Joulukalenteri
Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku.
Torstai 12.12.2019
Valkea joulu! Se on jokaisen
suomalaisen unelma.
- Mitä siellä luvattiin huomiseksi? Taava kysyy mieheltään.
- Sataa vettä, lunta tai on pakkasta!
- Höpö, höpo! Eihän voi sataa vettä ja lunta ja olla pakkasta? Taava
epäilee.
- Miksei, huomenna – tai jo tänä iltana se nähdään. Olli varmistaa.
Ilmojen haltija on ollut jo useita viikkoja arvaamaton. Ennuste kuin
ennuste on osunut oikeaan! Koko päivän on ollut nuoska keli. On tihuuttanut
lunta ja vettä kaikissa olomuodoissaan. Kuinka ollakaan, iltapuolella taivas
alkaa selkiintyä ja pakastuu. Sitä ei kestä, kuin hetken. Voimakas tuuli alkaa
puhaltaa lounaasta ja äityy suorastaan myrskyksi.
Isokuusen oravat ihmettelevät. Kuusi
natisee ja ritisee. Oksia ja havuneulasia lentelee ilmassa. Pesäpuu ja kaikki sen
lähellä olevat puut taipuvat puhurin voimasta. Oravien koti heilahtelee puoleen
ja toiseen.
- Nyt on pakko lähteä pesästä varapesään, kun ei tiedä mille sivulle
pesää milloinkin heilahdetaan! Jopa meidän kotimme on vaarassa pudota puusta.
Olli – oravaisä sanoo painokkaasti.
Selma – äiti miettii huolestuneena,
Miten selvitä kolmosien kanssa.
- Minä voisin tietää, minne me voisimme mennä! Mosse esittää.
- Kerro pian! Selma hokee.
- Olemme muutaman kerran leikkineet Millen ja näiden kakaroiden kanssa
sitä lasten piiloleikkiä. Kerran löysin aukon Heilin tallin ylisille. Olen
siellä väliin oleillutkin. Heilillä ei ole ollut mitään oleiluani vastaan.
Mosse selittää.
- Ja Heili tykkää meistä. Olen istunut sen vieressä oljilla. Heili
varoo, ettei vahingoita minua. Mille kehuskelee.
- Nyt kyllä jo pelottaa siihen malliin, jotta jotain on kokeiltava! Olli
pohtii.
Voimakas tuulenpuuska saa oravien pesäpuun taipumaan melkein luokille.
Se heilahtaa takaisin pystyyn. Rapina vain kuuluu, kun katkeilleita oksia
sinkoilee sinne tänne. Oravaperhe pitelee kiinni sieltä mistä vain se on mahdollista.
Noel sinkoutuu joen suuntaan ja sen siskokset putoavat oksa oksalta puuta alaspäin.
Tyttöoravien parkaisut ja itku saa isä- ja äitioravien vakuuttuneeksi lähdöstä.
- Mosse ja Mille, tulkaa te oppaaksi! Ohjatkaa näitä pieniä
turvallisesti tallia kohden, Olli – isä sanoo.
Tuuli puistelee pieniä oravalapsia puolelta toiselle. Väliin he pyörivät
tuulen mukana, kunnes saavat kiinni jostakin. Lopulta he saapuvat tallin
vierelle. Ylisille nousu on vaikeaa. Lopulta koko oravaperhe on ylisillä. Heili
kuuntelee tuulen huminaa tallin ulkopuolelta. Sitten kuuluu muutakin rapinaa.
Oravathan sieltä tulevat häntä tervehtimään.
- Kukaan ei kyllä usko minua! Olin näkevinäni semmoisen
oravaperhematkueen, joka piteli toisistaan kiinni? Väliin tuulenpuuska ja
lumimyräkkä heitti koko retkueen nurin. Osa pyöri lumen ja tuulen mukana
muutaman metrin. Kohta he taas saivat kiinni toisistaan ja jatkoivat matkaa!
Taava – äiti kertoi ihmeissään.
- Taidat nähdä tuolta tuiskun seasta vaikka joulutonttuja? Isä luki
lehteä ja velmuili keinutuolistaan.
- Huh! Nyt sammui valot. Ulkona on lähes pimeä. Siellä on hornamainen
tuuli ja lumisade. Onneksi ehdin tuoda tuohon uunin eteen halkoja. Saamme
ainakin lämpöä jos vaikka sähkökatkos on pidempään, totesi Olli.
 |
| Ella |
 |
| Fanni |
 |
| Noel |
 |
| Oliver |
 |
| Tuure |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti