perjantai 20. joulukuuta 2019

Japanilaisia vieraita ja revontulia

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku
Perjantai 20.12.2019

Viikonloppu läheni. Toivo pääsee tavallisesti perjantaisin kello neljätoista koulusta. Heidän ikioma Lauri - opettaja tuli selvästi innostuneena ja kiihdyksissään viimeisen välitunnin jälkeen luokkahuoneeseen ja alkaa heti kertomaan:
   - Meidän kunnan keskuskoululle on tullut koululapsia, niin sanottuja vaihdokkaita Japanista. Tiesimme heidän tulemisestaan jo syksyllä, mutta emme osanneet odottaa heitä tänne sivukylän koululle ja vielä vähemmän sitä, että he toivovat voivan saada tutustua suomalaisten maatilojen elämään? Olemme soitelleet teidän koteihinne. Toivon kotiin, Puttaalaan lähtisi kymmenen oppilaan ja yhden ohjaajan ja tulkin ryhmä ja kolmastoista henkilö on apuhenkilö, joka pystyttää pihan lähialueelle teltan. Kunta on saaneet niitä varuskunnalta lainaksi juuri tätä tilannetta varten. Toivo, ryhmä saapuu teille noin klo 17 – 18 aikoihin. Olli – isäsi lupasi aurata traktorilla lumen pois pellolta riittävän suurelta alueelta. Ryhmä lämmittää itse ruuan kenttäkamiinalla ja samoin myös teen juomaksi. Heillä on teltassa nukkuma – alustat. He nukkuvat makuupusseissa. Lauri selvensi tilannetta.
   - No mitä näille tulijoille sitten meillä esitellään? Toivo kysyi.
   - Heitä kiinnostaa erityisesti revontulet. On hienoa, kun ensi yöksi on luvattu pientä pakkasta. Silloin aina on mahdollista nähdä revontulia. Lisäksi teillä on muutamia eläimiä kotona. Lauri sanoi.
   - Onhan meillä shettisponi Heili, Tessu – koira ja Sisu – kissa. Nyt siellä Heilin tallin häkissä on oravapoika Joulu eli Noel. Se oli pudonnut oravanpyörästä ja katkaissut jalkansa. Eläinlääkäri laittoi jalan luut paikoilleen ja sitoi jalkaan lastan. Nyt se on jo virkeämpi, mutta se ei varaa vielä lastoitettuun jalkaansa. Onhan meillä vielä parissa kuusessa oravilla pesiä ja poikasia. Lintulaudalla käyvät syömässä erilaiset tiaiset ja punatulkut ja väliin siinä näkyy muitakin lintuja. Niin ja oravat käyvät siinä syömässä. Sitten meillä on vielä hoijakka, voidaan siinä pyöritellä näitä japanilaisia. Toivo innostuneena kertoi.
   - No jo on monenlaista teillä! Voisinko minäkin tulla huomenna käymään teillä? Lauri – ope alkoi ihmetellen kyselemään.
   - Jo vain opettaja voi tulla meille ja samalla näet, kuinka japanilaiset vieraat viihtyvät meillä. Toivo sanoi.

Kotiin palattuaan Toivo huomasi, jotta siellä oli melkein kaikki mullin mallin. Isä oli traktorityöt tehnyt sekä aurannut teltan paikalle tien. Autolla pääsi sinne viemään ihmiset ja tarvikkeet. Taava – äiti käveli hermona huoneesta huoneeseen. Mökin pienimmät eivät piitanneet aikuisten vouhotuksista. Jalkansa telonut Aksu makoili sängyssä ja Liina luki hänelle kirjaa. Hänen lukemisensa oli hidasta, mutta se ei häirinnyt Aksua. Joulu - orava oli viety Heilin luo. Tallissa makoili toinen mökin potilas.

Hämärän rajamailla talon tielle ilmestyi pieni kuorma – auto täynnä tavaraa ja bussi, jossa Japanin matkalaiset saapuivat. Teltan pystyttäjät aloittivat heti työnsä. Puttaalan mökin isäntäväki tuli tervehtimään vieraita. Suomalaisten selät eivät taivu sellaisiin kumarruksiin, kuin nämä vieraat tekivät heille. Toivo kertoi kodistaan, ympäristöstään, joesta, talvesta, saunasta ja yleensä kaikesta, mitä kysyttiin.
   - Nyt jätetään puheet sikseen. Käytännön toiminnoista voi isä teille kertoilla, Toivo lopetteli.
   - Teille on kohta teltta pystyssä ja voitte siirtää puut teltan sisäpuolelle. Telttanne lämpiää ’modernisti’ haloilla eli suomalaisella puulla. Varmaan mietitte, missä hoidetaan perustarpeet. Meillä on teille varattuna vessa, johon on sisäänkäynti talon päätyeteisestä, ja sinne pääsee yötä päivää. Pienet pesutarpeet voitte tehdä siellä. Huomenna, iltapäivällä lämmitän saunan ja voitte peseytyä siellä. Peseytymiseen voitte käyttää joko vateja tai pesutynnyriä. Te pojat voivat käydä pissillä Heilin tunkion lähellä, mikäli haluatte. Olli – isä neuvoi.
   Teltan ulkopuolelle oli iltakaudeksi tehty nuotio ja Olli oli vetänyt muutamia puita nuotion ympärille istuimiksi. Näiden päälle oli tarjolla olkikimppuja kylmyyttä vastaan. Pakkanen kiristyi vähän. Taivas oli täysin selkeä. Yön tullessa tuli kuin tilauksesta revontulet loimottamaan. Kaukaiset vieraat olisivat vaikka koko yön niitä katsoneet, mutta unentarve hoiti heidät makuupusseihin lepäämään. Näytti siltä, jotta unta ei tarvinnut juuri kenenkään houkutella.

Inga

Ella

Henna



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti