Paavo Niskasaari, taidenäkymiä: Valoshow

Joulukalenteri

Teksti Paavo Niskasaari, kuvat lapsenlapset ja suku

Sunnuntai 22.12.2019

Tätä oli odotettu. Tänä iltana se tapahtuisi! Valoshow! Koko syystalven ajan tapahtumaa oli mainostettu lehdissä. Kunta oli ”panostanut” 200 – vuotistaipaleen juhlistamiseen show’lla. Perustamispäivä oli ollut jo kaksi vuotta sitten, mutta suunnitelmia ei ole ehditty toteuttaa aikaisemmin. Juhla päätettiin viedä mahdollisimman laajasti kunnan alueelle. Puttaalan ja sen ympäristön asukkaille tulisi oma näytös. Show ja sen tekijät kiertäisivät marras - joulukuun eri puolilla kuntaa viikonloppuisin.

Sunnuntaiaamu ”lähti käyntiin” verkkaisesti. Törmäkuusikon oravat olivat ensimmäisiä herääjiä. Japanilaiset vieraat teltallaan nautiskelivat aamuteetään mökin väen kanssa.

- Katsokaa kaikki tuonne pellolle! Siellä on kuin tykkejä? Niitä on useita. Olli – orava sanoi väelleen.

- Olen kuullut usein menneellä syyskaudella jostakin sousta puhuttavan? Mosse innostui.

- Sou kun sou, kun vain eivät meitä ammu? Selma – äiti sanoi ja katseli hellästi kolmosiaan.

- Me mennään piiloon kyllä! Luna – oravaneiti puuskahti.

- Joo, niin mennään. Mihin me mennään? Heilin luo? Sini – neiti tirskutteli.

- Jospa meidän ei tarvitse mihinkään lähteä. Tuota telttaväkeä on katsoa tillotettu niin tiiviisti, jotta ei ole syömään joudettu! Isä – Olli sanoi.

Mökin pihan liikenne hiljalleen vilkastui. Teltassa majoittuneet kiirehtivät aamutoimilleen. Heili oli päästetty ulkotarhaan. Uusi nuoskalumi sai sen piehtaroimaan intohimoisesti. Vieraat katselivat naureskellen sen touhuja. Pian väki oli mäenlaskussa ja hoijakan lumoissa. Sää oli sopivaa ulkoiluun. Taavan vanhemmat, Ada ja Juho olivat luvanneet tulla Puttaalan vieraita katsomaan. Heitä kiinnosti myös valoshow. Se tultaisiin näyttämään illan hämärtyessä. Show’n pitäisi näkyä Puttaalan piha- ja peltoalueilla erittäin hyvin. Iltapäivällä saapui joitakin autoja mökille. Taava oli saanut kaksi naapurin emäntää avuksi keittiöön, koska katselijoille tarjottaisiin makkaroita, mehua, kahvia ja hillomunkkeja. Kunta oli lahjoittanut tarjottavat tähän tarkoitukseen. Hämärästä oli vain aavistus kun pihalle ajoi pieni pakettiauto. Kuljettaja avasi peräovet ja talutti autosta ulos erikoisen eläimen. Kaikki pihalla olijat tulivat sitä katsomaan.

- Teille kaikille yllätyksenä voin ilmoittaa, jotta tämä eläin on alpakka. Tuojan kotona oli vähennettävä näitä eläimiä ja kun isäntä soitti minulle toissapäivänä, lupasin ottaa tämän eläimen meille. Se sopii Heilin aitaukseen ja Heilin tallissa on sille hyvin tilaa. Olli selvitteli asiaa katsojille.

Alpakka käveli rauhallisesti isännän perässä kohti Heilin ulkokarsinaa.

- Tämän alpakkatytön nimi on Rosa. Katsotaan, miten Heili suhtautuu siihen? Olli jatkoi.

Rosa katseli pää korkealla Heiliä ja tämä katsoi takaisin vähän alempaa. Pian ne kävelivät peräkkäin tarhassa ja selvästi tutustuivat toisiinsa. Heili alkoi piehtaroimaan ja Rosa yritti samaa. Se ei vain onnistunut siinä kovin hyvin. Katsojia tapahtuma hymyilytti.

- Tulkaa ottamaan tarjottavaa! Makkaraa ja juomaa, ennen kuin se valoshow alkaa. Nyt pitää tankata, jotta jaksatte katsoa ja ihmetellä uuden tekniikan tuotoksia. Taava huuteli kuistin portailta.

Lumoava valoshow alkoi pimeyden portilla. Katselijat kääntyilivät yrittäen nähdä jokaisen ilmestyvän kuvion. Sitten se alkoi!

- Katsokaa tuonne taivaalle! Joulupukki ajaa porolla! Toivo kuulutti.

Oli upeaa nähdä pukin ajavan porolla. Seuraavaksi alkoi ilmestyä eri puolille taivasta tähtikuvioita – isompia ja värikkäämpiä, kuin taivaan omat tähdet. Katselijoilla tuntui pää menevän sekaisin kaikesta uudesta. Yht’äkkiä koko taivas oli täynnä meduusoja, jotka liikkuivat kuin olisivat uineet vedessä. Japanin vieraat olivat todella hämmästyneitä. Oravaperhe suorastaan vapisi jännityksestä ja pelosta katsoessaan näytelmää.

- Kunnan 200 – vuotisjuhla oli upea juhla. Olli – isä nauttien kertoi, ja jatkoi:

- Nyt voimme syödä viimeiset makkarat ja mehut. Yö alkaa jo vaatia meitä uinailemaan, Olli sanoi. Hyvää yötä.