torstai 12. joulukuuta 2019

Myrsky ja oravat?

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku.
Torstai 12.12.2019

Valkea joulu! Se on jokaisen suomalaisen unelma.
   - Mitä siellä luvattiin huomiseksi? Taava kysyy mieheltään.
   - Sataa vettä, lunta tai on pakkasta!
   - Höpö, höpo! Eihän voi sataa vettä ja lunta ja olla pakkasta? Taava epäilee.
   - Miksei, huomenna – tai jo tänä iltana se nähdään. Olli varmistaa.
   Ilmojen haltija on ollut jo useita viikkoja arvaamaton. Ennuste kuin ennuste on osunut oikeaan! Koko päivän on ollut nuoska keli. On tihuuttanut lunta ja vettä kaikissa olomuodoissaan. Kuinka ollakaan, iltapuolella taivas alkaa selkiintyä ja pakastuu. Sitä ei kestä, kuin hetken. Voimakas tuuli alkaa puhaltaa lounaasta ja äityy suorastaan myrskyksi.

Isokuusen oravat ihmettelevät. Kuusi natisee ja ritisee. Oksia ja havuneulasia lentelee ilmassa. Pesäpuu ja kaikki sen lähellä olevat puut taipuvat puhurin voimasta. Oravien koti heilahtelee puoleen ja toiseen.
   - Nyt on pakko lähteä pesästä varapesään, kun ei tiedä mille sivulle pesää milloinkin heilahdetaan! Jopa meidän kotimme on vaarassa pudota puusta. Olli – oravaisä sanoo painokkaasti.
Selma – äiti miettii huolestuneena, Miten selvitä kolmosien kanssa.
   - Minä voisin tietää, minne me voisimme mennä! Mosse esittää.
   - Kerro pian! Selma hokee.
   - Olemme muutaman kerran leikkineet Millen ja näiden kakaroiden kanssa sitä lasten piiloleikkiä. Kerran löysin aukon Heilin tallin ylisille. Olen siellä väliin oleillutkin. Heilillä ei ole ollut mitään oleiluani vastaan. Mosse selittää.
   - Ja Heili tykkää meistä. Olen istunut sen vieressä oljilla. Heili varoo, ettei vahingoita minua. Mille kehuskelee.
   - Nyt kyllä jo pelottaa siihen malliin, jotta jotain on kokeiltava! Olli pohtii.
   Voimakas tuulenpuuska saa oravien pesäpuun taipumaan melkein luokille. Se heilahtaa takaisin pystyyn. Rapina vain kuuluu, kun katkeilleita oksia sinkoilee sinne tänne. Oravaperhe pitelee kiinni sieltä mistä vain se on mahdollista. Noel sinkoutuu joen suuntaan ja sen siskokset putoavat oksa oksalta puuta alaspäin. Tyttöoravien parkaisut ja itku saa isä- ja äitioravien vakuuttuneeksi lähdöstä.
   - Mosse ja Mille, tulkaa te oppaaksi! Ohjatkaa näitä pieniä turvallisesti tallia kohden, Olli – isä sanoo.
   Tuuli puistelee pieniä oravalapsia puolelta toiselle. Väliin he pyörivät tuulen mukana, kunnes saavat kiinni jostakin. Lopulta he saapuvat tallin vierelle. Ylisille nousu on vaikeaa. Lopulta koko oravaperhe on ylisillä. Heili kuuntelee tuulen huminaa tallin ulkopuolelta. Sitten kuuluu muutakin rapinaa. Oravathan sieltä tulevat häntä tervehtimään.
   - Kukaan ei kyllä usko minua! Olin näkevinäni semmoisen oravaperhematkueen, joka piteli toisistaan kiinni? Väliin tuulenpuuska ja lumimyräkkä heitti koko retkueen nurin. Osa pyöri lumen ja tuulen mukana muutaman metrin. Kohta he taas saivat kiinni toisistaan ja jatkoivat matkaa! Taava – äiti kertoi ihmeissään.
   - Taidat nähdä tuolta tuiskun seasta vaikka joulutonttuja? Isä luki lehteä ja velmuili keinutuolistaan.
   - Huh! Nyt sammui valot. Ulkona on lähes pimeä. Siellä on hornamainen tuuli ja lumisade. Onneksi ehdin tuoda tuohon uunin eteen halkoja. Saamme ainakin lämpöä jos vaikka sähkökatkos on pidempään, totesi Olli.

Ella

Fanni

Noel

Oliver

Tuure




  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti