

   - Se on tuon mökin valo ja ne varmasti kaipaavat sitä? Äiti ihmetteli.

   - Me annetaan se teille joululahjaksi! Lapset ilostuivat.

   - No katsotaan. Nyt se irtosi ja niin siniset valot paloivat edelleen. Isä ilmoitti.

   Jouluvalot paloivat Isokuusen oravavanhempien pesän ympärillä. Puttaalan väki ensin vähän ihmetteli, kuinka oravat olivat saaneet valot kuljetettua pesälleen. Mökin vieraat ne vasta ihmettelivätkin, kun ison kuusen puolivälin yläpuolella vilkkuivat siniset valot 

Aulikki

Iiro

Luna

Noel